Marjo Niemen mukaan perhe on lapsen ensimmäinen yhteisö, jonka ongelmat ja ratkaisut seuraavat häntä koko elämän.
Lapsi tarvitsee läheisyyttä elääkseen – puutteen paikkaaminen ei ole myöhemmin ihan helppoa
Marjo Niemi menee uudessa romaanissaan äidin ja lapsen suhteen alkujuurille.
Hieman sekaisin oleva nainen löytää itsensä näyttämöltä, jossa makaa paareilla hänen kuollut äitinsä. Nainen alkaa tilittää äitisuhteeseensa liittyvää syyllisyyttä ja häpeää. Hän kokee, että ne kumpuavat hänen lapsuudenperheessään kärsimästään läheisyyden ja kosketuksen puutteesta. Sama asetelma on jatkunut tietyllä tavalla myös naisen omassa perheessä.
Romaanissaan Kaikkien menetysten äiti Marjo Niemi päätyi käsittelemään häpeää, koska hän halusi selvittää sen kaavaa. Aihe on hänelle itselleenkin läheinen.
– Minua kiinnosti mennä aivan äidin ja lapsen suhteen alkujuurille. Häpeä tuntuu päähenkilön ruumiissa niin vahvasti, että hän taantuu välillä sylivauvaksi.
Niemi halusi puhutella lukijan häpeäntunnetta, koska häpeä on niin suuri voima ihmisyhteisöissä, jopa yhteiskunnallisella ja poliittisella tasolla. Se on jotain, mitä ihmiset eivät halua nähdä.
– Kyse on myös kirjailijan kunnianhimosta kirjoittaa jostain, mille ei tunnu olevan kieltä. Eräs häpeätutkija sanoi, että häpeä toimii kielen tavoin ja että sen kanssa on pyrittävä dialogiin, kuultava sen vaiennettua ääntä.
Niemen romaani on nyt valittu Runeberg-palkintoehdokkaaksi.
– Läheisyyden puuttumista ei välttämättä muista, mutta se voi silti näkyä.
Kirjailija Marjo Niemi
Pieni isojen armoilla
Lasten puolelle Marjo Niemi asettui jo nuorena hoitaessaan toisten lapsia. Kun hän sai omia lapsia, hän luki paljon varhaisesta vuorovaikutuksesta.
– Herkistyin, kun yritin ymmärtää pientä ihmistä. Sain samalla uuden näkökulman omaan lapsuuteeni.
Niemen mukaan varhaisessa vuorovaikutuksessa ei ole tärkeää se, että lähellä on juuri äiti. Tärkeintä on, että saa joltain aikuiselta rakkautta, hellyyttä ja hyväksymistä. Näiden puuttumista voi olla vaikea korjata myöhemmin.
– Tämä on salakavalaa, sillä läheisyyden puuttumista ei välttämättä muista, mutta se voi silti näkyä myöhemmin suhteessa itseen ja omiin lapsiin. Pieni lapsi on aivan aikuisten armoilla: vauvan hädän lievittäminen on samalla elinikäisen turvallisuudentunteen luomista hänelle.
Vaikka Niemen romaanin nimi on Kaikkien menetysten äiti, hän toteaa kirjoittaneensa ylipäätään ihmisistä.
– Kirjan ongelmia ei tarvitse ajatella sukupuolisidonnaisina, vaan ne voivat koskea yhtä lailla eri perheenjäseniä. Perhe on lapsen ensimmäinen yhteisö, ja sen ongelmat ja ratkaisut seuraavat häntä koko elämän.
– Perheessä saattaa tapahtua monenlaista, mutta kaikesta voi selviytyä. Ja lapsetkin ovat yksilöitä, toiset ovat herkempiä kuin toiset. Kaikesta ei voi syyttää perhettä, sillä myös sattumalla on iso merkitys, esimerkiksi sillä millaisia ihmisiä eri elämänvaiheissa kohtaa.
Keskellä ruuhkaa juoksee nainen
Perhe-elämästä Marjo Niemi on kirjoittanut jo aiemminkin eri näkökulmista. Esimerkiksi viime vuonna Teatteri Avoimissa Ovissa nähtiin hänen käsikirjoittamansa näytelmä Keskellä ruuhkaa juoksee nainen.
– Halusin kuvata käännekohtaa naisen elämässä. Lapsiperheen arki on usein kiireistä, pientä silppua. Silloin päiväkotien ja koulujen lapsen hyväksi tekemä työ nousee erityisen tärkeäksi.
Niemi kokee, että nyky-yhteiskunta on melkoisen suorituskeskeinen.
– Se lähtee paljon myös poliittisista päätöksistä, jotka kohdistuvat työhön ja koulutukseen, hän toteaa.
– Ja kun arki on niin vaativaa, haetaan avuksi trendikkäitä lajeja, kuten mindfullnessia, meditaatiota ja joogaa. Ajatellaan, että kun teen 15 minuutin meditaation, se auttaa olemaan tehokkaampi kaikessa. Paremmin toimisi ehkä se, että löisi rehellisesti nyrkin pöytään ja sanoisi, ettei kestä enempää.
– Halusin selvittää, mistä häpeä kumpuaa, Marjo Niemi sanoo.
Taiteen arvostus laskussa
Marjo Niemi toimii nyt kolmatta vuotta Nuoren Voiman Liiton puheenjohtajana. Liitto julkaisee lehteä sekä järjestää kirjallisia tapahtumia ja kirjoittajakoulutusta.
– Tältä paikalta näkee, miten alalle tulee koko ajan uusia monipuolisia kirjoittajia. Toisaalta olen huomannut myös sen, että taiteen arvostus on vähentynyt ja sen merkitystä joutuu perustelemaan koko ajan enemmän. Maailma on nykyään täynnä ärsykkeitä, joita tulee joka tuutista.
Hän uskoo kuitenkin, että vaikka esimerkiksi Nuori Voima on pieni lehti, sillä on silti suuri vaikutus. Ne, jotka sitä lukevat, usein myös itse kirjoittavat.
Niemi kirjoittaa parhaillaan kahta romaania ja yhtä näytelmää. Hänelle erilaisten juttujen tekeminen on ollut luontaista lapsesta lähtien.
– Olen ollut aina kiinnostunut monista asioista. Se on tietynlaista uteliaisuutta, jota yritän ruokkia myös omissa lapsissani. ■
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Vaittinen: Hymyilevä tartuttaa hymyn, ei koronaa – ”Edes kaikki tutut ihmiset eivät enää tervehdi”
PuheenvuorotKosketuksen merkityksen ymmärtää vasta, kun ei voi koskettaa.
