Linda-Maria: Jos väität osoittavasi yhtä paljon solidaarisuutta jokaiselle sodassa kärsivälle, valehtelet
Ukrainan tilanteen synnyttämä pelko ei ole vain Eurooppa-keskeisyyttä, vaan avaa menneisyyden haavat.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan on käynnistänyt lähes ennennäkemättömän solidaarisuuden aallon myös Suomessa.
Sodan ensipäivistä lähtien moni someaktivisti on myös jakanut ja kirjoittanut mielipiteitä, joiden mukaan solidaarisuuden osoittaminen Ukrainalle on ongelmallista, mikäli samanlaista solidaarisuutta ei ole aiemmin osoittanut muille kriisialueille.
Itse olen eri mieltä. Maailmassa tapahtuu jatkuvasti niin hirvittäviä asioita, että mielestäni sellainen joka väittää kykenevänsä osoittamaan jokaiselle kärsivälle yhtä paljon solidaarisuutta, yksinkertaisesti valehtelee.
Venäjän toimien aiheuttaman pelon typistäminen Eurooppa-keskeisyydeksi ja jopa rasismiksi jättää mielestäni myös huomioimatta oleellisia asioita. Sen, kuinka tämä sota nostaa kammottavan nykytilanteen lisäksi pintaan koko maailmaa koskevia kauhukuvia tulevaisuudesta sekä avaa hyvin henkilökohtaisia haavoja menneisyydestä.
Kun maailman suurin ydinasevaltio on juuri hyökännyt pienempään naapurimaahansa, käy sotaa ydinvoimala-alueilla ja maan sotarikoksiin jatkuvasti syyllistyvä diktaattori muistuttelee asiaan puuttuvia maita yli kuudesta tuhannesta ydinkärjestään, tuntuu irvokkaalta joutua selittämään, mikä tässä ahdistaa. Kahden ydinasevallan välinen mahdollinen konflikti ei ole asia, mikä tällä pallolla jatkuvasti tulee eteen. Luultavasti sellaista konfliktia ei kahdesti tapahdukaan.
Ajattelin vielä tämän päivän 4-vuotiaita ukrainalaistyttöjä. Niitä ylisukupolvisia traumoja, jotka parhaillaan syntyvät.
Sodan alkaessa ja Venäjän tankkien vyöryessä kohti Kiovaa, minun mieleeni vyöryi kaikki se, mitä 86-vuotias mummoni on minulle omista sodanaikaisista kokemuksistaan kertonut. Mietin, miten erilainen hänen lapsuutensa olisi ollut, mikäli hän olisi neljävuotiaana saanut jäädä omaan kotiinsa Karjalaan ja kasvaa oman perheensä kanssa.
Sen jälkeen mietin, miten ylisukupolviset sotatraumat ovat siirtyneet äidilleni ja yhä minulle.
Sitten mietin solidaarisuuskriittisiä kommentoijia, joille minun pitäisi selittää miksi se tuntuu henkilökohtaiselta, kun Putin uhkailee Ukrainaa tukevia maita ”seurauksilla, joita nämä eivät ole historiassaan vielä koskaan kokeneet.”
Ajattelin vielä tämän päivän 4-vuotiaita ukrainalaistyttöjä. Niitä ylisukupolvisia traumoja, jotka parhaillaan syntyvät. Ja niitä jotka jäävät syntymättä, kun ei synny seuraavia sukupolviakaan.
Viimeisenä mietin, voisimmeko nyt vain keskittyä osoittamaan solidaarisuutta ja riidellä siitä, kenelle sitä riitti eniten vasta sitten, kun maapallo on selvinnyt tästä konfliktista. Vaihtoehtoisesti voimme riidellä siitä evakkomatkalla planeetalle B.
Kirjoittaja on muusikko, kirjailija ja häpeämättömästi hengellinen marsuäiti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Linda-Maria: Kun eläimen näkee yksilönä, sitä on vaikea kuvitella ruokana tai takinkauluksena
PuheenvuorotIhmiset ovat niin vieraantuneita eläintuotannosta, ettei lautasella olevaa lihaa tule edes ajatelleeksi kuolleena olentona.
