null Kommentti: Venäjän ortodoksinen kirkko vaihtoi kristinuskon rasistiseen nationalismiin ja Jeesuksen Putiniin

Kommentti: Venäjän ortodoksinen kirkko vaihtoi kristinuskon rasistiseen nationalismiin ja Jeesuksen Putiniin

Moskovan ylimmät sielunpaimenet ovat käyttäneet ekumeniaa hyväkseen ja kiristäneet muita kirkkoja. Naiivin ekumenian aika on ohi.

Nyt kun Vladimir Putin on paljastanut kylmät kasvonsa, myös Venäjän kirkon johdon naamiot ovat pudonneet. Kirkon johtajien kasvoilla paistaa jokin aivan muu kuin Kristuksen rakkaus. Evankeliumi on vaihtunut tuomion pasuunaan, rauhan sanoma sotaan.

Sen sijaan, että Venäjän kirkon johto julistaisi Jeesusta, se keskittyy tukemaan ja ylistämään Putinia. Ukrainalaisten siviilien kärsimys ei sitä kiinnosta, eikä edes tuhansien venäläisten sotilaiden turha kuolema diktaattorin valloitushaaveiden vuoksi.

Moskovan patriarkka Kirillin puheet tukevat venäläistä etnonationalismia, rasistista ideologiaa, jossa pyhäksi julistettu Venäjä on kaikkien muiden yläpuolella.

Sadat ortodoksiteologit, -maallikot ja muut vaikuttajat ympäri maailman ovat allekirjoittaneet julkilausuman, joka tuomitsee Venäjän ortodoksikirkon levittämän niin sanotun venäläinen maailma (Russkij mir) -aatteen harhaopiksi. Heidän mukaansa se on uskonnollista fundamentalismia ja totalitarismia.

Patriarkka Kirillin sovintopäivänä pitämä saarna on karmaisevaa luettavaa. Siinä sotaa perustellaan kamppailulla läntistä rappiota, homoseksuaalien hyväksymistä ja Pride-kulkueita vastaan. Sekä tietenkin oikeauskoisten ortodoksien suojelulla. Oikeauskoisilla tarkoitetaan niitä, jotka tukevat patriarkaattia ja sotaa, ei esimerkiksi Konstantinopolin ekumeeniseen patriarkaattiin kuuluvia ortodokseja.

Kun Kirillin omaan patriarkaattiin kuuluvan ukrainalaiskirkon papit ja piispat kieltäytyivät enää rukoilemasta hänen puolestaan, hän totesi tämän tapahtuvan ”juutalaisten pelosta”. Antisemitismillä on Venäjällä ja maan ortodoksisessa kirkossa pitkä perinne.

Kaikki edellä kerrottu on nyt näkyvää, ei enää piilossa kirkollisen korukielen takana. Tästä pitäisi muissa kirkoissa tehdä ainoa oikea johtopäätös ja katkaista suhteet Moskovan patriarkaatin johtoon. Ei koko Venäjän 90-miljoonaiseen kirkkoon, koska sen sisältäkin löytyy kriittisiä ääniä, vaan Kirilliin ja muihin vallan sokaisemiin kirkonmiehiin. Kirkon johdon pitää vaihtua ennen kuin sen kanssa voidaan olla suhteissa.

Nyt näyttää siltä, että vain turvallisuuspalvelun nimi on vaihtunut FSB:ksi.

Samalla niin ortodoksisen maailman kuin läntisten kirkkojen on aika katsoa menneiden vuosikymmenien tapahtumia uusin silmin. On syytä myöntää oma naiivius, kun kauniin aatteen eli kirkkojen välisen ekumenian nimissä on haluttu katsoa Moskovan patriarkaatin tekemisiä vaaleanpunaisten silmälasien läpi.

Neuvostoliiton aikana monet kirkon johtajat toimivat Kirkkojen maailmanneuvostossa KGB:n käsikassaroina. Nyt näyttää siltä, että vain turvallisuuspalvelun nimi on vaihtunut FSB:ksi. Venäjän ulkopoliittinen linja ja Moskovan patriarkaatin toiminta ovat ekumeniassakin kulkeneet käsi kädessä.

Kirkon homofobiassakaan ei ole mitään uutta. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Venäjän ortodoksisen kirkon oppikeskustelut joutuivat vuonna 2014 tauolle, koska venäläiset olisivat halunneet suomalaisten taipuvan etukäteen laadittuun julkilausumaan, jossa homoseksuaalisuus torjutaan.

Kiinnostavaa on, että kun Suomen luterilaisen kirkon ja Venäjän ortodoksisen kirkon yhteistyöryhmä piti tammikuun lopussa kokouksen, venäläiset palasivat homoteemaan. He halusivat kuulla suomalaisten näkemyksiä Päivi Räsäsen ja Juhana Pohjolan oikeudenkäynnistä. Piispa Seppo Häkkinen vastasi, että Raamattua tulee käyttää vastuullisesti ja että oikeudenkäyntiä ei pitäisi dramatisoida uskonnon- ja sananvapauden näkökulmasta. Veikkaan, että vastaus ei Moskovan patriarkaattia tyydyttänyt.

Voiko pimeys enää tämän suuremmaksi tulla?

Kirill muuten käytti homoista puheessaan sanoja, jotka on kuultu myös Räsäsen oikeudenkäynnissä: ”Jumala tuomitsee synnin, ei syntistä ihmistä.” Tätä hän siis sovelsi syntisinä pitämiinsä seksuaalivähemmistöihin, ei maailmaa ydinsodalla uhkaavaan valtionpäämieheen. Voiko pimeys enää tämän suuremmaksi tulla?

Samaan aikaan, kun Kirill puhuu näin, hän lähetti Kirkkojen maailmanneuvostolle kirjeen. Siinä hän hurskaasti pyytää maailmaneuvoston pääsihteeriä toimimaan rauhan puolesta ja muistuttaa samalla, että KMN välttäisi ottamasta ”yksipuolisia kantoja”. Eli toisella kädellä voi siunata sodan, toisella vaatia muita toimimaan rauhan eteen.

Tuntuu uskomattomalta ajatella, että vielä vähän aikaa sitten suunniteltiin paavi Franciscuksen ja Kirillin ekumeenista tapaamista, ja Suomikin mainittiin tapaamispaikkana. Jos tapaaminen joskus toteutuu, ei paavin keskustelukumppanina enää voi olla mies, joka antaa julmalle sodalle kirkon siunauksen.

 

Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin uutispäällikkö.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: