Pappeja jakamassa ehtoollista rippijuhlassa Temppeliaukion kirkossa 3. heinäkuuta 2011. Kuva: Timo Jaakonaho / Lehtikuva
Naisilla on yhä kurottavaa kirkon korkeimpiin virkoihin
30 vuoteen mahtuu kehitystä, mutta lasikatto tulee yhä nopeasti vastaan.
Naisilla riittää edelleen kurottavaa kirkon korkeimpiin virkoihin. Esimerkiksi kirkkoherran viroissa on selvästi vähemmän naisia kuin miehiä, ilmenee Kirkon työmarkkinalaitoksen tilastosta vuodelta 2017.
”Paras kannustin naisille olisi se, että tuomiokapitulit antaisivat entistä enemmän vaalisijoja naisille kirkkoherran vaaleissa”, toteaa tutkija Maarit Hytönen Kirkon tutkimuskeskuksesta.
Kirkkoherraksi hakevat lähettävät hakemuksensa tuomiokapituliin, jossa päätetään ketkä kolme hakijaa pääsevät toiselle kierrokselle.
Hytönen on kirjoittanut muun muassa tutkimusartikkelin, jossa on selvitetty naisten etenemistä pappisviroissa. Artikkelissa naisten vähäinen hakeminen korkeampiin virkoihin heijastuu myös koulutusluvuista. Huomattavan harva nainen suorittaa ylemmän pastoraalikoulutuksen, jota tai jonka tutkintoja ylemmissä viroissa vaaditaan.
− Jos tietää jo etukäteen, että koulutuksesta ei ole hyötyä uralla etenemisessä, miksi sen tutkintoja suorittaisi, Hytönen kysyy.
Tutkija sälyttää vastuuta naispappien koulutuksesta myös seurakunnille.
− Kaipaisin vain tasa-arvoa koulutusten suorittamiseen eli sekä naiset että miehet voisivat tasapuolisesti suorittaa koulutuksia työajalla.
Naisena törmää tilanteisiin, myös hierarkian ylemmillä portailla, että joutuu todistelemaan osaamistaan ja pätevyyttään edelleen eri tavalla kuin miehet.
− Satu-Elina Ansas
Summattuaan naispappeuden 30-vuotista taipaletta tutkija Maarit Hytönen arvelee, että pappisvirkojen sukupuolinen tasa-arvo on kehittynyt kuitenkin aika hyvin. Hytönen näkee, että tasa-arvoasioihin voisi ottaa kantaa objektiivisen tarkastelun kautta.
− Ulkopuolinen taho voisi esimerkiksi selvittää, miltä kirkon henkilöstön tasa-arvoisuus näyttää.
Hytösen mukaan ulkopuolinen tarkastelu voisi ottaa myös kantaa, tulisiko kirkon henkilöstökoneistolla olla itsesääntelytoiminto, jonka avulla saataisiin enemmän korkeita virkoja auki myös naisille.
Naisteologien ylemmän kouluttautumisen vähyys on epäsuhdassa myös teologian peruskoulutuksen lukuihin. Teologian opiskelijoista suurin osa on naisia. Myös valmiista teologeista työttömänä on enemmän naisia kuin miehiä. Lisäksi naisia on usein enemmän seurakuntapastorin kuin kappalaisen viroissa, ja seurakuntapastorien pesteistä osa on määräaikaisia.
Kirkkoherra Henrik Perret (oik) vieressään maisteri Maj-Britt Palmgren, hänestä vasemmalle apulaisprofessori Fredric Cleve Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksessa Turussa 11. toukokuuta 1984. Maj-Britt Palmgren istuu pää painuksissa edessään naisille lohdutukseksi ja rohkaisuksi jaettu ruusu; naispappeus ei toteutunut. Kuva: Hans Paul / Lehtikuva
Täysi osaaja siinä missä mieskin
Naisten osuus kirkkoherroista on nyt noin 20 prosenttia, ilmenee Kirkon työmarkkinalaitoksen valtakunnallisesta aineistosta. Seurakuntapastoreista naisia on puolestaan 61 prosenttia ja kappalaisista 43 prosenttia.
Vaikka naisten osuus kirkon korkeissa viroissa on kasvanut 30 vuoden saatossa, asiantuntijan mukaan tehtävää todellisen tasa-arvon saavuttamiseksi on vielä paljon.
Naisteologit-yhdistyksen puheenjohtaja Satu-Elina Ansaksen mukaan tehtäviä täyttäessä ei pidä ajatella naisen tuovan mukanaan ”naisnäkökulmaa”, vaan täyttä osaamista.
− Tästä näkökulmasta naisia tarvittaisiin lisää Kirkkohallituksen ja hiippakuntien asiantuntijoiksi ja johtaviin tehtäviin: tuomiorovasteiksi, piispoiksi ja arkkipiispaksi.
Ansas luonnehtii naisteologien yhdistystä tärkeäksi tasa-arvon tekijäksi pappisvirkojen kentällä. Ääntä täytyy pitää jatkossakin, jotta lasikatto sortuisi.
− Tämän päivän Suomessa ongelmallista on se, että edelleen on paljon niitä, joille yhteinen pappeus on ongelma.
Ansas hämmästelee, että esimerkiksi arkkipiispanvaaleihin saattoi asettua ehdolle henkilö, joka ei hyväksy kirkon olemassa olevaa virkakäsitystä. Naisten ja miesten yhteisen pappisviran 30-vuotisjuhlavuonna olisi tärkeä nähdä juhlahumun taakse.
− Naisena törmää tilanteisiin, myös hierarkian ylemmillä portailla, että joutuu todistelemaan osaamistaan ja pätevyyttään edelleen eri tavalla kuin miehet, Ansas kiteyttää.
Hän painottaa, että naista syrjivät rakenteet on nähtävä ja rakenteiden purkamisen eteen on kaikkien tehtävä yhdessä työtä.
Ansaksen mukaan suurten seurakuntien kirkkoherroiksi ja keskeisten johtavien tehtävien viranhaltijoiksi valitaan useimmiten eri syihin vedoten miehiä.
− Näistä eri syistä kirkossa pitää tulla tietoisiksi, jotta niitä voidaan myös arvioida. Mielikuvat johtajuudesta ovat edelleen hyvin miehisiä.
Naisteologien puheenjohtajan mukaan ajatukseen siitä, että Suomessa tasa-arvo on pitkällä, on ehkä tuudittauduttu.
− Viime vuosien kehitys kuitenkin osoittaa, että tasa-arvo voi ottaa myös takapakkia.
Näin tapahtui Latvian evankelis-luterilaisessa kirkossa. Vuonna 2016 kirkko kielsi naisten pappeuden, johon se oli aiemmin suhtautunut suopeasti.
Naisia ei pidä myöskään syyllistää, jos he eivät halua korkeampiin virkoihin.
− Merja Laaksamo
Pappisvihkimys Helsingin Tuomiokirkossa 6. maaliskuuta 1988. Vasemmalla Silja Forsberg, Terttu Hämäläinen ja Maire Kekola. Hannele Rantala / HS-Lehtikuva
Pappisliitto: Johtajia kannustetaan sukupuoleen katsomatta
Pappien ammattiliitto Pappisliitto julkaisi helmikuun lopussa kannanoton, jossa sivutaan naisten johtajuutta.
Kannanotossa korostetaan, että kirkossa työskentelevistä papeista naisia vuonna 2017 oli jo lähes puolet eli 48 prosenttia: ”Piispoista naisia on toistaiseksi ollut vasta yksi. Matkaa siihen, että myös kirkon johtajien sukupuolijakauma on tasainen, on vielä kuljettavana.”
− Kyllähän liitossamme on tiedostettu, että johtavissa asemissa naisia vähemmän. Liitto pyrkii tukemaan johtaja-asemiin pyrkiviä sukupuolia erottelematta, kommentoi apulaistoiminnanjohtaja Merja Laaksamo Pappisliitosta.
Laaksamo muistelee tutkimusta, jossa hahmotettiin pappien mielikuvia ammatistaan: Siinä miehet kokivat naisia enemmän, että papin virka on enemmän johtajuutta. Naisetkin tulkitsivat pappeuden enemmän vierellä kulkemiseksi, sielunhoidoksi.
− Sekin voi olla yksi selittävä sille, miksi naisia ei hakeudu korkeisiin virkoihin. Naisia ei pidä myöskään syyllistää, jos he eivät halua korkeampiin virkoihin.
Laaksamo oli yksi ensimmäisistä pappisvihkimyksen saaneista naisista 30 vuotta sitten.
− Minut otettiin todella sydämellisesti vastaan Kainuussa, vaikka sielläkin herätysliikkeillä on vahva jalansija. Sitä olen edelleenkin ihmetellyt, että vastarintaa naisten pappeutta kohtaan on edelleen olemassa.
Juttua korjattu kello 14:16 Vantaan ja Helsingin kirkkoherra-lukujen osalta.
Naisten ja miesten osuus seurakuntien pappisviroissa pääkaupunkiseudulla
Espoo
Espoon seurakuntayhtymän 91 papista 50 on naisia. 39 seurakuntapastorista naisia on 28, kun taas 26 kappalaisesta kahdeksan on naisia. Espoon kirkkoherroja on kuusi, joista kaksi on naisia.
Helsinki
Helsingin seurakuntayhtymässä seurakuntapastoreita on 140, joista naisia on 86. Kirkkoherroja on 21, ja heistä naisia kaksi. 37 kappalaisesta naisia on 15.
Kauniainen
Kauniaisten suomalaisessa seurakunnassa kolmesta papista kaksi on naisia ja myös kirkkoherra on nainen. Grankulla svenska församlingissa on kolme pappia, joista kaksi naisia. Kirkkoherra on mies.
Vantaa
Vantaalla 64 papista 36 on naisia. Papeista 55 on seurakuntapastoreita, joista 31 on naisia. Kahdeksasta kappalaisesta kolme on naisia. Seitsemästä kirkkoherrasta naisia on yksi.
Jaa tämä artikkeli:
