Niko ”Luse” Lusenius on iltapäiväkerhonohjaaja ja tubettaja, joka tahtoo levittää hyvää mieltä
Liikunta on Niko Luseniukselle tärkeää. Hän pelaa iltapäiväkerholaisten kanssa usein sählyä tai jalkapalloa. 

Liikunta on Niko Luseniukselle tärkeää. Hän pelaa iltapäiväkerholaisten kanssa usein sählyä tai jalkapalloa. 

Niko ”Luse” Lusenius on iltapäiväkerhonohjaaja ja tubettaja, joka tahtoo levittää hyvää mieltä

Niko Lusenius etsi pitkään omaa juttuaan. Kallion seurakunnan iltapäiväkerhossa hän tuntee löytäneensä oman paikkansa.

Kun Niko Lusenius oli Viikin normaalikoulun ekaluokkalainen, hän meni koulun jälkeen seurakunnan iltapäiväkerhoon.

– Siellä oli aika riehakas meininki, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta jokaisella oli kuitenkin myös omaa tilaa. Paljon oltiin ulkona, Lusenius kertoo.

Lusenius muistaa myös sen, että hän innostui kerhossa jalkapallosta ja sählystä.

– Ohjaajat kertoivat vanhemmille, mitä lapsi tykkää tehdä ja siitä lähti kipinä nykyisiin harrastuksiini.

Nyt Lusenius on 24-vuotias iltapäiväkerhonohjaaja ja tubettaja. Kuluva kevät on ollut siitä erikoinen, että maaliskuussa koronavirus vei suurimman osan lapsista etäopetukseen ja on pitänyt lapset pois iltapäiväkerhosta. Niko Lusenius ei kuitenkaan jäänyt toimettomaksi, vaan pitää lapsille ”Lusen karanteenikerhoa” WhatsAppissa päivittäin.

– Puhun tilanteesta ja fiiliksistäni ja kyselen, miltä lapsista tuntuu. Yksikin voimaviesti voi nyt tuntua hyvältä ja tsempata, Lusenius sanoo.

Työrooli muodostui vuodessa

Niko Lusenius päätyi iltapäivänkerhonohjaajaksi monen mutkan kautta. Hän opiskeli ensin tarjoilijaksi, sitten matkailualaa ja sähköalaa. Pari kesää Lusenius työskenteli Linnanmäellä ja työskenteli sen jälkeen kirjastossa.

– Olin siellä nuorten osastolla ja aloin miettiä, että työ lasten ja nuorten parissa voisi olla hyvä. Nyt olen ollut Kallion seurakunnassa iltapäiväkerhonohjaajana vuoden. Tarkoitus olisi valmistua oppisopimuksella nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi.

Lusenius viihtyy mainiosti ykkös- ja kakkosluokkalaisten kanssa.

– He ovat aika vallattomia, energiaa riittää. Tuon ikäiset eivät peittele tunteitaan, vaan sanovat mitä mieltä ovat. He ovat avoimia ja uteliaita ja monipuolisesti kiinnostuneita eri asioista.

Aluksi olin vain se Niko, joka oli tosi mukava kaikille ja tykkäsi heittäytyä leikkeihin ja peleihin mukaan.

Iltapäiväkerhonohjaajana pystyy hyödyntämään omia vahvuuksia ja kiinnostuksenkohteita. Niinpä Lusenius on usein lasten kanssa sählykentällä.

– Olen yhtä aikaa sekä pelaaja että tuomari. Pelistä ei tule mitään, jos lapset menevät omilla säännöillä. En silti suosi ketään.

Lusenius kokee löytäneensä vuodessa työroolin.

– Aluksi olin vain se Niko, joka oli tosi mukava kaikille ja tykkäsi heittäytyä leikkeihin ja peleihin mukaan. Jossain vaiheessa aloin löytää auktoriteetin. Kun kerhotilassa on 30 lasta, on pakko olla ne henkilöt, joita kuunnellaan.

Ykkös- ja kakkosluokkalaiset ovat Niko Luseniuksen mielestä vallattomia ja energisiä tyyppejä, jotka eivät peittele tunteitaan. Heidän seuransa auttaa Luseniusta säilyttämään lapsenmielisyyden.

Ykkös- ja kakkosluokkalaiset ovat Niko Luseniuksen mielestä vallattomia ja energisiä tyyppejä, jotka eivät peittele tunteitaan. Heidän seuransa auttaa Luseniusta säilyttämään lapsenmielisyyden.

Tubettajaa jututetaan kaupassa ja bussissa

Niko Luseniuksen YouTube-kanavalla on tällä hetkellä yli 50 000 tilaajaa. Määrä hämmästyttää häntä itseäänkin. Kyse on kuitenkin vain harrastuksesta, josta Lusenius ei ole halunnut ottaa suurempia paineita.

– Se alkoi ihan pienestä. Kaveri pyysi omille videoille mukaan. Sitten hän ehdotti, että minun kannattaisi tehdä oma kanava. Päätin kokeilla ja homma alkoi vetää.

Tilaajamäärä kasvoi nopeasti. Osittain se johtui siitä, että kasvot olivat tulleet tutuiksi kavereitten videoilta.

– Aloitin hyvään aikaan. Muutama vuosi sitten tekijöitä ei ollut niin paljon kuin nyt.

Luse-kanavalla on sählyvideoita, jalkapallovideoita, Fifa-pelivideoita, erilaisia haasteita, huumoria ja yhteisvideoita kavereitten kanssa. Katsojissa on peruskoululaisia ja parikymppisiä. Palautetta ja viestejä tulee eri kanavien, YouTuben, Snapchatin ja Instagramin välityksellä.

– Minut tunnistetaan kaupassa, urheilutapahtumissa, julkisessa liikenteessä. Lapset ja nuoret ovat nykyään tosi rohkeita. He tulevat sanomaan, että moi, miten menee ja sitten otetaan vaikka yhteiskuva. Jos minä olisin nähnyt heidän ikäisenään jonkun artistin, en olisi uskaltanut sanoa mitään!

Huomio ei tunnu Luseniuksesta kiusalliselta.

– Minusta on mukava nähdä katsojia. Eikä se ole paljoa minun ajastani pois.

”Posin kautta vaan”

Tubettajat ovat lapsille ja nuorille tärkeitä. He voivat olla kuin isoveljiä ja -siskoja, mutta myös tärkeitä tiedon välittäjiä. Kun jotakin merkittävää tapahtuu, tietoa ei välttämättä etsitä perinteisestä mediasta vaan vaikka Roni Backin kanavalta.

– Junnut pystyvät samastumaan tubettajiin. On sama puhetyyli, vaatetus, ehkä samat mielenkiinnon kohteetkin.

Suosio tuo mukanaan vaikutusvaltaa. Osa elää tubettamisella ja heitä pyydetän mukaan kaupallisiin yhteistöihin ja tapahtumiin.

– Minä en ole tehnyt kaupallisia yhteistöitä, koska olen halunnut pitää tämän harrastuksena. Tykkään videoiden tekemisestä, mutta se ei ole intohimo. Vedän fiilispohjalta, eikä ole tuntunut oikealta lähteä yhteistyökuvioihin.

Jotkut jakavat kameralle suurin piirtein kaiken, kipeätkin aiheet. Niko Luseniuksen mielestä se on hyvä juttu, koska joku voi saada niistä vertaistukea, mutta hänen videonsa ovat hyväntuulisia ja keskittyvät lähinnä omiin mielenkiinnonkohteisiin.

– En osaa olla negatiivinen kameran edessä. Haluan tuoda parhaan minäni esiin. Sen takia minulla on kaverit, että voin kertoa heille huolistani. Posin kautta vaan.

En osaa olla negatiivinen kameran edessä. Haluan tuoda parhaan minäni esiin.

Kuten kaikki tubettajat, myös Niko Lusenius saa välillä negatiivisia kommentteja. Siitäkin huolimatta, että hänen sisältönsä on varsin harmitonta.

– Aluksi se tuntui oudolta. Että miten joku voi vihata fudisvideoita! Samaan aikaan ajattelin, että no, kai se on hyvä asia, jos herättää tunteita.

Ikäviä kommentteja lukiessa pitää muistaa, että ne tulevat usein nimimerkin takaa, eikä kukaan välttämättä sanoisi niin ikäviä asioita kasvotusten. Ehkä jollakin on vain huono päivä, eivätkä ilkeydet kerro kuin hänestä itsestään.

– Jokaisen kannattaisi miettiä, että jos kirjoittaa jotakin ikävää, hyödytkö itse siitä mitään, antaako se kenellekään hyvää fiilistä. Negatiivisista jutuista tulee sellainen lumipalloefekti, joka kasvaa.

Tulevaisuudessa Niko Lusenius haluaisi kokeilla työskentelyä nuorten parissa. 

Tulevaisuudessa Niko Lusenius haluaisi kokeilla työskentelyä nuorten parissa. 

Tubettajana vaikeinta on erottautuminen

Kallion seurakunnan iltapäiväkerholaiset tietävät, että kerhonohjaaja on tubettaja. Joitakin heistä saattaa ainakin muutaman vuoden päästä kiinnostaa videoiden tekeminen.

– Jos aikoo aloittaa, kannattaa kysyä vanhemmilta lupa ja miettiä, millaisia videoita alkaa tehdä. Jos se tuntuu hauskalta, kannattaa jatkaa, jos ei, voi lopettaa. Mutta idea on kaiken a ja o.

– Aloittaminen on helppoa, mutta vaikeaa on erottautua. Jokaisella tubettajalla pitäisi kuitenkin olla se juttu, josta hänet tunnetaan.

Niko Lusenius uskoo, että tubettaminen on tullut jäädäkseen, sillä varsinkin nuoret saavat siitä niin paljon. Hän itse aikoo jatkaa sitä niin kauan kuin se tuntuu hauskalta ja luontevalta. Harrastuksesta on hyötyä ammatillisestikin.

– Tietää, mille lapset ja nuoret nauravat ja mistä he tykkäävät. Jossakin vaiheessa haluaisin työskennellä esimerkiksi yläkouluikäisten kanssa. He saattavat olla joskus varoivaisia ja ujojakin, mutta tubettajana heihinkin saa jonkinlaisen tuntuman.

Kuka?

Niko Lusenius, 24, on Kallion seurakunnan iltapäiväkerhonohjaaja. Asuu Helsingin Munkkisaaressa.

Mitä?

Harrastaa sählyä, jalkapalloa ja YouTube-videoiden tekemistä Luse-nimellä. 

Motto

”Jos et yritä, et saa koskaan tietää.”

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi