Aarne Pelkonen laulaa ja soittaa usein joululauluja omaksi ilokseen kotonaan Helsingissä.
Oopperalaulaja Aarne Pelkosen lapsuuden joulut olivat ikimuistoisia – Pelkoset viettivät joulun aina kotipihan idyllisessä hirsimökissä
Laulaja eli lapsuutensa lestadiolaisessa suurperheessä ja löysi sitä kautta tiensä musiikkiin.
Aarne Pelkosen kotitalon pihapiirissä Raumalla oli hirsimökki, jonka hänen isänsä oli sisustanut 1800-luvun tyyliin. Siellä oli gramofoni, putkiradio, vanha puhelin ja lattialla olkia.
Jouluna tuvassa oli jouluruoilla katettu pirttipöytä ja Suomen lipuilla koristeltu joulukuusi, jossa paloivat oikeat kynttilät. Lisäksi siellä oli vanha urkuharmoni, jolla soitettiin joululauluja. Pelkonen, perheen nuorimmainen, säesti soittimella lauluja jo alle kouluikäisenä.
– Jouluaattona oli aina tismalleen sama ohjelma. Se alkoi kello kaksitoista siitä, että kävimme kuuntelemassa joulurauhan julistuksen Rauman torilla. Sen jälkeen söimme joulupuuron ja kävimme haudoilla. Ennen jouluateriaa isä tai joku meistä lapsista luki jouluevankeliumin ja lauloimme Enkeli taivaan -virren, Pelkonen muistelee.
– Mökin yhteydessä oli savusauna, ja siellä saunoimme illalla. Sitten oli joulupukin ja piirileikkien vuoro. Pukki kävi meillä vielä silloinkin, kun olimme jo kasvaneet isoiksi. Viimeisinä vuosina olin itse joulupukkina.
Aarne Pelkonen säesti jo alle kouluikäisenä perheen joululauluja.
Pelkosen isä kuunteli aattoiltana keinutuolissa mökin putkiradiosta Ylen Ykkösen ohjelmia. Tärkeä ohjelmanumero oli Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -romaaniin perustuva kuunnelma, jota 15-henkinen lapsiparvikin pysähtyi kuuntelemaan.
Oma sävellys mukana joululevyllä
Pelkoset tunnettiin Raumalla lestadiolaisena yrittäjäperheenä, jolla oli kotileipomo, mehupuristamo ja kaksi kahvilaa kaupungin keskustassa. 37-vuotias Aarne Pelkonen on viettänyt tähän asti kaikki joulunsa perheen parissa Raumalla.
– Isä kuoli vuonna 2014, ja kotitalo on myyty, mutta vietämme joulua äidin luona Vanhassa Raumassa.
– Radion kuuntelu on minulle myös sitä lapsuuden joulun äänimaisemaa. Ennen joulua kuuntelen yleensä klassikko-ohjelman Sävel on vapaa, jossa soitetaan joulumusiikkia. Erityisen säväyttävä on ruotsalaisen oopperalaulajan Jussi Björlingin ohjelman lopuksi laulama Oi jouluyö.
Joulumusiikki on Pelkoselle niin tärkeää, että hän julkaisi marraskuussa jo toisen joululevynsä. Sen nimenä on mikäs muukaan kuin Rakas joulu. Pelkosta säestää levyllä Turun filharmoninen orkesteri.
Albumi sisältää vanhoja tuttuja joululauluja, mutta siellä on myös kaksi aivan uutta kappaletta. Toinen niistä, Talvilaulu, on laulajan itsensä säveltämä.
Isän rakentamat kotiurut olivat Aarne Pelkoselle tärkeä soitin nuorena.
– Talvilaulu syntyi talvipäivänseisauksena viime vuonna. En normaalisti tee sävellystyötä, ja se on ensimmäinen oma sävellykseni, joka julkaistaan. Sävelmä liittyy vahvasti vuodenaikaan, mutta se on samalla rakkauslaulu.
Rakas joulu -levyn lauluja Pelkonen kiertää nyt esittämässä soitinyhtyeen kanssa kirkoissa. Mukana on myös muutama konserttisaliesiintyminen, esimerkiksi Espoon Tapiolasalissa 19.12. häntä säestää Tapiola Sinfonietta.
Laulukilpailusta elämän käännekohta
Eipä uskoisi, että Aarne Pelkonen ei lapsena ja teininä juuri välittänyt laulamisesta. Sen sijaan hän keskittyi täysillä pianon soittamiseen. Kotona oli myös isän rakentamat urut.
– Olin kymmenen vuotta lähes laulamatta. Kun sitten 17-vuotiaana lukiolaisena aloin miettiä pyrkimistä Sibelius-Akatemian kirkkomusiikkilinjalle, tajusin, että kanttorin pitää osata laulaa, joten aloin ottaa laulutunteja.
Laulaminen tuntui siinä vaiheessa heti omalta jutulta, ja Pelkonen jatkoi sen opiskelua Sibelius-Akatemiassa. Kun lauluäänestä tuli kehuja, hän alkoi treenata sitä yhä enemmän. Lopulta hän osallistui vuonna 2013 Lappeenrannan laulukilpailuun, jonka voittamisesta tuli hänen elämänsä käännekohta.
Oman itsensä löytäminen oli tärkeä ja arvokas asia. Onneksi perheessäni annetaan tilaa olla sitä, mitä oikeasti on.
Voitolla oli iso merkitys myös sen vuoksi, että hänen kotikasvatuksessaan ei hyväksytty laulamista konserteissa eikä oopperassa.
– Kaikki esittävä taide oli lestadiolaisuudessa kiellettyä, ja pohdin pitkään, voinko lähteä laulajan uralle. Ajatteluni alkoi kuitenkin muuttua. Se oli laajempi prosessi, sillä aloin kyseenalaistaa muun muassa lestadiolaisen liikkeen suhtautumista seksuaalisuuteen, Pelkonen kertoo.
– Lestadiolaisilla on vahva sosiaalinen normisto, ja siitä poikkeamista pitää perustella. Kävin liikkeestä irtautumisessa oman sisäisen taisteluni, se oli kuin voimakas murrosikä. Oman itsensä löytäminen oli kuitenkin tärkeä ja arvokas asia. Onneksi perheessäni annetaan tilaa olla sitä, mitä oikeasti on.
Äänialaltaan Pelkonen on baritoni. Lappeenrannan kilpailun jälkeen hänellä alkoi monin tavoin uusi elämänvaihe. Pelkonen alkoi saada oopperarooleja, ja hän kävi hakemassa kokemusta myös Euroopan oopperataloista.
Tänä syksynä Pelkonen esiintyi Kansallisoopperan Madame Butterflyssa, ja ensi vuoden alussa hän on mukana talon uudessa Karmeliittasisaret-oopperassa. Viime keväänä hän puolestaan julkaisi liedmusiikin helmistä koostuvan Last songs -albumin yhdessä pitkäaikaisen yhteistyökumppaninsa pianisti Juho Alakärpän kanssa.
Aarne Pelkosella on kodin kotiuruista muistona urkupilli.
Vaikka Pelkonen siirtyi A-elämästä B-elämään, kuten hän itse kuvailee, muistelee hän lestadiolaista seurakulttuuria turvallisena ja yhteisöllisenä asiana, johon liittyi paljon kaunista.
– Voin kiittää liikkeen lauluperinnettä ja klassisen musiikin arvostusta siitä, että löysin oman paikkani musiikin saralla.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Oopperamusiikin ystävät kokoontuvat Hämeenkylän kirkolla – asiantuntijana vierailee Suomen Pankin entinen pääjohtaja Erkki Liikanen
Hyvä elämäVantaalaisen Hämeenkylän seurakunnan Oopperakerho on perehtynyt lukuisiin oopperoihin kotimaassa ja ulkomailla vuodesta 2009 lähtien.
