Portot ja irstailijat, aikanne on ohi! Uutta testamenttia suomennetaan uusiksi, mutta Paavalin hirveät lauseet ja kääntymättömät sanat mutkistavat työtä
Tutkijat Niko Huttunen ja Tuomas Juntunen kääntävät Uutta testamenttia suomeksi. Mutta miksi nykypäivän suomalaiset lukisivat mieluummin Raamattua kuin Harry Potteria?
Suomen suuriruhtinaskunnan älykköpiireissä touhuili 1800-luvulla mies nimeltä Johan Ludvig Runeberg.
Runeberg oli isänmaallinen romantikko ja runoniekka, jonka äidinkieli oli ruotsi. Hänen tunnetuin teoksensa on 35 runoa sisältävä Fänrik Ståls sägner. Teos alkaa runolla, jonka nimi on Vårt land. Sen 11. eli viimeinen säkeistö kuuluu näin:
Valtaosa 2000-luvun suomalaisista laulaa Maamme-laulun Paavo Cajanderin suomennoksena. Siis näin:
Mutta katso! Eihän Cajanderin suomennos kerro lainkaan kaikkea, mitä Runeberg kynäili paperille.
Suomenkieliset laulavat, että synnyinmaan kukoistus puhkeaa kuorestaan. Kielentutkija ja Uuden testamentin eksegetiikan dosentti Niko Huttunen mietti pitkään, mistä ihmeen munankuoresta siinä on kyse. Sitten hän luki alkutekstin – jossa lauletaankin isänmaan kukinnasta, joka puhkeaa nupusta.
Niko Huttunen.
Versioiden erot eivät typisty kukkaiskielen karsimiseen.
– Monet alkukielen viittaussuhteet ja vivahteet ovat kadonneet. Suomessa ja ruotsissa sanat eivät rakennu samalla tavalla, eikä niistä tule samoja mielleyhtymiä, Huttunen sanoo.
Cajanderin käännöstyötä vaikeutti se, että Maamme-laulu on mitallinen runo. Mutta sama kysymys tulee vastaan kaikessa kääntämisessä: milloin teksti alkaa olla ennemmin selitys kuin käännös?
Huttunen on joutunut miettimään asiaa viime aikoina. Hän on itse juuri lopettelemassa erästä mittavaa käännösurakkaa. Suomentamisessa on syytä olla erityisen tarkka, kun työpöydällä on niinkin perustavanlaatuinen tekstikokoelma kuin Uusi testamentti.
Vanhurskaat ja irstailijat, teitä ei enää tarvita!
Fariseus, seimi tai irstailija – saati, huh, vanhurskas. Ne ovat sanoja, joita moni 2020-luvun parikymppinen ei ymmärrä.
– Kieli muuttuu. Se on fakta, toteaa Pipliaseuran viestintä- ja varainhankintajohtaja Terhi Huovari.
Pipliaseurassa aloitettiin pari vuotta sitten projekti nimeltä UT2020. Päätettiin kääntää Uusi testamentti vuoden 2020 loppuun mennessä.
Huovari pitää hankkeen lankoja käsissään, ja käännöstyön hoitavat Niko Huttunen ja suomalaisen kirjallisuuden tutkija Tuomas Juntunen.
Kesän korvilla uusi käännös on puhkeamassa kuorestaan.
Uusi testamentti on kristittyjen Raamatun jälkimmäinen osio, joka sisältää neljä Jeesuksen opetuksista ja ylösnousemuksesta kertovaa evankeliumia, evankeliumien jälkeisistä tapahtumista kertovan Apostolien teot, parikymmentä kirjettä ja Johanneksen ilmestyksen eli Ilmestyskirjan, joka on villi ja väkivaltainen ennustus Jeesuksen toisesta tulemisesta.
Suomen luterilaisessa kirkossa käytetään raamatunkäännöstä, joka julkaistiin vuonna 1992. Eikö se kelpaa?
– Ysikakkonen on ihan toimiva, Huovari sanoo.
Vuodesta 1992 on kuitenkin pian kolme vuosikymmentä. Käännöstyö aloitettiin 1970-luvulla, yli 40 vuotta sitten.
Tuomas Juntunen.
Huttunen ja Juntunen yrittävät saada aikaan tekstiä, jota parikymppiset suomalaiset ymmärtävät. Oletus on, että tämän hetken nuorten aikuisten arkikieli on tulevaisuuden yleiskieltä.
Sitten vuoden 1992 maapallon yli on pyyhkinyt myös eräs mullistus: digitalisaatio. UT2020 julkaistaan ainakin aluksi pelkästään digitaalisena.
– On erilaista lukea tekstiä kirjasta kuin kännykän ruudulta, Huovari selittää.
Käytännössä kääntäjien täytyy huolehtia esimerkiksi siitä, että käännetyt lauseet ovat niin napakoita, että ne mahtuvat kivasti kännykän näytölle. Tekstin pitää soljua hyvältä myös luettuna, koska UT2020 julkaistaan tekstin lisäksi ääneen luettuna.
Juutalaismies, joka kirjoitti hirveitä lauseita
Pari tuhatta vuotta sitten eli muuan juutalainen, jota on suomalaisessa puheessa tavattu kutsua Paavaliksi. Paavali oli teologi ja saarnamies, joka seurasi ylösnoussutta Kristusta. Hän oli historian ensimmäisiä kristittyjä ja kristinuskon tärkeimpiä opinmuotoilijoita.
Nykyisen Turkin alueella sijaitsi tuolloin Kolossan kaupunki. Paavali kirjoitti kolossalaisille uskonveljilleen kreikankielisen kirjeen, jonka eräs kohta meni luultavasti jotakuinkin näin:
Kaksi vuosituhatta myöhemmin suomalainen yliopistoteologi Niko Huttunen istui tietokoneensa äärellä ja tuskaili, miten kankeaa kieltä tuo muinainen julistaja kirjoitti.
– On aivan järjettömän pitkiä lauseita ja toistuvia partisiippirakenteita, jollaisia ei käytetä suomessa, Huttunen kertoo.
Kyseinen Kolossalaiskirjeen kohta (joka tunnetaan myöhemmin kehitetyn jaottelumenetelmän mukaisesti kyseisen kirjeen ensimmäisen luvun jakeina 3–6) kääntyi Huttusen näytöllä tähän muotoon:
Se on tekstirypäs, josta harva suomalainen saa mitään tolkkua.
Sen takia Pipliaseura ei maksa palkkaa vain Huttuselle.
Tuomas Juntunen on kirjallisuudentutkija, jonka tehtävä on hieroa Huttusen raakakäännökset vetreiksi, pilkkoa jättiläisvirkkeet sopiviksi suupaloiksi, vaihtaa tönköt sanat toisiksi ja hioa kokonaisuus nätiksi.
Juntusen käsittelyn jälkeen pätkä näytti tältä:
Yhdestä virkkeestä tuli viisi.
– Usein kreikasta käännettyjä virkkeitä pitää pilkkoa lyhemmiksi, mutta siinä pitää varoa, ettei tyyli mene hakkaavaksi ja kömpelöksi, Juntunen kertoo.
– Tarkoitus on tehdä helposti ymmärrettävää tekstiä, joka on rikasta suomen kieltä. Sisällöstäkään ei saa tinkiä.
(Miten vuoden 1992 käännös eroaa huttus-juntuslaisesta käännöksestä? Katsokaa täältä: www.raamattu.fi.)
Niin tai noin apostoli Paavali siis halusi sanoa kolossalaisille, tai ainakin jotenkin tuonnepäin.
On kyse Runebergista tai Paavalista (tai Dostojevskista tai Hemingwaystä, joita niin ikään on suomennettu uudelleen 2000-luvulla), käännös on aina kääntäjän tulkinta alkutekstistä. Että jotenkin näin sen voisi sanoa.
Ja onhan sitä Vårt landiakin tulkittu uudelleen, moneenkin kertaan. Juhani Lindholm käänsi tekstin vuonna 2007, ja mm-m, kukka pääsi mukaan!
Vaan mitä ihmeen voimia sillä laululla on? Ja onko toivolla ja riemulla siis valo, joka saa rakkautemme hehkuun?
Muslimit korostavat, että alkuperäistä arabiankielistä Koraania ei voi kääntää millekään muulle kielelle, vaan kaikki niin sanotut käännökset ovat vain tulkintoja. Tavallaan sama pätee jokaiseen tekstiin.
Kun teksti leikittelee filosofian ja teologian kanssa, suomentajalla menee sormi suuhun
Kreikan kielessä on sanoja, joiden merkitys oli selvä kaksituhatta vuotta sitten Välimeren rannoilla eläneille ihmisille, mutta jotka eivät käänny helposti suomeksi. Otetaan vaikka dikaiosyne. Kyseessä on juuri se pahamaineinen sana, jonka Mikael Agricola päätti 1500-luvulla suomentaa vanhurskaudeksi.
– Monet Agricolan keksimät sanat jäivät käyttöön, mutta vanhurskaus ei ole istunut kieleemme, Huttunen kertoo.
Ruotsalaisten mielestä dikaiosyne tarkoittaa samaa kuin rättfärdighet. Saksalaiset sanoisivat Gerechtigkeit ja englantilaiset righteousness.
– Taustalla on siis oikeudenmukaisuus. Dikaiosyne on yksi vanhoja kardinaalihyveistä, ja se tunnetaan suomeksikin oikeudenmukaisuutena, Huttunen sanoo.
Mutta Huttunen ja Juntunenpa antavat piut paut sellaiselle tiukalle sanaekvivalenssille, johon monissa raamatunkäännöksissä on pyritty.
Yksi yhden kielen sana ei välttämättä vastaa joka tilanteessa mitään tiettyä toisen kielen sanaa.
– Se on yleinen väärinkäsitys. Se on harhaa, Huttunen toteaa.
Vanhurskaus ei tee comebackia UT2020-käännöksessä, eikä sitä korvata millään tietyllä sanalla. Välillä Huttunen ja Juntunen kääntävät dikaiosynen oikeudenmukaisuudeksi, toisaalla oikeamieliseksi, välillä taas kelvolliseksi, kunnolliseksi tai joksikin muuksi.
Toinen jännä tapaus on kreikan sana logos. Se esiintyy esimerkiksi Johanneksen evankeliumin ensimmäisessä jakeessa:
Eli Huttusen mukaan:
Eli Juntusen mukaan:
Juntunen seurasi ikivanhaa traditiota (ja vuoden 1992 suomennosta) ja päätti, että sana Sana kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Kristillisen maailmanymmärryksen mukaan Sana on yhtä kuin Jeesus Kristus.
Huttunen taas seurasi ikivanhaa traditiota (ja vuoden 1992 suomennosta) ja päätti, että sana logos käännetään juuri sanaksi – eikä vaikka järjeksi. Logos tarkoittaa kumpaakin. Esimerkiksi sana logiikka tulee samasta juuresta.
– Johanneksen evankeliumin alku keskustelee sen antiikin maailman käsityksen kanssa, että maailmaa pitää yllä Jumalan asettama järki, Huttunen selittää. – Toisaalta kirjoittaja leikittelee juutalaisen luomiskertomuksen kanssa.
Ensimmäisen Mooseksen kirjan alkujakeiden mukaanhan Jumala loi kaiken olevaisen juuri sanoillaan.
– Johanneksen evankeliumin kirjoittaja pelasi logos-sanan kahdella merkityksellä. Kääntäjän on sitten päätettävä, kumpis laitetaan.
Nyt tulee hihityttäviä seksijuttuja!
Tarkkasilmäisimmät varmaankin äkkäsivät, että UT2020:n versio Johanneksen evankeliumin alusta ei juuri eroa vuoden 1992 käännöksestä. Ei kai tässä nyt hiihdetä vain vanhoja latuja?
Ei toki. Meille on esimerkiksi opetettu tällainen käännös:
Mutta Niko Huttunen ja Tuomas Juntunen sanovat meille:
Vielä meille on opetettu tällainen käännös:
Siinä [viittaa edellisen virkkeen sanaan evankeliumi] Jumalan vanhurskaus [!] ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: ”Uskosta vanhurskas [!!] saa elää.”
Mutta Huttunen ja Juntunen sanovat meille:
Erityistä päänvaivaa kääntäjäkaksikolle on aiheuttanut sanasto, joka saa hillityn kirkkokansan punastelemaan.
– Kaikki seksuaalisanasto on osoittautunut hankalaksi kääntää, Juntunen sanoo.
– Raamatun kreikankielinen teksti on tässä suhteessa monesti paljon värikkäämpää kuin se, mihin olemme suomennoksissa tottuneet.
Vanhoissa käännöksissä puhutaan esimerkiksi portoista. Parikymppiset nykysuomalaiset ymmärtänevät sanan, mutta eivät kuunaan käytä sitä itse.
– Onko se nykyään sitten huora? Prostituoitu ei oikein sovi Ilmestyskirjan tyyliin. Että pannaan Babylonin prostituoitua oikein kunnolla matalaksi, Juntunen miettii.
Nyt näyttää siltä, että mukaan ovat pääsemässä sekä huorat, maksulliset naiset että prostituoidut.
Oliko tämä fiksua rahankäyttöä?
Vajaalla 400 000 eurolla voi keväällä 2020 ostaa perheasunnon Herttoniemestä, Tapiolasta tai Kartanonkoskelta. Samalla summalla voi ostaa ammattimaisen Uuden testamentin suomennoksen.
UT2020-hankkeen rahoittavat luterilainen kirkko ja Pipliaseura, jotakuinkin puoliksi.
Voi kysyä, onko tässä nyt käytetty verorahoja fiksusti. Miksi parikymppiset nuoret aikuiset lukisivat mieluummin Raamattua kuin A Game of Thronesia tai Harry Potteria?
Niko Huttunen naurahtaa.
– On ihan hyvä kysymys, miksi kukaan tarttuisi tähän tekstiin.
Huttunen on paitsi yliopistoihminen myös luterilainen pappi. Niinpä hänen vastauksensa kuuluu näin:
– Pastori Huttunen vastaa, että tämä on hengellisesti tärkeä teksti. Toinen vastaus on, että Raamattu on meille kulttuurisesti merkittävä teksti.
Jälkimmäistä korostaa myös Tuomas Juntunen.
– Raamattu on länsimaisen kulttuurin perusteksti, jonka varaan moni muu teksti rakentuu. Jos joku tykkää lukea Harry Pottereita tai Tarua sormusten herrasta, hän saa niistä paljon enemmän irti, jos tuntee myös Raamattua.
Juntuselle henkilökohtaisesti Raamattu ei ole uskonnollisesti tärkeä teos. Raamattu on hänelle ennestään tuttu lähinnä kirjallisuudentutkimuksen kautta.
Juntunen ajattelee, että niin on hyvä.
– Uskon, että työnantajani halusi tähän juuri kaltaiseni tyypin. Vahvuuteni on tuore katse. Minun roolini on esittää hullujakin ehdotuksia, ja muut voivat sanoa, toimivatko ne.
Oikaisu 5.5.2020 kello 13.25: Maamme-laulua koskevassa kohdassa luki aiemmin: "Suomenkieliset laulavat, että synnyinmaan toivo ja riemu saavat lempemme nousemaan." Osuvampi tulkinta on, että suomenkieliset laulavat alkutekstiä mukaillen, että meidän lempemme saa synnyinmaan toivon ja riemun nousemaan.
Kielentutkija Mikko Heikkilä on sitä mieltä, että vanhurskaus on Mikael Agricolaa vanhempi sana. Lue Heikkilän 29.5.2020 julkaistu kommentti täältä!
Juuri sinä voit nyt osallistua raamatunkäännöstyöhön!
Edellä esiteltyjä käännöskatkelmia ei ole lyöty lukkoon.
UT2020-hanketta avustaa ohjausryhmä, johon kuuluvat luterilaisen kirkon edustajien lisäksi katolisen kirkon, ortodoksisen kirkon ja Suomen vapaakristillisen neuvoston edustajat. Ryhmät jäsenet lukevat kaikki käännetyt tekstit läpi ja voivat ehdottaa niihin muutoksia.
Jokainen käännetty pätkä on testattu myös esimerkiksi lukiolaisilla, varusmiehillä tai yliopisto-opiskelijoilla.
Nyt kommentteja kaivataan kaikilta, jotka vain halauvat kommentoida. 6.–20. toukokuuta Pipliaseura julkaisee käännösehdotukset Luukkaan evankeliumista, Roomalaiskirjeestä ja Ensimmäisestä Johanneksen kirjeestä osoitteessa www.raamattu.fi.
Nettisivulla kuka tahansa pääsee vastaamaan kysymyksiin, jotka koskevat käännöksiä. Koko pitkiä tekstejä ei tarvitse lukea, vaan kysymysten ohella esitetään lyhyitä tekstikatkelmia.
Lopullinen UT2020-käännös lyödään lukkoon kesällä. Valmis käännös julkaistaan lokakuussa Piplia-sovelluksessa ja osoitteessa www.raamattu.fi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Vanhan testamentin psalmit käännettiin nykykielelle – ”herroittelu” väheni ja Jahvesta tuli Jumala
Hengellisyys AjankohtaistaUutta psalmisuomennosta tehtäessä on ajateltu nuorta lukijaa. Tekstin on toimittava mobiililaitteessa ja äänikirjana.
Saarikivi selittää sanan: Vanhurskas
Hengellisyys
