Ruuskanen: Ei ole olemassa merkityksettömiä ihmissuhteita, ellemme itse määrittele niitä sellaisiksi
Me itse päätämme, tuommeko ympärillä oleviin suhteisiin paljon vai vähän rakkautta. Mikä on niiden ihmisten merkitys, joita kohtaamme satunnaisesti elämämme reunoilla?
Näinä viikkoina ovikelloni soi yleensä neljän maissa. Etäkoulu on ohi, ja pari minua lyhyempää, vaaleanpunaisiin pukeutunutta ihmistä hakee koiraani ulos leikkimään. Pujotan koiralle pannan ja ojennan sen kerrostalon käytävään.
Meillä on taipumus ajatella, että merkittävät ihmissuhteet ovat luonteeltaan pitkäkestoisia ja täyttävät tietyntyyppiset tunnusmerkit. On selvää, että ihmissuhteet ovat painoarvoltaan erilaisia. Läheiset, joko meille annetut tai meidän valitsemat ihmiset, muodostavat elämässämme sisäkehän, jonka sisällä kasvamme ja opimme ihmisenä elämistä. Mutta entä ulkokehä? Mikä on niiden ihmisten merkitys, joita kohtaamme satunnaisesti elämämme reunoilla; kaduilla ja naapurustossa, pihoilla, kaupassa ja kampaajalla. Laskemmeko heidät merkityksellisiksi ihmisiksi?
Meillä on suuri tarve luokitella ympärillämme olevia ihmissuhteita. Jokin suhde on joko erityinen ja merkittävä tai vähäpätöinen ja merkityksetön. Tai että joku ihminen on elämässämme vain jonkin toissijaisen syyn takia, mutta ei siksi, että olisi juuri meille erityisen merkittävä. Ylipäätään aika moni kohtaamistamme ihmistä päätyy arvioissamme aika alas merkittävyysasteikolla. Se on aika ristiriitaista, kun miettii miten paljon toisaalta tunnemme yksinäisyyttä ja miten janoamme nähdyksi ja kuulluksi tulemista.
Ehkä eristäytyneisyyden aika kasvattaa meissä voimakkaammin ymmärrystä nähdä arvoa sielläkin, missä olemme vuosikaudet kulkeneet toistemme ohi näkemättä.
Ajattelen, että nämä ulkokehän ihmiset muodostavat ympärillemme näkymättömän verkon, joka on täynnä mahdollisuuksia kohtaamiseen ja jakamiseen. Sillä tarve tulla kohdatuksi ihmisenä ihmisten joukossa tulee tyydytetyksi myös muissa kuin sisäkehän ihmissuhteissa. Ulkokehän ihminen voi vaikka käydä kanssamme keskustelun, joka muuttaa meissä jotain tai vähintäänkin näyttää meille jonkin toisen näkökulman. Hän ylipäätään jakaa kanssamme ihmiselämän yhden hetken.
Ei ole olemassa merkityksettömiä ihmissuhteita, ellemme itse määrittele niitä sellaisiksi. Me voimme antaa merkityksen joka ikiselle ihmiskontaktille, joka meillä on, tai sitten voimme rajata merkityksellisiksi vain ne, jotka ovat sisäkehällä. Meillä on loputtomia keinoja järjestellä ihmisiä ympärillämme. Käytämme sanoja merkityksellinen, aito, tärkeä ja vastavuoroinen. Joskus kannattaisi pysähtyä miettimään, mikä saa meidät niin nopeasti määrittelemään ihmisen merkityksellisyyden omassa elämässämme. Miksi meillä on niin suuri tarve lokeroida kaltaisiamme? Miksi on niin vaikea pysähtyä ihmisen kohdalla ja uskaltautua katsomaan, mitä mahdollisia merkityksiä kohtaamiseen kätkeytyy?
Tämä aika piirtää yksinäisyyden esiin terävästi ja satuttavasti, mutta ehkä eristäytyneisyyden aika kasvattaa meissä voimakkaammin ymmärrystä ja kaipausta toisiamme kohtaan. Ymmärrystä nähdä merkitystä ja arvoa sielläkin, missä olemme vuosikaudet kulkeneet toistemme ohi näkemättä ja pysähtymättä. Me itse kannamme jokaiseen ihmiskontaktiin asenteemme. Me itse päätämme, tuommeko ympärillämme oleviin suhteisiin paljon vai vähän rakkautta. Me itse päätämme, ovatko meille elämän reunoille annetut ihmiset merkityksellisiä vai eivät.
Katson parvekkeelta pieniä loittonevia hahmoja ja hypähtelevää koiraa niiden välissä. Ruoho vihertää jo, miten yhtäkkiä onkaan niin iloinen mieli ja onnekas olo.
Kirjoittaja on kirkon perheneuvoja, psykoterapeutti ja pappi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Ruuskanen: Että tulisi nähdyksi ja ymmärretyksi – näin omaa vanhempaa voi lähestyä aikuisena
PuheenvuorotTarve vanhemman hyväksyvään katseeseen saattaa säilyä loppuun saakka.
