null Kuula: Se löytyi -kampanjan tiedostava kristillisyys tulee olemaan valtauomaa Suomessakin – kritiikin sijaan kirkon väen kannattaa liittyä siihen

Kuula: Se löytyi -kampanjan tiedostava kristillisyys tulee olemaan valtauomaa Suomessakin – kritiikin sijaan kirkon väen kannattaa liittyä siihen

Hämmennyksen teologiat ja kulttuurikristillisyys eivät periydy seuraaville polville.

Kuten odottaa saattoi, Se löytyi -kampanja herättää kritiikkiä. Ei ole riittävän luterilainen. Kaste ja ehtoollinen puuttuu. Päällimmäisenä angloamerikkalainen herätyskristillinen soundi. Yksipuolinen kaava: entinen elämä – uskoon tulo – ja nyt kaikki paremmin.

Tältä pohjalta Helsingin Sanomat otsikoi juttunsa vihjailevasti: Julkkisten tähdittämä käännytyskampanja paisui erikoiseksi vyyhdeksi. Juttu ei kuitenkaan paljasta muuta ”erikoista” kuin sen, ettei kampanja mukaile luterilaisen kansankirkollisuuden painotuksia, joten monet kirkolliset tahot eivät lähteneet siihen mukaan.

Itse en näistä syistä sanoisi, että kampanjassa on jotakin pielessä. Sen painotukset ovat vain toisenlaisia kuin mihin on totuttu.

Hesarin haastattelema kirkkohistorian professori Ilkka Huhta olisi halutessaan voinut ottaa esiin toisenkin näkökulman. Kampanja edustaa tiedostavaa uskoon heräämistä, jossa usko näkyy ja tuntuu elämässä. Maailmanlaajuisesti katsoen evankelikaalis-karismaattinen suunta on kaikkein voimakkaimmin – jos ei ainoa – kasvava kristillisyyden muoto. Monet vanhat kirkot taas kutistuvat kuin pyy maailmanlopun edellä.

Kampanja edustaa tiedostavaa uskoon heräämistä.

Se löytyi -kampanja edustaa siis tulevaisuuden voittajia. Sadan vuoden kuluttua tiedostava kokemuskristillisyys (confident Christianity) on Suomessa valtauomaa. Makuasiapohjainen kulttuurikristillisyys ja hämmennyksen teologiat eivät periydy seuraaville polville. Niistä puuttuu ulospäin suuntautuva voima: ne eivät selvästi kutsu, julista ja haasta ihmisiä mukaan.

Kampanjan teologinen pohja ei ole niin ohut kuin aineistosta voisi luulla. Evankelioiva kirjanen on sisäänheittoväline, jossa tavalliset ihmiset – julkkiksetkin ovat heitä – kertovat uskon ilosta. Asiat yksinkertaistuvat, värittyvät kotiin päin ja kääntymiskaava korostuu, jotta lukija saa jotakin konkreettista, johon tarttua. Jostakinhan täytyy aloittaa.

Hyvä kristillinen julistus neuvoo kädestä pitäen, miten Jumalaa lähestytään. Kun asian oivaltaa, sen voi tehdä myös omalla tavalla. Kun alkuun pääsee, variaatioita ja syvyyttä löytyy vaikka millä mitalla.

Jotkut vierastavat ilmausta ”antaa elämä Jeesukselle”. Ehkä siinä koetaan samaan muottiin pusertamista. Ja kuulostaahan se mahtipontiselta. Itse asia on kuitenkin täysin pätevää teologiaa. Se on täydessä linjassa Paavalin ”Kristuksessa”-käsitteen, Luukkaan kääntymispainotuksen ja Johanneksen evankeliumista löytyvän Jeesuksen vastaanottamisen idean kanssa.

Minä edustan perusluterilaista kirkkoa. Silti minäkin annan itseni ja asiani Jeesukselle melkein joka päivä. Sanomalla hänelle, että ”tässä olen, ole sinäkin tässä”. Joskus teen sen virsikirjan sanoin: ”Tule kanssani Herra Jeesus” (virsi 548). Ei elämän antaminen Jeesukselle ole sen kummempaa.


Kirjoittaja on ahaa-elämyksiin addiktoitunut etsijä. Ja löytäjä. Taipumusta yläpilviajatteluun. Pappi, teologian tohtori ja tietokirjailija.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: