Syntiä ja ”siementen tuhlausta” – itsetyydytys on ollut uskonnoille vaikea pala
Jean Calvin, Tuomas Akvinolainen, Immanuel Kant, Martti Luther, Jean Gerson ja Sigmund Freud Rembrandtin Kangaskauppiaiden kilta -maalauksen mukaelmassa. He kaikki suhtautuivat itsetyydytykseen hyvin kielteisesti ja Jean Gerson ehdotti synnin torjumiseksi mm. kylmiä kylpyjä.

Jean Calvin, Tuomas Akvinolainen, Immanuel Kant, Martti Luther, Jean Gerson ja Sigmund Freud Rembrandtin Kangaskauppiaiden kilta -maalauksen mukaelmassa. He kaikki suhtautuivat itsetyydytykseen hyvin kielteisesti ja Jean Gerson ehdotti synnin torjumiseksi mm. kylmiä kylpyjä.

Syntiä ja ”siementen tuhlausta” – itsetyydytys on ollut uskonnoille vaikea pala

Sooloseksiä on haluttu kitkeä lääketieteellisin, moraalisin ja uskonnollisin perustein.

Syntiä, ajattelivat monet kristityt ympäri maailmaa. Terveydelle vaarallista, ajattelivat lääkärit. Immanuel Kant piti sitä luonnonvastaisena, eikä Martti Lutherkaan tuntunut ymmärtävän. Tänä vuonna suomeksi julkaistu Thomas W. Laquerin alkuperäisteoksen lyhennelmä Seksiä yksin – masturbaation kulttuurihistoria (Into 2019) kokoaa yhteen, miten itsetyydytykseen on suhtauduttu eri aikakausina.

Laquerin kirja keskittyy länsimaiseen ja kristilliseen kulttuurin, mutta itsetyydytykseen on suhtauduttu kielteisesti muissakin uskonnoissa ja kulttuureissa. Kirjan suomalaisessa esipuheessa Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula mainitsee, että idän uskonnoissa kuten taolaisuudessa itsetyydytystä on pidetty kielteisenä, koska ”siemenet valuvat hukkaan”. Tämä ajatus on ollut yleinen muuallakin. Samalla se kertoo hyvin siitä, että itsetyydytys on mielletty lähinnä miesten harjoittamaksi ja seksin tarkoituksena on pidetty lasten syntymistä, ei nautintoa.

Mitä Vanhan testamentin Onan tekikään?

Syntinä itsetyydytystä on pidetty ainakin 1300-luvulta lähtien. 1300–1400-luvuilla elänyt ranskalainen teologi Jean Gerson ehdotti tuon katalan synnin torjumiseksi muun muassa kylmiä kylpyjä, rukoilua ja jopa ruoskintaa. Ranskassa 1300–1600-luvuilla pappeja ohjattiin toisinaan kysymään itsetyydytyksestä ripin yhteydessä. Itsetyydytystä ei kuitenkaan aina pidetty esillä, koska ”kirkko oli haluton tuomaan esiin paheita, joista nuoriso ei ollut tietoinen”. Enemmän huolta herättivät muut asiat, kuten aviorikokset.

Sairautena itsetyydytystä alettiin pitää 1700-luvulla. Silloin keksittiin myös termi ”itsesaastutus”. Huolelle tuntui silloin olevan aihetta: kirjapainotaito oli levinnyt ja ihmiset saattoivat saada huonoja vaikutteita romaaneista.

Sairautena itsetyydytystä alettiin pitää 1700-luvulla. Silloin keksittiin myös termi ”itsesaastutus”.

1700-luvulla syntyi myös itsetyydytystä kuvaava uusi sana, onania, josta on johdettu myös verbi onanoida. Se esiintyi anonyymin kirjoittajan, jonkinlaisen puoskarikirurgiksi epäillyn miehen tutkielmassa ja pohjautui Vanhan testamentin kertomukseen Onanista. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kerrotaan miehestä, jonka olisi pitänyt ottaa puolisoksi ja saattaa raskaaksi velivainajansa leski, mutta hän mieluummin ”antoi siemenensä mennä maahan”, koska ajatteli, ettei lasta pidettäisi hänen omanaan. Jumalan silmissä Onanin teko oli paha ja ”Herra antoi hänenkin kuolla”.

Kaikki eivät olleet vakuuttuneita tästä tulkinnasta. Muun muassa valitusfilosofi Voltaire muistutti, ettei Raamattu todellisuudessa kerro Onanin masturboineen.

Juutalaiset rabbit ovat tulkinneet Onanin tarinaa vaihtelevasti. Jotkut heistä olivat sitä mieltä, että ongelma oli se, että Onan kieltäytyi täyttämästä osaansa sukupolvien ketjussa. Katolisessa kirkossa Onanin kertomuksen on tulkittu tarkoittavan keskeytettyä yhdyntää. 300–400-luvuilla elänyt kirkkoisä Augustinus puolestaan oli pitänyt Onania esimerkkinä ihmisestä, joka ei tehnyt voitavaansa toisten hyväksi.

Lutherin mielestä masturbaatio oli insestiä hirvittävämpi juttu

Ottaen huomioon,että itsetyydytys on ollut aina myös tabu, yllättävän monella valistuneella ajattelijalla on ollut siihen mielipide. 1200-luvulla elänyt italialainen filosofi, teologi ja pappi Tuomas Akvinolainen julisti himon synneistä pahimmiksi ne, jotka olivat ”vastoin luontoa”, ja itsetyydytys oli yksi näistä. Perustelu oli, ettei siitä synny lapsia.

1700-luvun moderni filosofi Immanuel Kant oli tiukasti itsetyydytystä vastaan. Hänestä se oli yksi ”mielettömyyden laji” ja luonnonvastaista, jopa pahempi juttu kuin itsemurha, koska itsemurha rikkoi vain eloonjäämisen lakia, mutta itsetyydytys lajin säilymisen lakia. Psykoanalyysin kehittäjän Sigmund Freudin mielestä itsetyydytys aiheutti ruumiinheikkoutta ja heikkohermoisuutta.

Psykoanalyysin kehittäjän Sigmund Freudin mielestä itsetyydytys aiheutti ruumiinheikoutta ja heikkohermoisuutta.

Mielipiteensä ilmaisivat myös reformaattorit. Martti Luther piti Onania ”pahantahtoisena ja parantumattomana nulikkana”, jonka tekemä synti oli insestiä ja aviorikosta hirvittävämpi. Lutherin mukaan Onan oli mahdollisesti kiihottanut naisen, mutta ”pettänyt” hänet ratkaisevalla hetkellä. Jean Calvin, ranskalainen uskonpuhdistaja ja kalvinismin isä, yhdisti itsetyydytyksen ja Onanin kertomuksen, mutta ongelma oli siinä, että Onanin toiminta esti hedelmöittymisen.

Yksittäisten ihmisten mielipiteet ovat olleet tuomitsevia, mutta toisaalta Laquer kirjoittaa Seksiä yksin -kirjassaan, että kristityssä Euroopassa suhtautuminen itsetyydytykseen ei ole ollut neutraalia, mutta ei sitä ole aina pidetty erityisen pahanakaan. Oikeastaan aiheesta on tehty melko vähän virallisia linjauksia – ottaen huomioon sen, että nunnilta, munkeilta ja katolisen kirkon papeilta on edellytetty naimattomuutta.

Mitä kirkossa ajatellaan nyt?

Osmo Kontula kirjoittaa Seksiä yksin -kirjan esipuheessa, että vielä 1950-luvun Suomessa itsetyydytyksestä varoiteltiin koulujen terveysopin kirjoissa. Varoitteleva sävy ei ole vieläkään kadonnut. Itsetyydytyksen haitallisuudesta puhutaan ajoittain erityisesti silloin, kun se linkitetään pornoon.

Viime vuonna joukko konservatiivisia kristillisiä järjestöjä ja kirkkoja Suomessa julkaisi nuorille suunnatun seksuaalikasvatusoppaan nimeltään Sanovat sitä rakkaudeksi. Oppaan yksi osio on otsikoitu ”Eroon itsetyydytyksestä” ja ratkaisuksi tarjotaan itsekuria. Mutta mitä asiasta ajattelee Suomen luterilainen kirkko 2020-luvun kynnyksellä? Ainakaan rippikouluissa itsetyydytys ei aiheena enää ole mikään mörkö, vakuuttaa kirkon kasvatus- ja perheasiat -yksikön johtaja Jarmo Kokkonen.

– Kyllä siitä todennäköisesti puhutaan jokaisella rippikoululeirillä. Riparilla käsiteltäviä aiheita on tietysti paljon, ja jotain jää usein pois, mutta useimmilla varmasti.

– Päälinja on, että suhtautuminen on perusmyönteinen. Itsetyydytys nähdään kasvuun ja kehitykseen liittyvänä asiana. Aihe ei tietenkään ole esillä vain rippikouluissa, vaan myös kirkon parisuhde- ja perhetyössä, Kokkonen sanoo.

Vuodelta 2017 peräisin olevassa rippikoulusuunnitelmassa seksuaalisuus on yhtenä osa-alueena. Siinä todetaan muun muassa, että ”Seksuaalisuus on Jumalan ihmiseen luoma elämänvirta ja osa kaikenikäisen ihmisen olemusta. Kypsä ja terve seksuaalisuus sisältää rakastavan ja hyväksyvän suhtautumisen ihmisyyteen, sukupuolisuuteen, ruumiiseen ja seksuaalisuuteen.”

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi