Bartolomeosta kutsutaan vihreäksi patriarkaksi, sillä hän on ottanut voimakkaasti kantaa ympäristökysymyksiin. Kuva Nicholas Manginas.
Suomen ortodoksit juhlivat satavuotista autonomiaansa ja saavat vieraakseen Konstantinopolin patriarkan
Konstantinopolin patriarkka Bartolomeos on ortodoksisen maailman hengellinen johtaja. ”Hän on poikkeuksellisen moderni patriarkka, joka kokee, että kirkon pitää olla mukana yhteiskunnallisissa asioissa”, luonnehtii tutkija Ari Koponen.
Suomeen perjantaina 8. syyskuuta saapuva Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartolomeos on Suomen ortodokseille odotettu ja monille tuttukin vieras. Tämä on hänen viides virallinen vierailunsa Suomeen – edellisestä on kulunut kymmenen vuotta.
82-vuotiasta patriarkkaa voi pitää ortodoksien hengellisenä johtajana, vaikka hänellä ei olekaan samanlaista asemaa kuin paavilla roomalaiskatolisessa kirkossa eikä hallinnollista valtaa muualla kuin oman patriarkaattinsa alueella.
– Ekumeeninen patriarkka on ortodoksisten piispojen joukossa niin sanottu primus inter pares eli ensimmäinen vertaistensa joukossa. Ortodoksisella kirkollahan ei ole yhtä keskusta toisin kuin katolisella kirkolla. Meillä on viisi vanhaa patriarkaattia, joista Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti on yksi. Historian saatossa on sitten syntynyt muitakin patriarkaatteja, kuten Moskovan, kertoo tutkija Ari Koponen.
Bartolomeos on ollut patriarkkana vuodesta 1991 asti. Koposen mukaan hän on tietoisesti ottanut vahvan vaikuttajan ja arvojohtajan roolin, mikä ortodoksisessa maailmassa on jossain määrin poikkeuksellista. Erityisesti hän on profiloitunut ekologisissa kysymyksissä ja eri kirkkokuntien välisten suhteiden rakentajana.
– Sanoisin, että hän on poikkeuksellisen moderni patriarkka, joka on laittanut tärkeiksi kokemissaan teemoissa arvovaltansa peliin. Hän kokee, että kirkon pitää olla mukana yhteiskunnallisissa ja maailman asioissa, mikä ei ortodoksien piirissä aina välttämättä ole itsestään selvää.
Bartolomeoksen mukaan meidän pitäisi kanavoida kuluttamisesta vapautunut energia lähimmäisen auttamiseen ja yhteiskunnan hyväksi.
Turkinkreikkalaisena Bartolomeos on pienen, vain muutaman tuhannen seurakuntalaisen vähemmistökirkon edustaja. Koposen mukaan patriarkka on usein tuonut puheissaan esille sitä, että vaikka hän ei omassa pienessä seurakunnassaan voi vaikuttaa paljoa, muualla maailmassa hän voi tehdä enemmän.
Koponen arvioi, että Bartolomeoksen ekologinen ajattelu nousee ortodoksisen teologian perustalta. Luomakunta ja luomistyö nähdään hyvinä ja arvokkaina. Ihminen on luomakunnan pappi, jolla on suuri vastuu, mutta myös tehtävä toimia Jumalan ja maailman todellisuuksien välissä ja välittäjänä.
– Bartolomeos puhuu usein ortodoksisesta elämäntavasta ja yrittää kääntää vanhaa patristista ajattelua nykykielelle. Hän esimerkiksi näkee askeesin vastakohtana kuluttamiselle. Meidän pitäisi kuluttaa vähemmän, mutta myös kanavoida kuluttamisesta vapautunut energia lähimmäisen auttamiseen ja yhteiskunnan hyväksi, Koponen sanoo.
Sota katkaisi jo ennestään huonot suhteet Moskovaan
Viime aikoina ortodoksinen kirkko on noussut maailmalla otsikoihin Moskovan patriarkka Kirillin asetuttua tukemaan Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa. Ukrainan tilanne on katkaissut kokonaan Konstantinopolin ja Moskovan patriarkaattien jo ennestään huonot suhteet, sillä patriarkka Bartolomeos puolestaan on tuominnut sodan ja tukenut voimakkaasti Ukrainaa.
Jo aiemmin jännitteitä patriarkaattien välillä on aiheuttanut se, että Ukrainassa toimii sekä Moskovan patriarkaatin alainen autonominen ortodoksinen kirkko että Konstantinopolin patriarkaatin itsenäiseksi tunnustama ortodoksinen kirkko.
– Se on vastoin vanhaa kirkollista periaatetta, jonka mukaan yhdellä alueella pitäisi olla vain yksi kirkko, Koponen sanoo.
Myös Virossa on kaksi ortodoksista kirkkoa: Moskovan patriarkaatin alainen Viron ortodoksinen kirkko ja Konstantinopolin patriarkaatin alainen Viron apostolinen ortodoksinen kirkko.
Patriarkaattien välejä ovat Koposen mukaan hiertäneet myös linjaukset moraaliopetuksessa ja yhteiskunnallisissa asioissa.
– Moskovan patriarkaatti on aika pitkään identifioitunut konservatiiviseksi, ekumeeninen patriarkaatti ehkä vähemmän konservatiiviseksi – ainakin meidän ortodoksien mittapuulla. Sekulaarilla länsimaisella asteikolla sekään ei välttämättä ole kovin liberaali.
Suomen ortodoksisessa kirkossa oli viime vuoden lopussa noin 56 600 jäsentä. Seurakunnista suurin on Helsingin ortodoksinen seurakunta, joka kattaa Uudenmaan sekä Kanta- ja Päijät-Hämeen ja jolla on noin 22 000 jäsentä. Kuvassa vietetään vigiliaa Uspenskin katedraalissa Helsingissä tammikuussa 2022. Kuva Lehtikuva / Roni Rekomaa.
Suomen ortodoksit saivat autonomian sata vuotta sitten
Patriarkka Bartolomeoksen vierailu ajoittuu Suomen ortodoksisen kirkon juhlavuoteen. Heinäkuussa tuli kuluneeksi sata vuotta niin kutsutun tomos-asiakirjan allekirjoittamisesta. Se vahvisti Suomen ortodoksiselle kirkolle autonomisen aseman Konstantinopolin patriarkaatin alaisuudessa.
Moskovan patriarkaatista irtautumisen syyt olivat pitkälti poliittiset, kertoo teologian tohtori Juha Riikonen. Taustalla oli 1800-luvun puolivälissä virinnyt kansallisuusaate. Myös ortodoksisessa kirkossa oli suomalaiskansallinen siipensä, vaikka kirkon tuolloinen johto olikin venäläisiä.
– Joitakin uudistuksia, kuten jumalanpalveluskielen muuttaminen suomeksi, kirkossa toteutettiin 1800-luvulla jopa venäläisten tahdosta. Sen sijaan siirtyminen juliaanisesta kalenterista gregoriaaniseen kaatui venäläisten vastustukseen.
Siinä vaiheessa, kun Suomen ortodoksisen kirkon irtautumista Moskovasta ruvettiin tosissaan edistämään, Suomi oli jo itsenäistynyt. Riikonen arvioi, että valtiovallalla oli prosessissa merkittävä rooli. Ajateltiin, että juuri itsenäistyneessä valtiossa ei voinut olla organisaatiota, jota johdettiin ulkomailta – varsinkaan Moskovasta.
– Kansanedustaja E. N. Setälä esimerkiksi sanoi, että valtion rahahanat menevät kiinni, jos yhteys Moskovaan ei katkea. Valtio ei kuitenkaan voinut tehdä päätöstä, vaan se oli kirkon asia, Riikonen kertoo.
– Moskovasta luvattiin Suomen kirkolle autonomiaa, mutta se ei kansalliselle siivelle riittänyt. Sen sijaan kirkolle ruvettiin puuhaamaan autokefaliaa eli täyttä itsenäisyyttä, ja valtuuskunta matkusti Konstantinopoliin neuvottelemaan siitä.
Päätös varmisti sen, että ortodoksinen kirkko säilyy Suomessa ja sillä on valtiovallan tuki.
Suomalaisten toive ei kuitenkaan toteutunut, vaan heille luvattiin autonominen asema Konstantinopolin patriarkaatin alaisuudessa. Se hyväksyttiin, vaikka venäläinen arkkipiispa Serafim vastusti muutosta.
Sodan jälkeen suhdetta Moskovaan arvioitiin uudelleen
Suhde Moskovan patriarkaattiin tuli Suomen ortodoksisessa kirkossa uudelleen käsiteltäväksi jatkosodan jälkeen.
- Neuvostoliitossa ortodoksisen kirkon asema oli ollut huono, mutta koska kirkko oli tukenut sodassa Stalinin pyrkimyksiä, se sai palkinnoksi joitakin oikeuksia. Tähän kuului myös se, että aiemmin Moskovan patriarkaatista eronneita kirkkoja haluttiin takaisin sen piiriin, Juha Riikonen kertoo.
Suomessa Moskovan lähestymisyrityksiin suhtauduttiin aluksi myönteisesti, kunnes suomalaiskansallinen siipi ryhtyi vastustamaan asiaa. Sisäministeri Yrjö Leino kuitenkin vaiensi ennakkosensuurilla julkisen keskustelun aiheesta.
Riikonen kertoo, että ortodoksisen kirkon kirkolliskokousta ei kutsuttu koolle käsittelemään asiaa, koska arveltiin, että päätös olisi kielteinen ja suututtaisi Moskovan. Niinpä asiassa ei muutamaan vuoteen tehty mitään.
– Vuonna 1950 kirkolliskokous siirsi päätöksentekoa viidellä vuodella. Lopulta vuonna 1955 oli jo helppo tehdä päätös, että kirkko pysyy Konstantinopolin alaisuudessa.
Riikonen on joskus miettinyt, mitä Suomen ortodoksiselle kirkolle olisi tapahtunut, jos se ei olisi sata vuotta sitten irtautunut Moskovan patriarkaatista.
– Varmaan olisimme paljon huonommassa asemassa. Päätös varmisti sen, että ortodoksinen kirkko säilyy Suomessa ja sillä on valtiovallan tuki.
“Tulevaisuuden toivomme muodostuu ekologisen ja yhteiskunnallisen toiminnan yhdistelmästä, sillä kestävä kehitys ja edistys ovat saavutettavissa vain silloin, kun pidämme huolta luomakunnan eheydestä ja suojelemme ihmisen arvoa ja ihmisoikeuksia”, kirjoittaa patriarkka Bartolomeos tuoreimmassa paimenkirjeessään 1. syyskuuta. Kuva: Nicholas Manginas
Patriarkka arvostaa Suomen kirkkoa
Ari Koponen on juuri ennen patriarkka Bartolomeoksen vierailua suomentanut etukäteen puheita, jotka tämä vierailullaan pitää. Vaikka niiden ja patriarkan aiempien puheenvuorojen ilmaisu on paikoin koukeroista ja korulauseita tulvillaan, Koposelle on välittynyt patriarkan aito kiintymys ja arvostus Suomen ortodoksista kirkkoa kohtaan.
– Hän pitää Suomen kirkkoa edelläkävijänä. Olemme aika moderni ja monella tavalla edistyksellinen kirkko. Elämme vähemmistöasemassa, mutta samalla olemme vakaa osaa suomalaista yhteiskuntaa.
Suomen kirkon autonominen asema tarkoittaa sitä, että kirkon sisäisiä asioita koskevat päätökset tehdään omassa kirkolliskokouksessa ja piispainkokouksessa.
– Välillä on sitten ollut kurinpitoasioita, joihin patriarkka on puuttunut. Olemme aika pieni kirkko, joten joskus on ehkä tarpeen ulkoapäin selvitellä, kun asiat menevät liian monimutkaisiksi. Sanoisin, että lopulta se on hyvin harvinaista, Koponen toteaa.
Vuonna 2020 patriarkka Bartolomeos kutsui Suomen ortodoksisen kirkon piispat kuultaviksi. Poikkeuksellisen kokouksen syynä lienevät olleet piispojen tulehtuneet välit, joista tuolloin uutisoivat esimerkiksi Long Play ja Yle.
– Piispoilla ei ole täällä kotimaassa esimiestä, joten välittäjää täytyy hakea sieltä. Ainakin ulospäin näyttää siltä, että tilanne on nyt rauhoittunut. Eli ilmeisesti patriarkan puuttuminen asioihin oli tarpeen, Koponen arvioi.
Yli kahdeksankymppinen Bartolomeos on jo reippaasti ylittänyt normaalin eläkeiän. Koponen huomauttaa, että ortodoksisessa maailmassa on tavallista, että piispat jatkavat virassaan kuolemaansa asti.
– Nyt kannattaa mennä paikan päälle patriarkkaa kuuntelemaan, jos mahdollista. Minulla on vähän sellainen tunne, että tämä patriarkka saatetaan myöhemmin muistaa merkittävämpänä vaikuttajana kuin me nyt ymmärrämmekään. Ja koska hänellä on jo ikää, näitä vierailuja ei mahdottoman useita enää ole tulossa, Koponen sanoo.
Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartolomeos vierailee Suomessa 8.–12.9. Vierailu juhlistaa Suomen ortodoksisen kirkon 100-vuotista autonomiaa.
Lauantaina 9.9. patriarkka puhuu kiitosrukoushetkessä Uspenskin katedraalissa. Sunnuntaiaamuna 10.9. Uspenskin katedraalissa on patriarkaalinen liturgia, jossa hän saarnaa. Maanantaina 11.9. Bartolomeos on pääpuhujana Nuorten planeetta -seminaarissa Luontokeskus Haltiassa. Lisäksi hän tapaa vierailullaan kirkkokansaa, ortodoksista papistoa ja piispoja, uskontojohtajia, diplomaatteja sekä Tasavallan presidentin.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Patriarkka Bartolomeos rohkaisee nuoria planeetan eheyden vartijoiksi: ”Nuoruuden innolla, ilmastokriisiin vastaamisen kiireellisyydellä ja Jumalan käskyillä on erottamaton yhteys”
HengellisyysKonstantinopolin patriarkka Bartolomeos katsoo luontoa hengellisestä näkökulmasta. Silloin jokainen kasvi, eläin ja mikro-organismi on osa syvää mysteeriä.
