Tunisiasta Suomeen muuttanut oleva Hassen on yksi BuraQ-yhdistyksen perustajista. Se on ihmisoikeusjärjestö, joka ajaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien muslimien oikeuksia.
Suomen sateenkaarimuslimit järjestäytyvät ja tahtovat monipuolistaa kuvaa islamista – ”Tehtävämme on kertoa, että olemme olemassa”
Kesäkuussa Suomessa rekisteröitiin sateenkaarimuslimeiden yhdistys. Yksi sen perustajista on Hassen, jolle usko antoi voimaa hyväksyä itsensä sellaisena kuin hän on.
Buraq on ihmiskasvoinen ratsu, jolla profeetta Muhammadin kerrotaan matkustaneen Mekasta Jerusalemiin ja taivaaseen. Se muistuttaa yksisarvista, joka taas on tuttu symboli myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen parissa. Kesäkuussa Suomessa rekisteröitiin maan ensimmäinen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien muslimien tai muslimitaustaisten henkilöiden yhdistys. Se sai nimekseen BuraQ.
– Tehtävämme on kertoa, että olemme olemassa. Olemme tietysti aina olleet, mutta toisistamme erillään. Haluan painottaa, että BuraQ on ensijaisesti ihmisoikeusyhdistys, ei uskonnollinen yhdistys. Ajamme ihmisoikeuksia queer-muslimien perspektiivistä. Oikeus hengellisyyteen on yksi niistä, kertoo Hassen, yhdistyksen puheenjohtaja ja yksi sen perustajista.
Asian arkaluonteisuuden vuoksi hän esiintyy tässä jutussa vain etunimellään.
Hassen on pitkän linjan ihmisoikeusaktivisti, joka tuli turvapaikanhakijana Tunisiasta Suomeen vuonna 2012. Tunisiassa hän perusti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien yhdistyksen, mutta joutui lähtemään maasta turvallisuussyistä. Tunisiassa homoseksuaalisuus on laissa kielletty ja vuoden 2011 vallankumouksen jälkeen tilanne muuttui tukalammaksi.
– En pelännyt vain sitä, että joutuisin vankilaan, vaan olin huolissani hengestäni. Minulla on kokemusta myös fyysisestä väkivallasta, Hassen kertoo.
Suomessa homoseksuaalisuus ei ole lainvastaista kuten monissa muslimienemmistöisissä maissa, mutta täälläkin esillä olevat islamin tulkinnat sekä kapea kuva islamista ja muslimeista ovat pitäneet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat muslimit piilossa. Tähän BuraQ tahtoo muutosta.
Identiteetti on kokonaisuus, josta ei valita palasta
Tunisiassa varttunut Hassen ei kuvailisi lapsuudenperhettään erityisen uskonnolliseksi, mutta uskonnolla oli rooli perheen elämässä.
– Isä noudatti tiettyjä rutiineita, äidilläni oli oma tapansa uskoa. Minut opetettiin rukoilemaan ja käymään moskeijassa. Koin kuitenkin, että minulla oli vapaus valita, ajatella ja harjoittaa uskontoa kuten tahdon, Hassen kertoo.
Nyt uskonto on Hassenille rauhoittumisen väline, mutta myös osa tunisialaista kulttuuria ja perheen traditioita.
– En sanoisi, että islam on ohjenuorani elämässä, mutta kun tarvitsen rauhaa, voin aina palata Koraaniin ja vaikka kuunnella sitä kuin musiikkia. Se on osa kulttuuriani, historiaani ja perhehistoriaani. Esimerkiksi ramadan on minulle tärkeä. Vietän sitä myös Suomessa.
Yksi Jumalan monista nimistä on armo. Kuinka hän voisi olla sellainen, joka vihaa?
Teini-iässä Hassenilla oli identiteettikriisi, joka liittyi uskonnon ja seksuaali-identiteetin yhteensovittamiseen.
– Minulla oli itsetuhoisia ajatuksia. Ajattelin, että olen häpeällinen ihminen, teen syntiä ja väärin perhettäni kohtaan. Sitten ymmärsin, että tappaminen on synti ja että meidän täytyy pitää huolta itsestämme. Löysin voiman, joka piti minut elämässä kiinni. Voi sanoa, että islam pelasti minut itsemurhalta.
Parikymppisenä Hassen alkoi löytää ihmisiä, jotka eivät ajatelleet, että homoseksuaalisuuden ja islamin välillä pitäisi olla jokin sovittamaton ristiriita.
– Käännekohta oli vuonna 2006, kun tapasin Ranskassa Ludovic-Mohamed Zahedin, avoimesti homoseksuaalin imaamin. Aloin myös tavata muita LHBTIQ-muslimeita, jotka sanoivat, ettei tässä ole mitään väärää. Palasin uskontoon ja uskoon.
Nyt ajatus vihaisesta ja tuomitsevasta Jumalasta on Hassenille vieras. Hän ei usko, että Jumala vihaa ketään meistä.
– Yksi Jumalan monista nimistä on armo. Kuinka hän voisi olla sellainen, joka vihaa?
Hassenille uskonto on osa rauhoittumista, kulttuuria ja perheen traditioita. Esimerkiksi ramadanin vietto on hänelle tärkeää.
”Emme tarvitse ihmisiä, jotka lannistavat”
Tunisiassa Hassen joutui välillä selittelemään, että miten hän voi olla samanaikaisesti sekä uskontoaan harjoittava muslimi että homo. Suomessa hän ei ole kokenut samaa.
– Nämä ovat asioita, joita ei voi erottaa, en voi valita vain toista. Olen syntynyt tällaiseksi.
– Uskon, että jokainen voi olla hyväksytty jokaisessa uskonnossa, mutta sen eteen pitää taistella. Sitä ei anneta ilmaiseksi. Kyse on myös vallasta ja valtasuhteista.
Esikuvilla ja sillä, kuinka moninaisena joukkona muslimit nähdään ja esitetään, on merkitystä varsinkin silloin kun on nuori ja etsii itseään. Muuten voi alkaa ajatella, että lannistavat sanat tai se yksipuolinen kuva, jonka näkee, on totta.
– Yksi asia, mitä en siedä, on se, että muslimit pannaan tiettyy laatikkoon. Imaami esimerkiksi johtaa rukousta, mutta ei hän ole johtaja tai kaikkien muslimien edustaja. Hänen puoleensa käännytään, kun on kysyttävää vaikka uskonnonharjoituksesta, mutta suhde Jumalaan, se on aina suora. Voit rukoilla ja kommunikoida Jumalan kanssa kuten haluat. Emme tarvitse ihmisiä, jotka lannistavat, Hassen sanoo.
Hassen toivoo, että jonakin päivänä myös Suomessa olisi moskeija, jonne seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat voisivat tulla turvallisella mielellä.
Toiveena oma turvallinen moskeija
Olipa kyse sitten kristillisistä kirkoista tai muslimiyhteisöistä, uskonnot ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat yhä arka aihe. Monissa muslimienemmistöisissä maissa homoseksuaalisuus on myös laissa kielletty. Niissäkin, jossa se ei ole, aihe voi olla tabu. Muutosta on kuitenkin ilmassa.
Ainakin Pariisissa, Torontossa, Kapkaupungissa ja Berliinissä on LHBTIQ-inklusiiviset moskeijat. Viime keväänä Lontoossa oli tarkoitus järjestää ensimmäinen muslimi-Pride, mutta tapahtuma jouduttiin siirtämään koronavirustilanteen vuoksi. Suomessa on nyt BuraQ ja Wasla-kollektiivi, jonka Islamia queeristi -hanke tuo sateenkaarimuslimeiden näkökulmaa ja islamin moninaisuutta esiin muun muassa taiteen ja median keinoin. Hanketta rahoittaa Koneen Säätiö.
Entä mitä tapahtuu, jos avoimesti seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluva menee moskeijaan Helsingissä?
– Moskeijat ovat yhä heteronormatiivisia paikkoja, jossa miehet ja naiset istuvat erillään. Yhteisöillä on todennäköisesti hyvin stereotyyppinen käsitys siitä, miltä miehet ja naiset näyttävät ja kuinka he käyttäytyvät. Jos et täytä näitä normeja, saatat tuntea olosi turvattomaksi tai että sinut suljetaan ulos. Tapa, jolla imaamit puhuvat, ei myöskään ole sensitiivinen.
Hassen toivoo, että tulevaisuudessa Suomessa olisi LHBTIQ-inklusiivinen moskeija, paikka jonne sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat voisivat tulla turvallisin mielin. Se voisi toimia ikään kuin pop up -periaatteella.
– Liikkuvaa moskeijaa ei ole vielä missään maassa, mutta sellainen olisi täysin mahdollinen. Se on vain ajan kysymys, Hassen sanoo.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kommentti: Pride ja Raamattu-konservatiivit tarvitsevat toisiaan demokratian turvaamiseksi
PuheenvuorotTotalitaristissa maissa vainotaan kaikkia vähemmistöjä, ja sellaisissa maissa niin konservatiivikristityt kuin seksuaalivähemmistöt ovat saman sorron alla.
