Tässä tapahtumassa saa laulaa synnistä ja kuolemasta – Kanttori Petri Koivusalo haluaa järkyttää ja lohduttaa
– Kanttori ei voi soittaa tasaisen harmaasti, sanoo Petri Koivusalo.

– Kanttori ei voi soittaa tasaisen harmaasti, sanoo Petri Koivusalo.

Tässä tapahtumassa saa laulaa synnistä ja kuolemasta – Kanttori Petri Koivusalo haluaa järkyttää ja lohduttaa

Espoon tuomiokirkossa järjestetään jo kolmas Synkkien virsien ilta, jossa veisataan voimalla vaikeista asioista.

Espoon tuomiokirkkoseurakunnan kanttori Petri Koivusalo on saanut useammassakin suunnittelupalaverissa kuulla, että ei kai messussa voida sitä tai tätä virttä laulaa, kun se on niin kauhean synkkä. Että kirkkohan on toivon tuoja ja ihmiset haluavat kuulla kirkossa iloisia asioita. Ja entäs jos paikalla on nuoria?

Nuorten takia tuskin tarvittaisiin virsien ennakkosensuuria. Koivusalo kertoo hätkähtäneensä, kun hänen teini-ikäinen lapsensa taannoin selaili puhelimestaan uutisotsikoita.

– Niissä koko elämän raadollisuus näkyi monella tavalla. Oli sotia, kuolemaa, sairauksia ja monenlaisia epäkohtia. 12-vuotias lukee uutisia niistä, mutta kirkossako leikitään, että maailma on kiva pumpulinen paikka? Että bambin tassuun tuli pipi ja Taivaan Isä puhalsi pipin pois. Sehän on täysin epäuskottavaa, Koivusalo puuskahtaa.

Yksi palaverien ”ei kai me sitä voida” -virsistä on virsi 158, Vihan päivä kauhistava, jonka teksti liittyy tuomiosunnuntaihin. Se on myös yksi niistä virsistä, jotka ovat itseoikeutetusti mukana, kun Koivusalo järjestää jo kolmannen Synkkien virsien illan Espoon tuomiokirkossa.

Synkkien virsien illan konsepti on yksinkertainen. Kukaan ei puhu tai lässytä. Ohjelmasta näkee, mitä veisataan.

Oikeastaan on hieman harhaanjohtavaa puhua synkistä virsistä.

– Niissä on sanottu rehellisesti ja realistisesti raskaita ja vaikeita asioita, joita elämässä on melkoisen vaikea välttää, Koivusalo tarkentaa.

Monet niin sanotuista synkistä virsistä on kirjoitettu aikana, jolloin nälkä ja kulkutaudit koettelivat ja kuolema oli arkinen vieras. Koivusalo muistuttaa, että kun virsissä lauletaan kuolemasta, viimeisissä säkeistöissä on odottamassa iso kontrasti: kaikki ei lopu kuolemaan. Tämän siirtymän kauhusta ja ahdistuksesta riemuun pitäisi välittyä myös seurakunnalle. Silloin kanttorikaan ei voi soittaa tasaisen harmaasti.

– Periaatteena ei voi olla, että ei häiritä ketään. Musiikin tehtävänä on järkyttää, lohduttaa ja haastaa – siksihän musiikki on olemassa, että se koskettaa ihmistä. Aika rajutkin jutut uppoavat tavalliseen kuulijaan, jos ne on annosteltu oikein, Koivusalo sanoo.

Synkkien virsien illan konsepti on yksinkertainen. Näin Koivusalo sen tiivistää: kukaan ei puhu tai lässytä. Ohjelmasta näkee, mitä veisataan. Ja sitten veisataan. Koivusalo on uruissa, veisuuta johtaa Espoon mieslaulajat. Tilaisuus kestää alle tunnin.

– Toivottavasti ihmiset saavat kokemuksen isosta yhteisestä veisuusta. Kun lauletaan kunnolla ja veisuu lähtee siivilleen, se on niin hienoa. Sellaista on nykyään kirkossa harvoin.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi