null Taliban on pääsemässä takaisin valtaan – Afganistanissa sotilaspappina palvellut Heikki Arikka: ”Mietin siellä usein, mikä on ihmisen hinta”

Talibanin miehittämästä Kunduzin kaupungista pakoon lähteneet ihmiset asuvat telttaleirissä Kabulissa. Äärijärjestön pelätään etenevän pikavauhtia pääkaupunkiin.  LEHTIKUVA / AFP  Wakil Kohsar

Talibanin miehittämästä Kunduzin kaupungista pakoon lähteneet ihmiset asuvat telttaleirissä Kabulissa. Äärijärjestön pelätään etenevän pikavauhtia pääkaupunkiin.  LEHTIKUVA / AFP Wakil Kohsar

Taliban on pääsemässä takaisin valtaan – Afganistanissa sotilaspappina palvellut Heikki Arikka: ”Mietin siellä usein, mikä on ihmisen hinta”

Malmin entinen kirkkoherra Heikki Arikka suree Afganistanin naisten ja tyttöjen tilannetta. Suomalaisia auttaneita paikallisia uhkaa talibanien käsissä karu kohtalo.

Afganistanin hallitus on joutunut pahaan ahdinkoon sen jälkeen, kun Yhdysvallat ja Nato-johtoiseen Resolut Support -operaatioon osallistuneet maat vetivät joukkonsa maasta pois. Pelkkä Yhdysvaltain ilmatuki ja aseapu hallituksen joukoille ei näytä pysäyttävän äärijärjestö Talibania, joka etenee ripeästi.

Muutamassa viikossa Taliban on vallannut jo kymmenen maakunnan pääkaupungit sekä suuren osan Afganistanin raja-asemista. Tätä menoa näyttää siltä, että se saa uudelleen hirmuvaltansa alle vuosikymmeniä kestäneissä sodissa kärsineen maan.

Afganistanissa palveli lähes 20 vuoden aikana yli 2 500 suomalaista, joista kaksi kuoli ja viisitoista loukkaantui. Palveluspaikkoja ovat olleet Maimana, Mazar i-Sharifi, pääkaupunki Kabul sekä Aybak. Näistä puolen miljoonan asukkaan Mazar-i-Sharifia uhkaavat nyt Talibanin joukot. Viimeiset suomalaiset sotilaat kotiutettiin kesäkuun alussa.

Suomalaisten tukena kriisihallintaoperaatiossa on toiminut kymmenkunta pappia. Yksi heistä on helsinkiläisen Malmin seurakunnan entinen kirkkoherra Heikki Arikka, joka tällä hetkellä toimii Länsi-Suomen Diakonialaitoksen säätiön ja Diakon Palvelut -konsernin toimitusjohtajana Porissa.

Heikki Arikka toimi Afganistanissa sotilaspappina vuonna 2014.

Heikki Arikka toimi Afganistanissa sotilaspappina vuonna 2014.

Arikka kertoo seuranneensa järkyttyneenä Afganistanin tilannetta.

– Paljon aikaa, rahaa ja ennen kaikkea ihmishenkiä on mennyt. On fyysisesti haavoittuneita ja mieleltään vaurioituneita. Sodan hinta tuntuu uskomattomalta. Jos lopputulema on se, että talibanit palaavat uudestaan valtaan, hirvittää ajatella, meneekö kaikki hukkaan. Eniten koskettaa naisten ja tyttöjen tilanne, heille talibanien paluu valtaan on katastrofi, Arikka sanoo.

Sotilaspappi auttoi henkisessä jaksamisessa

Heikki Arikka on toiminut sotilaspappina rauhanturvatehtävissä Libanonissa 2012 ja kriisinhallintaoperaatiossa Afganistanissa 2014. Libanonissa suomalaiset toimivat YK:n mandaatilla partiointi- ja vartiointitehtävissä Israelin vastaisella rajalla. Afganistanissa joukot olivat osa NATO-johtoista ISAF-operaatiota. Suomalaisten tehtävänä oli kouluttaa, huoltaa ja tukea paikallisia poliiseja ja Afganistanin turvallisuusjoukkojen sotilaita.

– Nimikkeeni oli englanniksi chaplain. Meitä oli isossa tukikohdassa monen maan protestanttisia ja katolisia pappeja sekä yksi muslimi. Saksalaisilla oli myös sotilasdiakoni. Oma toimenkuvani piti sisällään sekä papin että hyvinvointiupseerin tehtävät, kertoo Arikka, joka on reservin yliluutnantti.

Sotilaspapille kuului sekä hengellinen että henkinen huolto. Suurimmaksi osaksi työ oli kahdenkeskisiä luottamuksellisia keskusteluja, jotka auttoivat sotilaita jaksamaan paineisessa tilanteessa ja kaukana kotoa. Sotilaspappi järjesti myös monenlaista vapaa-ajan ohjelmaa ja koulutti uskontoon ja kulttuuriin liittyvistä asioista. Operaation ollessa lopuillaan suomalaisissa oli runsaasti upseereja ja keski-ikä oli normaalia korkeampi. Arikka toimi suurimmaksi osaksi Masar-i-Sharifissa, harvemmin Kabulissa.

Viikottaisten hartauksien pitäminen oli yksi sotilaspapin tehtävistä. Enimmäkseen Heikki Arikka keskusteli sotilaiden kanssa kahden kesken ja auttoi heitä jaksamaan tehtävässään.

Viikottaisten hartauksien pitäminen oli yksi sotilaspapin tehtävistä. Enimmäkseen Heikki Arikka keskusteli sotilaiden kanssa kahden kesken ja auttoi heitä jaksamaan tehtävässään.

Olitko Afganistassa sotilas vai pappi, ja miten nämä sopivat yhteen?

– Pappi on pappi ja Suomen puolustusvoimissa samalla myös sotilas. Tässä on maakohtaisia eroja eli esimerkiksi saksalaiset papit eivät kanna asetta. Heillä on sen sijaan aseellinen turvamies matkassa. Suomalaiset sotilaspapit ovat velvollisia puolustamaan itseään ja muita yksikön sotilaita, jos sellainen tilanne tulee, Arikka sanoo.

Pari vuotta sitten Ylessä esitettiin tanskalaisesta pappisperheestä kertonutta huippudraamaa Huuto syvyydestä, jonka yksi päähenkilöistä oli sotilaspappi. Tämä ampui taistelutilanteessa vahingossa siviilinaisen ja traumatisoitui kokemuksestaan. Sotilaspapin tarina sijoittui Afganistaniin ja toi hyvin esille eettisen ongelman, joka on Arikalle tuttu.

– Olen ollut Tanskassa pappina ja olin kääntäjä Johanna Toivosen apuna suomentamassa sarjan sotilassanastoa. Sarja oli hyvä, realistinen. Olen itsekin ollut tilanteissa, jossa jouduin toivomaan, että mitään ei tapahtuisi. Usein rukoilin mielessäni, etten joutuisi käyttämään asetta, se olisi ollut eettisesti hirveä tilanne. Siihen piti olla silti valmis.

Suomalaiset ISAF-kriisinhallintajoukkojen rauhanturvaajat partioivat tukikohta Camp Northern Lightsin ulkopuolella Mazar-i-Sharifissa Afganistanissa 31. tammikuuta 2013.  LEHTIKUVA / JUSSI NUKARI

Suomalaiset ISAF-kriisinhallintajoukkojen rauhanturvaajat partioivat tukikohta Camp Northern Lightsin ulkopuolella Mazar-i-Sharifissa Afganistanissa 31. tammikuuta 2013.  LEHTIKUVA / JUSSI NUKARI

Afganistanissa Arikka joutui näkemään niin paljon tuhoa ja kuolemaa, että hän kertoo saaneensa kiintiönsä täyteen. Enää hän ei lähtisi kriisinhallintatehtäviin, vaikka katsookin, että suomalaiset puolustivat oikeita asioita. Siitä kertoo hänen suuresti arvostamansa NATO-mitali, jonka takana on teksti “rauhan ja vapauden puolesta”.

– Toivon, että kaikki se työ ja uhraukset eivät menisi hukkaan. Jos Taliban valtaa maan, sen jälkeen ei ole rauhaa eikä vapautta, Arikka sanoo.

Se oli kriisinhallintaa niin sodankaltaisissa oloissa kuin Suomi on koskaan toisen maailmansodan jälkeen ollut.

Oliko tehtävä Afganistanissa rauhanturvaamista, kriisinhallintaa vai sotaa? Arikka miettii pitkään ja vastaa.

– Se oli kriisinhallintaa niin sodankaltaisissa oloissa kuin Suomi on koskaan toisen maailmansodan jälkeen ollut.

– Mietin siellä usein, joka viikko, mikä on ihmisen hinta, mikä on kaiken tämän merkitys. Vastakkain olivat koalition tukemat poliisit ja armeija ja kapinalliset eli Taliban, erilaiset rikollisjoukkiot ja aseelliset ryhmittymät. Selkeää rintamalinjaa ei ollut. Käytiin sissisotaa, jossa oli vaikea hahmottaa, missä milloinkin soditaan. Koalitiomme tappioluvut olivat suuret, etenkin paikallisten, joita tuimme. Kuoleman läsnäolo oli niin todellinen, etten pysty katsomaan väkivaltaisia ohjelmia televisiosta.

Talibanin taistelijoita Pul-e-Khumrissa, joka sijaitsee 200 kilometrin päässä Kabulista.

Talibanin taistelijoita Pul-e-Khumrissa, joka sijaitsee 200 kilometrin päässä Kabulista.

Kannettu vesi ei kaivossa pysy

Heikki Arikka kertoo, että jo vuonna 2014 oli havaittavissa, ettei Afganistanin hallitus pysy pystyssä ilman länsimaiden vahvaa tukea ja armeijaa. Vaikka monille etenkin kaupungeissa asuville muutos ja länsijoukkojen tuki oli tervetullut ja kaivattu asia, maaseudulla perinteiset asenteet ja elämäntapa istuivat lujassa.

– Jo silloin näytti siltä, että kannettu vesi ei kaivossa pysy. Demokratiaa ja ihmisoikeuksia on vaikea viedä sinne, missä ihmiset eivät ole valmiita ottamaan niitä vastaan. Ei meidän elämäntapaamme ja maailmankatsomustamme pysty väkisin viemään, Arikka pohtii.

Hänen mukaansa Talibanilla on Afganistanissa riittävästi aitoa kannatusta, jonka avulla se pystyy horjuttamaan järjestelmää. Se saa tukea myös rahalla maksamalla taistelijoilleen hyvää palkkaa. Rahaa se saa muun muassa huume- ja jalometallikaupasta. Afganistan ei ole kansallisvaltio, vaan koostuu eri kansallisuuksista, heimoista ja klaaneista.

Maaseudulla tytöt eivät saaneet liikkua kodeistaan, vaan elivät elämäänsä isänsä taloa ympäröineen aitauksen sisäpuolella.

Yhtenäistä vastarintaa on vaikea järjestää, kun ihmisiä kiinnostaa se, mikä on lähellä. Asiat jätetään Jumalan haltuun. Niinpä voi hyvin käydä, että Taliban etenee Kabuliin asti ja pystyttää taas hirmuvaltansa, jossa naisilla ja tytöillä ei ole oikeuksia ja rangaistukset rikkomuksista ovat kauheita.

– Suurimpia häviäjiä ovat naiset ja lapset ja myös kehitysvammaiset. Puheet uudistuneesta Talibanista ovat lööperiä, kyllä heidän ideologiansa ytimessä ovat ihan muut asiat kuin demokratia ja yhdenvertaisuus, Arikka sanoo.

Naisten asemassa otettiin viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana isoja harppauksia, ja moni tyttö pääsi kouluun. Tulevaisuuden kuva saattaa nyt koko maassa olla se, mitä Arikka näki Afganistanin maaseutukylissä.

– Maaseudulla tytöt eivät saaneet liikkua kodeistaan, vaan elivät elämäänsä isänsä taloa ympäröineen aitauksen sisäpuolella. Kun heidät yleensä naitetaan, he muuttavat aviomiehensä kotiin aitauksen sisäpuolelle. Helikopterista katsoessa noita aitauksia näki vaikka kuinka paljon. Onhan se kuin vankilassa eläisi.

Heikki Arikka kertoo nähneensä helikoptereista maaseutukylien asuntoja, joita ympäröivät aitaukset. Perheiden naisten piti pysyä kotipiirissä.

Heikki Arikka kertoo nähneensä helikoptereista maaseutukylien asuntoja, joita ympäröivät aitaukset. Perheiden naisten piti pysyä kotipiirissä.

Veteraanien asiat kuntoon, tulkit perheineen Suomeen

Omiin vastustajiinsa ja länsimaisia joukkoja auttaneisiin afganistanilaisiin Taliban ei tule suhtautumaan lempeästi. Heikki Arikka on tyytyväinen siitä, että Suomessa valmistellaan nyt suomalaisia auttaneiden afganistanilaisten kuten tulkkien ja heidän perheidensä tuomista tänne turvaan. Se on Arikan mukaan suomalaisten ehdoton velvollisuus.

– Näin ovat saksalaiset ja amerikkalaiset jo toimineet. Nämä ihmiset saattavat olla hengenvaarassa, ja on vastuutonta jättää heidät sinne. Jos lainsäädäntö tämän estäisi, pitäisi lakeja muuttaa, Arikka sanoo.

Hän arvioi, että Talibanin mahdollinen valtaannousu lisää muutenkin pakolaisuutta, kun ihmiset vain löytävät keinon päästä maasta pois. Tänne Afganistanista paenneita ei Arikan mukaan pidä missään nimessä palauttaa. Afganistan on jo nyt turvaton maa.

Kyllä meillä on uuden ajan veteraaneja.

Pitäisikö tunnustaa, että meillä on kriisinhallinnan sotaveteraaneja, jopa sotainvalideja. Miten heihin suhtaudutaan?

– Kyllä meillä on uuden ajan veteraaneja. Yhteiskunnan on ollut vaikea käsittää ja käsitellä tätä. Moni ajattelee yhä, että jos sinne meni tienaamaan rahaa, niin omapa on asiansa. Ei se näin ole. Suomen valtion asialla siellä oltiin, ja joukossa on sekä reserviläisiä että puolustusvoimien palveluksessa olevia ammattilaisia.

Arikan mukaan moni kärsii fyysisten vammojen lisäksi henkisistä vammoista, paniikkihäiriöistä, masennuksesta, posttraumaattisesta stressistä. Henkiset vauriot voivat jättää jälkensä koko loppuelämään. Jotkut ovat päätyneet itsemurhaan.

– Itse tapaan yhä joitakin veteraaneja ja juttelen heidän kanssaan. Rauhanturvaliitolla on tukitoimintaa ja Valtiokonttori toimii aiempaa paremmin fyysisissä vammoissa. Vaikka vertaistuki on tärkeää, valtion pitää ottaa entistä vahvemmin vastuuta.

Tuleeko Afganistan sinulla uniin?

– Ei uniin, vaikka se jätti jäljen, jota kannan ehkä lopun elämääni.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi