Tuomiokapitulin mukaan piispan virassa on syytä kiinnittää erityistä huomiota eettisyyteen ja esikuvallisuuteen.
Helsingin tuomiokapituli moittii piispa Teemu Laajasaloa ja muistuttaa roolista esikuvana – sakkotuomio ei aiheuta vakavampia seuraamuksia
Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli pitää hyvänä, että piispa on tunnustanut virheensä ja pahoitellut sitä julkisesti.
Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli käsitteli torstaina piispa Teemu Laajasalon käräjäoikeudesta saamaa sakkotuomiota. Kapituli päätyi siihen, ettei tuottamuksellinen kirjanpitorikos liity pappisviran hoitamiseen. Teko ei sen mielestä liity myöskään piispan viran hoitoon, sillä se on tapahtunut ennen viran vastaanottamista.
Helsingin käräjäoikeuden tuomio ei ole tuomiokapitulin mukaan este pappisviran eikä piispan viran hoitamiselle. Tuomiokapituli päätyi merkitsemään tuomion tiedoksi.
Piispa ei selvinnyt kapitulista nuhteitta. Kapituli totesi pitävänsä moitittavina Laajasalon yritystoimintaan liittyviä menettelyjä, joista hän sai käräjäoikeuden tuomion.
Tuomiokapituli toteaa myös, että piispaan liittyvä negatiivinen julkisuus on ollut omiaan vahingoittamaan kirkon julkisuuskuvaa ja uskottavuutta eettisenä toimijana. Tuomiokapituli pitää hyvänä, että piispa on tunnustanut virheensä ja sitä julkisesti pahoitellut.
Kapituli myös muistutti Laajasaloa piispan roolista. Sen päätöksessä todetaan: ”Koska piispa on yhteiskunnallisesti merkittävä ja näkyvä toimija, kirkon edustaja ja hengellinen paimen, on piispan virassa syytä kiinnittää erityistä huomiota eettisyyteen ja esikuvallisuuteen.”
Tuomiokapitulin päätös oli yksimielinen.
Ratkaisua verrattiin pappien aiempiin rikostuomioihin
Päätöksen perusteluissa käytiin läpi käräjäoikeuden tuomio ja sen perusteet. Käräjäoikeuden tuomio tuli tuottamuksellisesta kirjanpitorikoksesta, joka perustui törkeään huolimattomuuteen Laajasalon yrityksen TL Opetus Oy:n kirjanpidossa. Kirjanpitorikos tapahtui oikeuden mukaan kolmena tilikautena, joista viimeisin päättyi 30.6. 2017 eli ennen piispan viran vastaanottamista.
Käräjäoikeus katsoi, että Laajasalon menettely oli tyypillisiin kirjanpitorikoksiin nähden vähäinen ja osoitti melko lievää syyllisyyttä. Syyttäjäkään ei esittänyt kuin sakkorangaistusta eli 35 päiväsakkoa. Käräjäoikeus alensi tuomiota 20 päiväsakkoon Laajasalon saaman negatiivisen julkisuuden vuoksi. Syyttäjä katsoi, että julkisuusperuste ei alentamisperusteeksi tässä sovi ja vaatii hovioikeudessa yhä 35 päiväsakkoa. Käräjäoikeuden tuomio ei ole vielä lainvoimainen, koska hovioikeuden ratkaisu valitukseen puuttuu.
Perusteluissa käytiin läpi kolme aiempaa pappien saamaa rikostuomiota, niistä saadut rangaistukset ja kapitulin ratkaisut. Lähin vertailukohta oli erään papin saama tuomio veropetoksesta, vakavammaksi arvioidusta rikoksesta. Pappia ei tällöin kapitulissa rangaistu pappisviran menettämisellä.
”Olisi kyseenalaista ja hyvän hallinnon kanssa ristiriitaista, mikäli selvästi lievemmän tuomion katsottaisiin nyt edellyttävän tuomiokapitulin toimenpiteitä”, totesi kapituli verratessaan tätä aiempaa papin saamaa tuomiota ja Laajasalon saamaa tuomiota.
Johanna Korhonen jäävättiin asian käsittelystä
Hiippakuntavaltuuston puheenjohtajalla Johanna Korhosella on läsnäolo- ja puheoikeus tuomiokapitulin kokouksissa. Laajasaloa koskevan asian käsittelyyn hän ei saanut osallistua, sillä tuomiokapituli piti häntä jäävinä. Päätös jääväämisestä oli lakimiesasessori Ritva Saarion mukaan yksimielinen.
– Jääväys käsiteltiin kyseisessä kohdassa ensimmäisenä asiana ja Korhonen joutui poistumaan asian käsittelyn ajaksi. Keskustelimme jääväämisestä perusteellisesti, kuten tällaisessa tapauksessa hyvä onkin. Päätös oli yksimielinen, se ilmoitettiin Korhoselle ja sitten palattiin asian käsittelyyn ilman Korhosta, kertoo Saario.
Jääväyksen peruste on hallintolain 5. luvun 28. momentin kohta 7. Sen perusteella virkamies, ja myös luottamushenkilö, on jäävi, jos ”luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu”. Saario otti jääviysasian esille ja jääviydestä päätettiin yksimielisesti ilman äänestystä.
Jääviyttä arvioidaan aina siitä näkökulmasta, miltä asia ulkopuolisen silmin näyttää.
– Lakimiesasessori Ritva Saario
Johanna Korhonen kritisoi Kirkko ja kaupungille jääviyspäätöstä, joka hänen mukaansa perustuu siihen, että hän on esittänyt kritiikkiä piispan toimintaa kohtaan ja häntä pidetään sen vuoksi piispan ”vihamiehenä”. Korhonen ei katso sellainen olevansa, vaan sanoo toimivansa luottamushenkilönä ja puuttuvansa siinä ominaisuudessa havaitsemiinsa epäkohtiin hallinnossa.
Saario sanoo, ettei voi jääviyskeskustelua sen enempää kommentoida, sillä tuomiokapitulin istunnot ovat suljettuja eikä hän saa niitä referoida. Asian esittelijänä hän toteaa, että henkilön pitäisi periaatteessa jäävätä itsensä. Jos epäilys puolueettomuudesta syntyy, se on toimielimen aina käsiteltävä.
– Hallintolain pykälän mukaan jääviyttä arvioidaan aina siitä näkökulmasta, miltä asia ulkopuolisen silmin näyttää. Se ei perustu henkilön omaan arvioon omasta toiminnastaan, Saario sanoo.
"Lain mukaan kapituli ratkaisee tällaiset asiat"
Korhonen kritisoi kapitulin päätöstä huonosti valmistelluksi ja epäilee tuomiokapitulin jäsenten neutraaliutta asian käsittelyssä, koska useampi kapitulin jäsen on piispan alainen. Hän kertoo kannattavansa Ruotsin kirkon mallia, jossa piispoilla on erillinen valvontalautakunta.
– Voimassa olevan lainsäädännön mukaan tuomiokapituli käsittelee tällaiset asiat. Muuta vaihtoehtoa ei nykyinen laki anna kuin tuomiokapitulin käsittelyn, sanoo Saario.
Tuomiokapitulissa äänestettiin asian palauttamisesta vielä uuteen valmisteluun. Äänin 4–3 päätettiin jatkaa käsittelyä. Saarion mukaan tämä äänestys ei liittynyt Korhosen jääviyteen.
Piispa Teemu Laajasalo ei asianosaisena osallistunut häntä koskevan asian päätöksentekoon. Puhetta istunnossa johti tuomiokapitulin varapuheenjohtaja, tuomiorovasti Marja Heltelä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kai Sadinmaa pitää saamaansa rangaistusta lainvastaisena – vaatii Helsingin tuomiokapitulilta oikaisua
AjankohtaistaKai Sadinmaan mukaan piispa Teemu Laajasalo oli esteellinen toimimaan asian esittelijänä tuomiokapitulissa.
