Kun pappi tuomitaan rikoksesta, tuomiokapitulin tehtävä on arvioida, onko teolla vaikutusta papin viran hoitoon
Papin tekemällä rikoksella voi olla seuraamuksia myös kirkon hallinnossa. Ammattiliiton edustajan mielestä tämä ei ole aina ihan ongelmatonta.
Kun pappi tuomitaan rikoksesta, seuraukset kirkon sisällä voivat olla monenlaiset, riippuen rikoksen vakavuudesta ja siitä, katsotaanko teolla olevan vaikutusta papin viranhoitoon tai itse pappeuteen. Sama pätee rikossyytteisiin: joskus tiedosta ei seuraa mitään, joskus tuomiokapituli voi esimerkiksi pidättää papin virasta määräajaksi rikostutkinnan ajaksi.
Papin erottaminen virasta tai pappisoikeuksien vieminen rikostuomioiden vuoksi ovat harvinaisia toimenpiteitä. Todennäköisemmin rikossyytteistä tai -tuomioista seuraa virasta pidättäminen 1–6 kuukaudeksi. Näin toimittiin esimerkiksi vuonna 2019, kun helsinkiläinen pappi tuomittiin törkeästä kavalluksesta.
Toisaalta pappien tekemisiä sekä työssä että vapaalla vahditaan tarkemmin kuin monien muiden kirkon työntekijöiden. Koska pappi on virkamies, tuomioistuin voi rikoksesta tuomitessaan samalla erottaa papin virastaan, vaikka tuomiokapituli ei olisi näin vielä tehnytkään. Näin tapahtui esimerkiksi vuonna 2005, kun Lohjan käräjäoikeus määräsi puolisonsa pahoinpitelystä tuomitun kirkkoherran viralta pantavaksi. Tuomiokapituli voi toisaalta myös määrätä papille seuraamuksia asioista, jotka eivät ole rikoksia, mutta ovat muutoin vastoin kirkon käytäntöjä tai tunnustusta.
Helsingin Sanomat uutisoi 23.8. ja 30.8. pappien ja seurakuntalehtoreiden saamista rikostuomioista ja siitä, kuinka vain osa rikoksista päätyy tuomiokapitulien tietoon, vaikka näin ei lain mukaan pitäisi olla. Helsingin Sanomien mukaan arkkipiispa Tapio Luoma ja Tuomioistuinvirasto neuvottelevat tällä viikolla siitä, miten tiedonkulun ongelmia voitaisiin parantaa.
Ei yleistä linjaa, vaan tapauskohtaista harkintaa
Mutta millainen rikos sitten katsotaan sellaiseksi, että se vaikuttaa papin viranhoitoon? Espoon hiippakunnan lakimiesasessori Sari Anetjärvi on ollut tehtävässään 6,5 vuotta. Sinä aikana tuomiokapitulissa ei ole käsitelty hiippakunnan papin rikossyytettä tai -tuomiota. Anetjärvi kommentoi aihetta siksi vain yleisellä tasolla.
– Jos meille tulisi tieto papin ylinopeustuomiosta, siitä ei tulisi seuraamuksia, mutta jos kyseessä olisi vakavampi rikos tai toistuva pienempi rikkomus, pitäisi miettiä sen vaikutusta sekä viran hoitoon että pappeuteen, Anetjärvi arvioi.
Piispallakaan ei siis ole yksin päätäntävaltaa näissä asioissa, mutta hän voi keskustella papin kanssa tai antaa varoituksen. – lakimiesasessori Sari Anetjärvi
Helsingin tuomiokapitulissa pappien rikossyytteitä ja -tuomioita on sen sijaan käsitelty myös viime vuosina. Lakimiesasessori Ritva Saarion mukaan tapauksissa on käytetty tapauskohtaista kokonaisharkintaa.
– Siinä otetaan huomioon muun muassa teon vakavuus ja rangaistuksen ankaruus, sekä se, onko teolla ollut liittymäkohtaa papinviran tai pappisviran hoitoon. On myös mietittävä, onko kysymys tahallisesta vai tuottamuksellisesta teosta ja kuinka kauan teosta on. Lisäksi asiaan vaikuttaa, onko kysymys yksittäisestä vai useasta teosta ja onko tekijällä muuta rikoshistoriaa.
Saarion mukaan Helsingin tuomiokapituli käsittelee kaikki tietoonsa tulleet pappien saamat tuomiot. Ennen asian käsittelyä pappi saa kertoa vastineensa.
Tuomiokapitulilla on kaksoisrooli
Tuomiokapitulin rooli suhteessa pappeihin on kaksijakoinen. Se myöntää pappisoikeudet , antaa viranhoitomääräykset ja on pappien tukena, mutta myös valvoo pappien toimintaa. Se voi määrätä seuraamuksia sekä pappisviran eli pappeuden yleensä että papinviran eli nykyisen työtehtävän osalta. Käytännössä nämä keinot ovat varoitus, virasta pidättäminen määräajaksi ja virasta erottaminen.
Päätökset tekee tuomiokapitulin kollegio, jonka puheenjohtajana toimii piispa, ja jonka muut jäsenet ovat lakimiesasessori, dekaani, kaksi pappisasessoria, yksi maallikkojäsen ja tuomiorovasti eli tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherra.
– Piispallakaan ei siis ole yksin päätäntävaltaa näissä asioissa, mutta hän voi keskustella papin kanssa, Espoon hiippakunnan lakimiesasessori Sari Anetjärvi kertoo.
Kirkkolain mukaan tuomiokapituliin pitäisi tulla tieto kaikista pappien tekemistä rikoksista ja rikossyytteistä riippumatta siitä, onko pappi seurakuntavirassa vai tekeekö hän jotakin muuta työtä esimerkiksi järjestössä tai opetusalalla. Tämä koskee myös eläkkeellä olevia pappeja.
”Papeilta odotetaan yhä kunnollisuutta”
Helsingin Sanomien mukaan Suomessa on vuosina 2010–2020 tuomittu rikoksesta yli 70 pappia ja kaksi seurakuntalehtoria. Kirkon akateemiset AKI ry:n toiminnanjohtaja ja pappi Jussi Junni ei silti pitäisi pappeja erityisen kelvottomina kansalaisina.
– Papeilla on vanhastaan ollut velvollisuus olla esimerkkejä, joten on ihan hyvä, että tällaisia selvityksiä tehdään. Parannettavaa on. Toisaalta koko väestöön suhteutettuna papit taitavat tehdä 80 prosenttia vähemmän rikoksia kuin muut ja vakavien rikosten osuus oli onneksi pieni.
Sekä kirkkolaki että muu lainsäädäntö antavat laajat mahdollisuudet määrätä seuraamuksia papin toiminnasta sekä töissä että vapaalla. Pääviesti on se, että pappi on pappi koko ajan, toisin kuin vaikka terveydenhuollon työntekijä, jolle voi tulla työhön liittyviä seuraamuksia lähinnä siitä, mitä hän on tehnyt töissä. Rangaistaanko pappeja siis ikään kuin tuplasti, jos tuomioistuimen päätöksen jälkeen seuraamuksia tulee myös kirkon hallinnossa?
– Kyllähän siinä vähän sellainen piirre on. Jos tuomittu sovittaa rikoksen maksamalla sakot tai suorittamalla ehdollisen vankeusrangaistuksen, herää kysymys, miksi tarvitaan toinen rangaistus, Jussi Junni sanoo.
Yksi Helsingin Sanomien esiin nostama ongelma oli tiedonkulku tuomioistuinten ja tuomiokapitulien välillä. Kaikki rikossyytteet ja -tuomiot eivät tule tuomiokapitulien tietoon, vaikka kirkkolaki näin velvoittaa. Arkkipiispa Tapio Luoma toivoi HS:n haastattelussa, että papit kertoisivat näistä tuomiokapituleille itse. AKI:n Jussi Junni pitää tätä ongelmallisena.
– Siitä voisi olla papille haittaa. Suomessa on itsekriminointisuoja, joka tarkoittaa sitä, että rikoksestä epäillyn tai syytetyn ei tarvitse edistää oman syyllisyytensä selvittämistä. Entä miksi tämän pitäisi koskea vain pappeja, kun kirkossa on muitakin viranhaltijoita, joiden saamista tuomioista pitäisi ilmoittaa tuomiokapituliin?
Jokainen pappi on pappislupauksessaan luvannut toimia esimerkkinä seurakunnalle. Kysymys siitä, mitä kaikkea tämä esimerkillisyys tarkoittaa, on hankala. Maailma on muuttunut, ja samalla pappeihin kohdistuvat odotukset. Jussi Junni uskoo, että kirkon johto ja esimerkiksi seurakuntien luottamushenkilöt ja aktiiviseurakuntalaiset voivat odottaa papeilta jopa enemmän kuin monet muut.
– Papeilta odotetaan yhä kunnollisuutta ja sitä, että he ainakin pyrkivät olemaan hyviä ihmisiä. Kaikille tulee silti vastoinkäymisiä, emmekä me toimi aina esimerkillisellä tavalla. 2000-luku on tuonut yhä moninaistuvan pappiskuvan, sen että pappeja on monenlaisia. Selvä juttu kuitenkin on, että lakia pitää noudattaa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Naatus: Kanteluiden tekeminen papeista on liian helppoa
PuheenvuorotOn nurinkurista, että pappien tekemät rikokset eivät välttämättä johda mihinkään, mutta hankalista mielipiteistä voi menettää oikeuden toimia pappina.
