Tuuli Salmisesta tuli masennuksen kautta kirjailija – ”Pahimmillaan masennus on sitä, että yrittää pitää silmät auki ja hengittää”
Uudessa romanissaan Tuuli Salminen menee nuoren syyrialaismiehen nahkoihin.

Uudessa romanissaan Tuuli Salminen menee nuoren syyrialaismiehen nahkoihin.

Tuuli Salmisesta tuli masennuksen kautta kirjailija – ”Pahimmillaan masennus on sitä, että yrittää pitää silmät auki ja hengittää”

Kirjoittaminen auttoi Tuuli Salmista toipumisessa. Aluksi hän kirjoitti pienille lapuille huomioita, ja nyt hän on julkaissut jo toisen romaaninsa.

Syyrialainen turvapaikanhakija Wael pakenee vastaanottokeskuksen ahdistavaa ilmapiiriä. Pakomatka ei suju hyvin, sillä hän loukkaa itsensä ja myöhemmin hänet pahoinpidellään. Huonokuntoisen Waelin löytää Johannes, joka auttaa häntä äitinsä Olgan kanssa. Tällaisista tapahtumista alkaa Tuuli Salmisen uusi romaani Rannalla poika.

– Mietin, onko minulla oikeutta mennä syyrialaisen nuoren nahkoihin. Mielestäni on kuitenkin arvokasta, että edes yrittää asettua toisen henkilön asemaan, Salminen sanoo.

Hän päätyi kirjoittamaan syyrialaisesta turvapaikanhakijasta, koska oli seurannut intensiivisesti Syyrian sodan vaiheita.

– Sodat ovat aina tragedioita. Minua on koskettanut erityisesti tämä pitkään jatkunut Syyrian tilanne. Olen katsonut paljon siihen liittyviä uutisia ja dokumentteja. Ja tietysti muutaman vuoden takainen pakolaiskriisin symboliksi noussut valokuva kuolleesta pojasta rannalla järkytti.

– Aloin miettiä, mitä turvapaikanhakijat kokevat tullessaan pimeään ja kylmään Suomeen. Tänne asettuminen ei varmasti ole monestakaan syystä helppoa.

Tähän talveen osuu hätkähdyttävästi se, että kirjassa Waeliakin piinannut toinen turvapaikanhakija syyllistyy alaikäisen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Oulun tapaukset ovat järkyttäneet Salmista syvästi, sillä hänen kirjoittaessaan kirjaansa ei maahanmuuttajien tekemiä seksuaalirikoksia ollut juurikaan tullut ilmi.

Kuka tahansa voi sairastua

Romaanin toinen teema on masennus. Turvapaikanhakijoita auttava psykiatrina työskentelevä Olga masentuu kiusaamisen ja muiden vastoinkäymisten vuoksi. Lopulta hän romahtaa täysin.

Tuuli Salminen haluaa osoittaa, että kuka tahansa voi sairastua masennukseen.

– On ikävää, että ihmisiä luokitellaan monissa asioissa esimerkiksi iän, ammatin ja taloudellisen aseman perusteella.

Masennus on Salmiselle tärkeä teema, koska hänellä itsellään on ollut syviä masennuskausia. Ne alkoivat parikymppisenä.

– On vaikea kuvailla, millaista se on. Pahimmillaan masennus on sitä, että yrittää pitää silmät auki ja hengittää.

– Nuorena minulla oli hirveä kynnys hakea apua, koska masennuksesta ei puhuttu yhtä avoimesti kuin nyt. Sopivan terapeutin löytäminen oli myös hankalaa.

Salminen sai psykiatrista apua, ja myöhemmin hän löysi kirjoittamisesta apukeinon masennuksesta toipumisessa. Hän alkoi ensin kirjoittaa pienille lapuille muun muassa luontoon ja valoon liittyviä huomioita. Niistä hän siirtyi muistikirjoihin, ja vähitellen hän alkoi kirjoittaa pidempää tekstiä. Saatuaan kirjoittamisestaan hyvää palautetta Salminen rohkaistui lähettämään romaanikäsikirjoituksensa kustantajalle.

Tuuli Salminen uskoo, että elämänkokemuksesta on hyötyä kirjoittamisessa.

Tuuli Salminen uskoo, että elämänkokemuksesta on hyötyä kirjoittamisessa.

Pienet yhteisöt kiinnostavat

Tuuli Salmista on aina kiinnostanut perheiden sisäinen dynamiikka. Rannalla poika -romaanissaan hän kuvaa suomalaisia ja syyrialaisia perhekuvioita.

Romaanin Olga on muuttanut tyttärensä ja poikansa kanssa Helsingistä vanhaan merenrantakaupunkiin. Kun tarmokas Meri-tytär lähtee Italiaan au pairiksi, äiti ja perheen poika Johannes lamaantuvat. Parikymppinen Wael puolestaan muistelee omaa ristiriitojen täyttämää perhettään Syyriassa ja myöhemmin pakolaisleirillä.

Salminen kertoi perheestä myös esikoisromaanissaan, liki pari vuotta sitten julkaistussa Surulinnussa, joka oli Helsingin Sanomien esikoispalkintoehdokkaana.

– Minua kiinnostavat pienet, tiiviit yhteisöt. Perhe-elämä on harvoin täysin auvoista, ja on kiinnostavaa kuvitella, mitä erilaisten ihmisten mielessä ja välillä tapahtuu.

Surulintu sijoittui Helsinkiin, mutta nyt halusin mennä oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ja sijoitin uuden romaanini tapahtumat muualle.

Elämä on harvoin täysin auvoista, ja on kiinnostavaa kuvitella, mitä erilaisten ihmisten mielessä ja välillä tapahtuu.

Yli viisikymppinen Salminen uskoo, että elämänkokemuksesta on hyötyä kirjoittamisessa.

– Teini-ikäisen pojan äitinä pystyn eläytymään sekä aikuisten että nuorten maailmaan. Täytyy silti sanoa, että Rannalla poika -romaanissa kuvaamaani nuorten chattikeskustelua ei ollut helppo kirjoittaa. Jos olisin kirjoittanut keskustelun siihen tyyliin kuin teinit oikeasti tekevät, ei siitä olisi tajunnut mitään.

Aamut ovat parasta työaikaa

Pitkään it-alalla työskennellyt Tuuli Salminen ei ole tällä hetkellä kokopäivätyössä, sillä hän haluaa aikaa kirjoittamiseen.

– Olen suorittajaluonne, ja minun on vaikea laittaa itselleni rajoja. Tarvitsen samanlaisena toistuvaa kontrolloitua arkea. Olen pyrkinyt edistämään hyvinvointiani myös vaatimalla itseltäni vähemmän.

Parasta työaikaa Salmiselle ovat aamut. Sen jälkeen hän jatkaa kirjoittamista päivän mittaan vaihtelevasti.

Kirjoittamisen välillä hänen on päästävä liikkumaan luontoon, jossa hän kuvaa kameralla kaikkea mahdollista näkemäänsä.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi