null Uusisilta: Juhlat jatkuvat täysillä – nykyihminen ajaa itsensä ja ympäristön burnoutiin

Uusisilta: Juhlat jatkuvat täysillä – nykyihminen ajaa itsensä ja ympäristön burnoutiin

Hidastaminen on luonnon vuoksi välttämätöntä, mutta se tekisi hyvää myös ihmisille.

Luulen, että en ole ainoa, joka on tänä syksynä kärsinyt jonkinasteisesta uupumuksesta. Uusi työ, etänä työskentely ja syystalven ainainen pimeys imevät voimat kenestä tahansa.

Ehkä juuri tämän pitkittyneen väsymystilan takia olen saanut lukemattomia oivalluksia kuunnellessani Eeva Kolun uupumusta käsittelevää Korkeintaan vähän väsynyt -kirjaa. Kirja käsittelee kapitalistisen suoritusyhteiskuntamme yksilölle asettamia paineita, jotka ajavat yhä useampia nuoria ja nuoria aikuisia burnoutiin.

Nuorista peräti 20–25 prosenttiä kärsii mielenterveyden häiriöistä ja uupumuksesta. Nuoria ja nuoria aikuisia kuormittavat ulkoa tulevat paineet, jotka liittyvät esimerkiksi opintoihin ja työelämään. Kulttuurimme vaatii nuorilta enemmän ja enemmän, mutta palkkiot ovat entistä pienempiä. Milleniaalit ovat ensimmäinen sukupolvi, jonka elintaso on alhaisempi kuin heidän vanhempiensa. Omistusasunto oli aiemmille sukupolville luonnollinen etappi elämässä, mutta nykynuoret eivät välttämättä uskalla edes haaveilla moisesta.

Nykyelämän paine on musertava, ja yksi sitä eniten määrittävä tekijä on kiire. Itsekin nauroin nuorempana metroon juokseville helsinkiläisille. Metrojahan tulee kahden minuutin välein. Nykyään olen yksi juoksijoista.

Ydinvoimaa, sähköautoja ja ympäristövaikutusten kompensointia myydään meille taikakaluina, joiden myötä nykyinen elämäntapamme voi jatkua ennallaan.

Kiire määrittää nykyaikaa niin vahvasti, että Suomen kokoisessa maassa jokaisesta isommasta kaupungista on löydyttävä lentokenttä, sillä viiden tunnin junamatkaan menisi liian kauan. Ei kiireinen suomalainen voi käyttää aikaansa sellaiseen. Matkasta nauttimisen sijaan tärkeää on päästä haluttuun kohteeseen mahdollisimman pian ja tehokkaasti.

Kiireen lisäksi nykyihmistä määrittää jatkuva paine kuluttaa. Black Friday on viime vuosina Amerikasta Suomeen tuotu ja täysin keksitty kulutusjuhla, jolla ihmisiä koitetaan saada ostamaan enemmän tarpeetonta krääsää. Saadakseen lisää krääsää on tehtävä enemmän töitä. Näin oravanpyörä on valmis.

Kun Sanna Marin mainitsi kuuden tunnin työpäivän, monet älähtivät. Eihän yhteiskunta toimi, jos teemme vähemmän töitä. Asia on kuitenkin juuri toisin. Meidän on opittava tekemään vähemmän. Maailma ei kestä nykyistä tehokkuuskulttuuria eikä kestä ihminen itsekään. Me ajamme sekä itsemme että ympäröivän maailman burnoutiin.

Ydinvoimaa, sähköautoja ja ympäristövaikutusten kompensointia myydään meille taikakaluina, joiden myötä nykyinen elämäntapamme voi jatkua ennallaan, eikä minkään tarvitse muuttua. Jopa pikamuodilla ja ihmisten kulutusimpulsseja aktivoimalla pyörivä nettikauppa Zalando kompensoi hiilijalanjälkensä ja väittää, että pikamuodin tilaaminen Aasian hikipajoista olisi tämän myötä muuttunut jotenkin ympäristöystävälliseksi.

Uudet innovaatiot ovat tärkeä osa ratkaisua, mutta niiden taustalla väijyvä ajatus siitä, että asiat voisivat niiden avulla jatkua kuten ennen, on väärä. Asioiden on muututtava.

Kuten Viitasen Piian hieno kappale Meidän jälkeemme hiljaisuus hienosti asiaa sanoittaa, on nykyinen elämäntapamme kuin kalliota kohti täyttä vauhtia etenevä juna. Ja sen sijaan, että painaisimme jarrua, jatkamme juhlia ja vielä junan suistuessa rotkosta alas jossain joku huutaa ”vittu, carpe diem”.

Todellisuudessa meidän on vain pakko hidastaa. Tehdä ja kuluttaa vähemmän. Ja samalla olla itsellemmekin armollisempia.

 


Kirjoittaja on maailmantuskaa poteva ammattiaktivisti ja mystiikkaan taipuvainen harrastelijakristitty.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi