– Nouseva kansalliskiihko vie helposti myös kirkot mukanaan, kirkkohistorian tutkija Mikko Ketola sanoo.
Yhdysvaltojen kristillisten nationalistien ja Moskovan patriarkan suhteessa poliittiseen valtaan on jotain samaa, sanoo kirkkohistorian tutkija Mikko Ketola
Kirkko ja kaupungin kolumnistina aloittava Mikko Ketola tutkii poliittisen vallan ja uskonnon välisiä kytköksiä eri maissa. Vapaa-ajallaan hän käsikirjoittaa kirkkohistoriaan pohjautuvaa seikkailusarjakuvaa.
Ukraina taistelee nyt pahaa vastaan.
Näin sanoo Ukrainan kreikkalaiskatolisen kirkon päämies, suurarkkipiispa Sviatoslav Shevchuk, joka käsittelee videoviesteissään Venäjän aloittaman suursodan tilannetta. Shevchuk on julkaissut katsauksiaan lähes päivittäin jo yli 230 vuorokautta jatkuneen sodan ajan, ja kirkkohistorian lehtori Mikko Ketola on seurannut niitä alusta lähtien.
– Katsaukset ovat hyvin realistisia. Samalla Shevchuk taustoittaa tilannetta myös teologisesti, ja videolla on mainittu esimerkiksi demonit. Hänellä on varsin selkeä käsitys Venäjästä ja Moskovan patriarkan Kirillin johtamasta ortodoksisesta kirkosta, Ketola sanoo.
Kirkkohistorian tutkijana Ketolaa kiinnostavat erityisesti uusimman ajan tapahtumat sekä uskonnon ja kansainvälisen politiikan väliset kytkökset. Nämä mielenkiinnon kohteet näkyvät myös teologiaa ja kulttuuria käsittelevässä Vartija-verkkolehdessä, jota Ketola päätoimittaa yhdessä dosentti Matti Myllykosken kanssa.
On jännä nähdä, herääkö Moskovan patriarkaatissa katumusta, jos Venäjä häviää aloittamansa sodan.
Ketola kertoo, että Venäjän hyökkäys siirsi tuonnemmaksi Vartijaan suunniteltua teemanumeroa, jonka piti käsitellä Ukrainan pääkaupunkia Kiovaa.
– Ukraina on yksi maailman mielenkiintoisimmista paikoista maan kirkollisen monimuotoisuuden vuoksi. Ei käy aika pitkäksi, kun sitä tarkastelee.
Moskovan partiarkan tähti on laskussa
Moskovan patriarkka Kirill on luvannut Ukrainassa kaatuville venäläisille sotilaille syntien anteeksiannon näiden antaman uhrin vuoksi. Mikko Ketolan mukaan Ukraina on Kirillille ”kipeä paikka”, sillä Moskova oli menettänyt otettaan Ukrainan kirkollisesta elämästä jo ennen helmikuussa alkanutta laajamittaista sotaa.
– Vuonna 2019 Ukrainaan syntyi itsenäinen ortodoksinen kirkko, ja nykyisen sodan vuoksi myös Moskovan patriarkaatin alainen ortodoksinen kirkko on ottanut etäisyyttä Moskovaan.
Ennen sotaa Moskovan kirkollisella johdolla oli tärkeä rooli ”venäläisen maailman” rakentamisessa, mutta Ukrainassa sen valta on nyt lopullisesti mennyttä. Ketolan mukaan Moskovan tähti on sodan vuoksi laskussa koko ortodoksisessa maailmassa.
Yhdysvaltojen kristilliset nationalistit eivät pysty enää turvaamaan valta-asemaansa demokraattisin keinoin.
Myös tutkijalle on ollut hämmentävää seurata, miten kritiikittömästi patriarkka Kirill on hyväksynyt Venäjän sotatoimet.
– Vaikka on ollut tiedossa, että Kirill kuuluu Vladimir Putinin lähipiiriin, olisin odottanut häneltä edes vähän hillitympää kielenkäyttöä. On jännä nähdä, herääkö Moskovan patriarkaatissa katumusta, jos Venäjä häviää aloittamansa sodan.
Ukraina on Ketolan mukaan selvästi keskimääräistä uskonnollisempi eurooppalainen maa, jossa kristilliset kirkot yhdistävät ihmisiä ja kansalaiset luottavat niihin.
– Sodan aikana kirkot ovat olleet Ukrainassa tärkeitä humanitaarisen avun kanavia. Kun sota joskus päättyy, niillä on merkittävä rooli maan jälleenrakentamisessa, Ketola sanoo.
”Evankelikaali” voi olla myös ei-kristitty republikaani
Uskonnon ja politiikan tiivis yhteys näkyy myös Yhdysvalloissa, jossa valkoinen kristillinen nationalismi on nouseva liike. Poliittisen oikeiston ja oikeistolaisen uskonnollisuuden välinen sidos on Mikko Ketolan mielestä epäterve.
Esimerkiksi konservatiivista protestanttista kristittyä tarkoittanutta sanaa evankelikaali on alettu käyttää yleisesti republikaaneihin samastuvista ihmisistä, vaikka näiden uskonnollinen tausta olisi ei-kristillinen. Toinen muutos on tapahtunut siinä, että monet kristillisen nationalismin edustajat pitävät konservatiivisten arvojen puolesta liputtavaa Putinin Venäjää esimerkillisenä maana.
– Kristillisen nationalismin täysin kritiikittömässä suhtautumisessa presidentti Donald Trumpiin on jotakin samaa kuin Moskovan patriarkaatin tuessa Putinin hyökkäyssodalle. Millään muulla ei näytä olevan väliä kuin sillä, että tämä poliittinen johtaja on ”meidän puolellamme”.
Ketolan mukaan kristillistä nationalismia selittää kaksi trendiä, jotka jäävät helposti piiloon. Uutisissa Yhdysvallat näyttäytyy lähes ääriuskonnollisena valtiona, mutta todellisuudessa se maallistuu suunnilleen samaan tahtiin kuin Suomi. Kolme kymmenestä amerikkalaisesta ei ole enää sitoutunut mihinkään uskontokuntaan. Samaan aikaan käynnissä on väestöllinen muutos, jossa valkoihoisten osuus Yhdysvaltojen väestöstä pienenee.
– Kristilliset nationalistit eivät pysty enää turvaamaan valta-asemaansa demokraattisin keinoin, ja sen vuoksi he turvautuvat Trumpin ajamiin autoritaarisiin keinoihin.
– Sodan aikana kirkot ovat olleet Ukrainassa tärkeitä humanitaarisen avun kanavia. Kun sota joskus päättyy, niillä on merkittävä rooli maan jälleenrakentamisessa, Mikko Ketola sanoo.
Ketolan kuvitteellinen kollega seikkailee sarjakuvassa
Television katsojille Mikko Ketola on tullut tutuksi katolisen kirkon ajankohtaisten ilmiöiden kommentaattorina, ja hän aikoo käsitellä pitkäaikaista tutkimuskohdettaan myös Kirkko ja kaupungin kolumnistina. Tämän haastattelun lopuksi Ketola haluaa kuitenkin puhua sarjakuvista.
Samoihin aikoihin, kun Vaasassa lukiota käynyt Ketola pohti teologian alan yliopisto-opintoja, hän hankki kaikki Tintti-sarjakuvat kesätyöstä saamillaan tienesteillä. Kummankin valinnan onnistumisesta kertovat neljä sarjakuva-albumia, jotka ovat syntyneet yhteistyössä kuvittaja Anssi Rauhalan kanssa. Niissä seikkailee Ketolan kuvitteellinen kollega, kirkkohistorian professori Anni Isotalo.
Ketola hymyilee kertoessaan, että hän parhaillaan viimeistelee viidennen Anni Isotalo -sarjakuvan käsikirjoitusta.
– Tarina lähtee liikkeelle Pohjanmaan mystikoista, jotka käänsivät 1700- ja 1800-luvuilla keskieurooppalaisten uskonnollisten vaikuttajien tekstejä suomeksi.
Lue Mikko Ketolan ensimmäinen kolumni Tutkija ei voi sanoa rumaa sanaa, mutta kirkon päälle se joskus sopii – ukrainalaisen suurarkkipiispan puheet ovat koventuneet.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Inkerin viisikko syö eväitä Venäjällä
PuheenvuorotMoskovasta kantautuva uskonnollinen arvopropaganda on tehonnut myös muualla maailmassa, kirjoittaa Mikko Ketola.
