Linda-Maria: Sisäistetty homofobia alkoi kasvaa minussa uudelleen, ja nyt se saa luvan loppua
Koska osa uusista tutuistani ja someseuraajistani on konservatiivisia ja vapaisiin suuntiin kuuluvia uskovaisia, olen vanhasta tottumuksesta ruvennut peittelemään seksuaalista suuntautuneisuuttani.
Sisäistetty homo- ja bifobia tarkoittaa sitä, kun seksuaalivähemmistöön kuuluva sisäistää yhteiskunnan, perheen, uskonnon tai yhteisön kielteiset asenteet omaa vähemmistöään kohtaan. Tämä voi johtaa alentuneeseen itsetuntoon tai pahimmassa tapauksessa itsetuhoiseen käyttäytymiseen (ks. QX-median artikkeli).
Minussa tuo sisäistetty myrkky alkoi kytemään jo ala-asteella koulukiusaamisen myötä ja muutti mieleeni pysyvästi asumaan teini-iässä, jolloin koin ja todistin hengellistä ja henkistä, homo- ja bifobista väkivaltaa nuoruuden yhteisössäni.
Vapauduttuani yhteisöstä ja alettuani tekemään kantaaottavaa musiikkia sisäistetyn homo- ja bifobian sija mielessäni pieneni ja pieneni. Lopulta se oli niin pieni, etten enää muistanut varoa sitä.
Puhuessani kuluneen vuoden aikana avoimemmin uskostani olen tavannut paljon uusia uskovia ja saanut myös somessa enemmän uskovaisia seuraajia. Samalla on tapahtunut jotain, mistä on vaikea kirjoittaa. Sisäistetty homo- ja bifobia, tuo myrkyllinen salamatkustaja päässäni, on salakavalasti päässyt taas kasvamaan.
Koska osa uusista tutuistani ja seuraajistani on konservatiivisia ja vapaisiin suuntiin kuuluvia uskovaisia, olen vanhasta tottumuksesta alkanut jännittää, mitä he ajattelevat seksuaalisesta suuntautuneisuudestani ja ruvennut peittelemään sitä.
Salamatkustaja ei saa enää koskaan minua houkuteltua kaappiin.
Se, että olen onnellisessa avioliitossa miehen kanssa, on tehnyt salamatkustajalle suorastaan luksusoltavat. Minussa kun ei ole päällisin puolin mitään sellaista, mistä konservatiivisimmallakaan uskovaisella olisi huomautettavaa. Samalla kun salamatkustaja on kaikessa hiljaisuudessa rakentanut mieleeni kartanoa, minulle se on tuonut kaatopaikalta erään vanhan huonekaluni: kaapin.
Minun oli kirjoitettava tämä kolumni, jotta salamatkustaja ei koskaan enää saa houkuteltua minua tuohon kaappiin. Jotta en koskaan enää pelkäisi kertoa, että kuulun seksuaalivähemmistöön yhä edelleen, vaikka minulla on kaksi sormusta vasemmassa nimettömässäni ja hääkuvassani mies ja nainen.
Jotta silloin, kun konservatiivit puhuvat ”LGBT-ideologiasta” tai ”homoseksuaalista elämää eläneistä”, minun ei tarvitsisi sydän pamppaillen punnita, uskallanko henkilökohtaiseen identiteettiini kohdistuvan vihan pelossa kertoa, että yksi noista kirjaimista on minun kirjaimeni, ja että tämä minun elämäni on biseksuaalin elämä.
Minä haluan, että he tietävät sen nyt, kertaheitolla, jotta hekään eivät vahingossakaan laita minua lokeroon, johon en ole koskaan kuulunut.
Mutta ensisijaisesti minun oli kirjoitettava tämä kolumni muistutukseksi itselleni ja kaikille samojen asioiden kanssa kamppaileville: Yhtä salakavalasti kuin salamatkustaja voi naamioitua synnintunnoksi, voi myös hengellinen väkivalta naamioitua ”todelliseksi Jeesuksen seuraamiseksi.”
Kirjoittaja on muusikko, kirjailija ja häpeämättömästi hengellinen marsuäiti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Uskovaisen ei pitäisi joutua vakuuttelemaan, ettei ole tiedevastainen tai homofobinen
PuheenvuorotKaupunkilaiskuplassa Jumalaan uskominen tuntuu olevan sallittu vain tietyin reunaehdoin, Linda-Maria Raninen kirjoittaa.
