Yksi Sini Makkosen hoitamista kanoista tuli hänelle erityisen läheiseksi Bonnevauxin luostariyhteisössä.
Sini Makkonen harjoitti kahdeksan kuukautta kristillistä meditaatiota ranskalaisessa maaseutuluostarissa – ”Olen nyt enemmän oma itseni kuin ennen matkaa”
Luostarissa luettiin Raamattua, islamilaista mystiikkaa ja hindulaista Bhagavad Gitaa. Retriittikeskuksessa toimi myös joogaopettaja.
Kun Sini Makkonen saapui Ranskan kaakkoisosassa sijaitsevaan Bonnevauxin luostariin, hän tunsi tulleensa kotiin.
1100-luvulla rakennettu luostari toimii tätä nykyä Kristillisen meditaation maailmanyhteisön (The World Community for Christian Meditation) kotipaikkana. Luostari on remontoitu nykyaikaiseksi meditaatio- ja retriittikeskukseksi, jonka retriitteihin osallistuu paljon nuoria aikuisia. Benediktiinimunkki John Mainin (1926–1982) perustaman yhteisön rukoustapa perustuu varhaisten kristillisten luostareiden opetuksiin.
Opiskeluaikana Makkonen oli löytänyt retriittiliikkeen hiljaisen rukousperinteen ja vieraillut Taizé-luostariyhteisössä Ranskassa. Nämä kokemukset saivat hänet pohtimaan, miten rukoushiljaisuuden voisi tuoda osaksi omaa arkea. Silloin hän huomasi kristillistä meditaatiota harjoittavan kansainvälisen yhteisön, joka toimii myös Suomessa.
Hiljainen rukous ei ollut enää vain oma henkilökohtainen juttuni, vaan liityin pitkään rukouksen linjaan, joka on ollut olemassa jo vuosisatojen ajan.
Porvoossa asuva Makkonen kävi Helsingissä järjestetyn meditaatiorukouksen johdantokurssin ja osallistui meditaatioihin, jotka järjestettiin koronarajoitusten vuoksi Zoom-etäyhteyden välityksellä.
– Kun kuulin Bonnevauxin luostarista, ajattelin, että minun on päästävä tuonne. Aloin säästää rahaa matkaa varten, ja se toteutui lopulta syyskuussa 2021.
Rukoile ja tee työtä
Matkaa edeltäneen vuoden aikana Sini Makkonen meditoi ja luki kristillistä mystiikkaa käsitteleviä kirjoja. Yhdysvaltalaisen sisterssiläismunkki Thomas Keatingin (1923–2018) kirja Sisäinen eheytyminen tuntui erityisen tärkeältä. Makkonen luki myös 1300-luvulla eläneen englantilaisen erakon Juliana Norwichlaisen ja 1500-luvulla vaikuttaneen espanjalaisen karmeliittanunnan Teresa Avilalaisen tekstejä.
– Tunsin, että he ilmaisivat sen, mitä olin aina ajatellut hengellisyydestä. Heidän mukaansa Jumala kutsuu ihmistä tulemaan siksi, mitä hänen kuuluu olla. Tämä on aivan eri asia kuin paranneltu versio itsestä.
Koronarajoitusten vuoksi Bonnevauxin luostari oli tavallista hiljaisempi, mutta Makkoselle tämä sopi hyvin. Jokainen aamu alkoi rukousmeditaatiolla luostarin kappelissa, joka on rakennettu vanhaan latoon. Sitä seurasi hetkipalvelus, jossa luettiin Raamatun psalmeja ja muita rukoustekstejä.
– Hiljainen rukous ei ollut enää vain oma henkilökohtainen juttuni, vaan sain liittyä pitkään rukouksen linjaan, joka on ollut olemassa jo monen vuosisadan ajan.
Makkonen mainitsee, että luostarissa luettiin myös toisten uskontotraditioiden tekstejä kuten suufiperinteeseen kuuluvaa islamilaista mystiikkaa ja hindulaista Bhagavad Gitaa. Retriittikeskuksessa toimi myös joogaopettaja.
Luostariyhteisön päivärytmi oli varsin tiivis. Meditaatioiden ja hetkipalvelusten lomassa jokainen yhteisön jäsen työskenteli viisi tuntia päivässä ora et labora eli rukoile ja tee työtä -perinteen mukaisesti.
Makkonen osallistui muun muassa siivoamiseen ja ruoanlaittoon sekä luostarin kanojen hoitamiseen. Aamun hetkipalveluksen jälkeen hän suuntasi puutarhaan, missä hän päästi kanat ulos ja ruokki ne.
Makkonen teki myös rukouskävelyitä ja nautti juoksulenkeistä luostaria ympäröivillä maalaisteillä, niityillä ja pienen joen varrella.
– Ranskan maaseudulla vaaleanpunaiset ja valkoiset kukat kukkivat marraskuulle saakka. Talvikuukaudet ovat leutoja ja sumuisia, mutta kevät on pitkä ja lämmin, hän kertoo.
Puhdistava myrsky
Auvoisan luostarielämän vaihetta kesti noin kuukauden ajan. Sen jälkeen Sini Makkosen sisimmässä nousi myrsky.
Kolmen päivittäisen meditaation rytmi vei hänet prosessiin, jonka vauhti tuntui välillä melkein liian hurjalta. Hän ymmärsi käyvänsä läpi jotakin, mitä hengelliset ohjaajat kutsuvat puhdistumiseksi. Makkonen kuunteli itseään kirjoittamalla päivittäin.
”Varjotyö on alkanut / kaikki nousee pintaan”, hän kirjoitti prosessin alkaessa.
Vaikka minulla oli vaikea olla, samalla tunsin, että jotakin hyvää oli tekeillä.
Makkonen kohtasi aikaisemman elämänsä taakkoja ja vaikeita kokemuksia, kuten nuoruuden kamppailun masennuksen ja syömishäiriöiden kanssa. Hän kävi läpi elämänsä tapahtumia, ja mieleen nousi unohduksissa olleita tärkeitä muistoja.
– Vaikka minulla oli vaikea olla, samalla tunsin, että jotakin hyvää oli tekeillä, hän sanoo.
Vanhojen kuormien paino tuntuu esimerkiksi näissä Makkosen merkinnöissä:
”Minä kannan / muistoa vanhasta surusta / tajuamatta / se on muisto vain / voimaton määrittelemään / olemiseni tilaa enää.”
”Pitäisi joo luopua illuusioista / mutta kun ne on pitäneet mut hengissä / kun todellisuus on yrittänyt tappaa.”
Kirjoittamisen lisäksi Makkonen työsti sisäistä prosessiaan keskustelemalla retriittikeskusta johtavan munkki Laurence Freemanin ja muiden yhteisön opettajien kanssa. Hän rohkaistui myös näyttäytymään muille ihmisille erilaisissa olotiloissa, vaikka se tarkoitti välillä itkemistä toisten nähden.
– Kun minulla oli paha mieli, annoin sen näkyä. Huomasin, että ihmiset kohtasivat minua syvemmällä rakkaudella, kun uskalsin olla oma itseni.
Sini Makkonen teki rukouskävelyitä vanhaa luostaria ympäröivillä niityillä ja maalaisteillä.
Vapaampi kuin ennen
Sini Makkonen oli suunnitellut viettävänsä Bonnevauxin luostarissa pari kuukautta, mutta viipyi lopulta yhteisössä kaikkiaan kahdeksan kuukauden ajan. Tuona aikana syntyneistä runomuotoisista teksteistä välittyy meditaatiohiljaisuuden aikana kuljettu sisäinen matka. Kun Makkonen rohkaistui näyttämään tekstejä munkki Laurence Freemanille, tapahtui jotakin yllättävää.
– Jonkin ajan kuluttua muutama ihminen tuli sanomaan minulle, että Laurence oli lukenut heille runojani ja että ne olivat heidän mielestään tosi hyviä. En osannut odottaa, että tekstit, joita olin kirjoittanut vain itselleni, antaisivat jotain myös muille.
Freeman rohkaisi Makkosta valitsemaan osan runoista ja kääntämään ne englanniksi. Kristillisen meditaation maailmanyhteisö julkaisee teksteistä kootun kirjan, jonka nimi on Tears come on the way home. Makkonen painattaa kirjasta lähiaikoina myös suomenkielisen omakustanteen nimellä Kotimatkalla aina itkettää.
Kun Makkonen palasi Suomeen toukokuussa 2022, ystävät sanoivat, että hän oli muuttunut. Makkonen itse ajattelee, että hän ei enää takerru asioihin niin paljon kuin ennen Bonnevauxin kuukausia. Hänen mukaansa puhdistautumisen vaihetta seurasi ”vapautuminen tyhjyyden kokemuksen kautta”.
– Koen, että olen nyt enemmän oma itseni ja vapaampi kuin ennen matkaa. Rakastan itseäni aikaisempaa enemmän ja sen seurauksena pystyn paremmin rakastamaan myös toista ihmistä.
Kristillisen meditaation tutustumisillat ke 12.4. klo 18 Helsingin Tuomiokirkon kappelissa Senaatintorilta nousevien portaiden oikealla puolella ja ti 25.4. klo 18 Agricolan kirkon kappelissa, Tehtaankatu 23 (käynti sisäpihalta D-portaan kautta). Lisätietoja kristillinenmeditaatio@gmail.com.
Lue ohje kristilliseen meditaatioon täältä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Voiko mindfulness olla kristillistä? – ”Keskeistä on se, miten ihminen itse harjoituksensa määrittelee”
HengellisyysTutkijatohtori Ville Husgafvelin mukaan mindfulness itsessään ei ole välttämättä millään lailla henkinen tai uskonnollinen harjoitus vaan itsetuntemusta ja hyvinvointia tukeva työkalu. Luterilaisissa seurakunnissa mindfulness-harjoituksia käytetään monella tavalla.
