null ”Halusin perheneuvontaan, jotta ymmärtäisin, miksi näin tapahtui” – kirkon perheneuvonnassa ei tavoitella yhteistä hautapaikkaa vaan ymmärryksen lisääntymistä

Vuonna 2020 noin 17 000 suomalaista haki apua ihmissuhdekysymyksiin kirkon perheneuvonnasta. Kuvalähde: Museovirasto /JOKA Journalistinen kuva-arkisto / Kari Pulkkisen kokoelma.

Vuonna 2020 noin 17 000 suomalaista haki apua ihmissuhdekysymyksiin kirkon perheneuvonnasta. Kuvalähde: Museovirasto /JOKA Journalistinen kuva-arkisto / Kari Pulkkisen kokoelma.

”Halusin perheneuvontaan, jotta ymmärtäisin, miksi näin tapahtui” – kirkon perheneuvonnassa ei tavoitella yhteistä hautapaikkaa vaan ymmärryksen lisääntymistä

Kirkon perheneuvontaan hakeudutaan niin parisuhdepulmien kuin henkilökohtaisten ongelmienkin takia. Kaikki solmut eivät aukea, mutta moni kokee saaneensa perheneuvonnasta rohkaisua, työkaluja ja näkökulmia.

Perheneuvonta oli ensimmäinen askel kohti kokonaisempaa elämää. Saimme puolisoni kanssa korvaamatonta apua, vaikka avioliittomme päättyikin. Kumpaakin kohdeltiin tasapuolisesti. – – Perheneuvonnan ansiosta pystyimme sopimaan kaikista asioista esimerkiksi lapsiin liittyen. Vältyimme katkeruudelta ja kostonhalulta.

Vuonna 2020 noin 17 000 suomalaista haki apua ihmissuhteisiin kirkon perheneuvonnasta. Palvelu on ilmaista ja avointa kaikille, ja asiakasmäärät ovat olleet kasvussa. Mutta mitä perheneuvonnassa oikeastaan tapahtuu?

Kirkko ja kaupunki pyysi lukijoita kertomaan kokemuksiaan kirkon perheneuvonnasta. Vastauksia tuli noin 50. Vastaajat olivat iältään 24–76-vuotiaita. Enemmistö heistä oli naisia, mutta myös muutama mies kertoi kokemuksistaan. Suurin osa kokemuksista oli positiivisia, osa negatiivisia ja osa siltä väliltä.

Positiivissa kokemuksissa perheneuvonta oli auttanut ihmissuhteisiin liittyvien asioiden käsittelyssä ja antanut niihin perspektiiviä. Osa koki saaneensa rohkaisua vaikeassa tilanteessa. Negatiivisissa kokemuksissa kerrottiin ongelmien vähättelystä, perheneuvojan asettumisesta toisen osapuolen puolelle ja siitä, että perheneuvonta ei ollut auttanut. 

Kuvalähde Museovirasto / Historian kuvakokoelma / Studio Kuvasiskojen kokoelma

Kuvalähde Museovirasto / Historian kuvakokoelma / Studio Kuvasiskojen kokoelma

Vuorovaikutusongelmien taustalla on usein muutakin

Parisuhdekriisi. Kumppani ilmoitti haluavansa erota. Puhumattomuus. Puolison elämänkriisi, joka johti parisuhdekriisiin. Masennus. Talousvaikeudet. Ongelmat lastenkasvatuksessa. Uskottomuus. Oman elämän vaikeudet ihmissuhteissa ja työpaikalla. Yksihuoltajuuteen liittyvät ongelmat. Väkivalta. Arvostuksen puute.

Muun muassa näistä syistä kyselyyn vastanneet kertoivat hakeutuneensa kirkon perheneuvontaan. 

– Vuorovaikutusongelmat ovat usein se kärki, jolla perheneuvontaan tullaan, mutta kun mennään vähän syvemmälle, taustalla on monimutkaisempia juttuja. On eron pohdintaa, kriisejä, sairastumista, lapseen liittyviä vaikeuksia. Myös esimerkiksi työttömyys tai työpaineet vaikuttavat parisuhteeseen. Joskus taustalla on traumaattisia kokemuksia, jotka nousevat esiin parisuhteessa, kertoo Espoon perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja Aku Kaura.

Kauran mukaan viimeisen 10–15 vuoden aikana moniongelmaisten asiakkaiden määrä on kasvanut. Esimerkiksi mielenterveysongelmat nousevat ajoittain esiin.

Kaikkia ongelmia perheneuvonnassa ei välttämättä pystytä käsittelemään, mutta alkuun päästään. Jotkut käyvät perheneuvonnassa muutamia kertoja, toiset vuosia.

– Jo 10–15 kerralla voidaan päästä jo aika syviinkin juttuihin. Voi sanoa, että perheneuvonnan ykköstavoite on saada asiakas ymmärtämään, mitä hänelle on tapahtunut ja miksi jotkut asiat ovat menneet niin hankaliksi. Ei siihen tarvita vuosien intensiivistä terapiaa.

– Toinen tavoite on toimijuuden tunto eli se, että asiakas alkaa ajatella ja toimia niin, että hän alkaa saada aikaan myönteisiä muutoksia, Kaura sanoo.

Kuvalähde Museovirasto / Kansatieteen kuvakokoelma

Kuvalähde Museovirasto / Kansatieteen kuvakokoelma

Ei tuomarointia vaan terapiaa

Olimme eronneet puolisoni kanssa. Ero (tai sen syynä ollut rinnakkaissuhde) tuli minulle yllätyksenä ja halusin eron saman tien. Perheneuvontaan halusin, jotta käsittäisin miksi näin tapahtui. Halusin keskustella asiasta eikä se onnistunut kahdestaan. Tai ehkä myös halusin pakottaa ex-puolisoni sanomaan ääneen ja ymmärtämään loukkauksen, jonka hän oli minulle aiheuttanut.

Menimme yhdessä puolison kanssa. Kokemus oli ihan ok. Oli ylellistä saada kaksi terapeuttia vain meitä varten, mies ja nainen. Koko ajan jotenkin odotin, että tekisimme paperille jotain tehtäviä, tavoitteita, sopimuksia. Se olisi tehnyt terapiasta jotenkin konkreettisempaa. Kaikki jäi jotenkin ilmaan.

Vastaajista suurin osa oli käynyt perheneuvonnassa kumppanin kanssa, mutta moni oli käynyt myös yksin tai pelkästään yksin.

– Kaikenlaiset kombinaatiot ovat mahdollista. Joskus perheneuvojat tekevät töitä työparina tai toinen tapaa pariskunnan toista osapuolta ja toinen toista. Joskus on tärkeää hoitaa yksilöä ja antaa hänelle tilaa ja palata sitten taas pariterapiaan, Aku Kaura sanoo.

Ei ole harvinaista, että pariskunnan toinen osapuoli tulee ainakin aluksi mukaan vastentahtoisesti.

– Perheneuvojan pitää selvittää, missä kohtaa kumpikin on ja onko heidät mahdollista saada samalle aaltopituudelle. Ennen kuin aletaan työskennellä yhdessä ja hypätään ongelmiin, luodaan työskentelysuhde, jossa kumpikin tuntee olonsa turvalliseksi.

Kauran mukaan ihmisten odotukset perheneuvontaa kohtaan ovat erilaisia, mutta useimmiten realistisia. Yleensä asiakkaat ymmärtävät, että varsinaisen työn tekevät he itse jokapäiväisessä arjessaan.

Pyrimme välttämään sellaista, että sanoisimme asiakkaalle, mikä heillä on vikana.

- Aku Kaura

Vaikeassa tilanteessa ihmiset voivat joskus kaivata selkeitä neuvoja tai mielipiteitä vaikkapa siitä, kannattaako suhdetta jatkaa. Perheneuvojilta ei kuitenkaan saa näin konkreettisia ohjeita eivätkä he myöskään asetu tuomarin rooliin nimeämään syyllisiä tai syyttömiä.

– Pyrimme välttämään sellaista, että sanoisimme asiakkaalle, mikä heillä on vikana. Vaikka perheneuvonnassa on tuo neuvonta-sana, kyseessä on kuitenkin terapiaa, jossa yritämme yhdessä hahmottaa, mistä ongelmissa on kysymys, Kaura toteaa.

Lähisuhdeväkivalta tai huoli lasten hyvinvoinnista ovat aina asioita, joihin perheneuvoja voi puuttua, yhteistyössä asiakkaan kanssa. Muunlainen haitallinen käytös taas voidaan ottaa puheeksi ja pohtia asiakkaan kanssa, miten hänen toimintansa vaikuttaa läheisiin ihmisiin.

Kuvalähde Museovirasto / Suomalais-ugrilainen kuvakokoelma / Aira Kuronen

Kuvalähde Museovirasto / Suomalais-ugrilainen kuvakokoelma / Aira Kuronen

Sukupuolisia olentoja, mutta yksilöitä

Hyvä muuten, mutta välillä tuntui, että exä (mies) tunsi itsensä ulkopuoliseksi, kun minä ja neuvojana toiminut nainen ymmärsimme toisiamme paremmin.

Perheneuvoja oli vanhempi mies. Hän osasi hienosti tuoda esiin miehelleni sen, mitä ajattelin, ja laittoi mieheni ruotuun. Selitti hänelle hänen vastuitaan jne. Neuvoja osasi hurjan hyvin käsitellä meitä, aivan kuin isä olisi ohjannut meitä hukassa olevia ihmisiä.

 Aku Kauran mukaan jotkut asiakkaat tosiaan toivovat perheneuvojan olevan tiettyä sukupuolta.

– Ammattitaidon kannalta sukupuolella on nollamerkitys, mutta asiakkaiden kokemuksissa se voi näyttäytyä merkittävänä asiana. Kun asioita ruvetaan avaamaan, sukupuolen vaikutus usein neutralisoituu. 

Sellaista taustaoletusta kirkon perheneuvonnassa ei Kauran mielestä ole, että naiset ja miehet olisivat jotenkin oleellisesti erilaisia. Sen sijaan kirkon perheneuvonnassa pyritään kunnioittamaan moninaisuutta ja kohtaamaan ihmiset yksilöinä.

–  Meillä on päässämme erilaisia kategorioita, jotka tulevat kulttuurista ja kasvatuksesta. Näitä käsityksiä pyrimme myös purkamaan. Miehet ja naiset voivat olla keskenään erilaisia, mutta myös hyvin samanlaisia. He toimivat jossakin tilanteessa jonkin kategorisen roolin mukaan ja toisessa tilanteessa toisen, Kaura pohtii.

Jos asiakkaalle syystä tai toisesta tulee tunne, että perheneuvoja asettuu toisen osapuolen puolelle tai ettei yhteistyö toimi, perheneuvojaa voidaan vaihtaa selkiyttävän keskustelun jälkeen. Keskusteluyhteyden on oltava toimiva, ja kaikilla turvallinen olo.

Kuvalähde Museovirasto / Kansatieteen kuvakokoelma / Pekka Kyytisen kokoelma

Kuvalähde Museovirasto / Kansatieteen kuvakokoelma / Pekka Kyytisen kokoelma

Kun tahtominen ei riitä

Kumppanin kanssa käynnit selkeyttivät eron välttämättömyyttä. – – Se on helpottanut elämäntilannetta ja jaksamista, kun ei ole riittävästi ystäviä eikä läheisiä, joilta saisi tukea. Omat lapset eivät voi toimia terapeuttina, vaikka heihin on hyvät välit.

Parisuhde päättyi joitakin kuukausia perheneuvonnassa käymisen jälkeen, mutta koen silti, että matka oli kulkemisen arvoinen. Uskon, että yhteinen terapia avasi kummankin silmiä ja saimme rohkeutta tehdä toisiamme kunnioittavan eropäätöksen.

Jos edessä on ero, pyrimme siihen, että siitä syntyisi mahdollisimman vähän vahinkoa.

- Aku Kaura

Kirkko on perinteisesti mielletty avioliiton puolestapuhujaksi, ja moni avioliitto on myös solmittu kirkollisesti. Perheneuvonnassa taas näkyy, että aina tahtominen ei ole helppoa ja vastoinkäymiset voivat olla kovia. Tähtääkö kirkon perheneuvonta kuitenkin siihen, että yhdessä pysyttäisiin?

– Työskentelemme monenlaisten suhteiden kanssa, eikä meidän agendalla ole, että saamme ihmiset pysymään yhdessä yhteiseen hautapaikkaan asti. Tehtävämme on auttaa heitä saamaan ihmissuhteet mahdollisimman toimiviksi. Jos edessä on ero, pyrimme siihen, että siitä syntyisi mahdollisimman vähän vahinkoa, Kaura sanoo.

Kursivoidut kohdat ovat otteita kyselyyn tulleista vastauksista.

Kirkko kouluttaa omat perheneuvojansa

Perhe- ja pariterapiaa tarjoavat monet tahot: seurakunnat, kunnat, Väestöliitto, yksityiset lääkärikeskukset ja yksityiset elinkeinonharjoittajat. Akuutissa tilanteessa pikaista apua toivovan asiakkaan voi olla vaikea hahmottaa, kenen puoleen kannattaa kääntyä.

Terapeutti-nimikettä käyttävät hyvin eri tavoin koulutetut avuntarjoajat. Psykologi ja psykoterapeutti taas ovat ammattinimikkeitä, joita saavat käyttää vain tietyn koulutuksen käyneet. Pariterapian tarjonnasta ja siihen liittyvistä ongelmista on kertonut ainakin Image-lehti (11–12/2020). 

Myös kirkon perheneuvonnassa työskentelevillä on monenlaisia taustoja. Pohjakoulutuksena voi olla esimerkiksi teologin, psykologin, kasvatustieteilijän tai psykoterapeutin koulutus ja mahdollisesti myös esimerkiksi seksuaaliterapeutin pätevyys.

Kirkon perheneuvojia kouluttava asiantuntija Anne Anttonen Kirkon koulutuskeskuksesta kertoo, että kirkon perheneuvojien kelpoisuusvaatimuksena on ylempi korkeakoulututkinto. Lisäksi jokaiselle tehdään soveltuvuustestaus. Sen jälkeen työntekijä sitoutuu käymään perheneuvonnan erityiskoulutuksen ja työnantaja sitoutuu tarjoamaan mahdollisuuden sen käymiseen. Koulutuksen laajuus on 60 opintopistettä ja kesto kolme vuotta. 

– Uskaltaisin väittää, että koulutuksemme vastaa psykoterapiakoulutusta, Anttonen sanoo.

Kirkon perheneuvonnan kysyntä on kasvanut nopeasti. Helsingin seurakuntayhtymässä tarpeeseen on vastattu myös kouluttamalla muutamia pappeja ja diakoniatyöntekijöitä osa-aikaiseen perheneuvontatyöhön. Anne Anttosen mukaan taustalla on Helsingin seurakuntayhtymän ja Kirkkohallituksen sopimus, jonka mukaan nämä papit ja diakoniatyöntekijät kävivät läpi soveltuvuustestauksen ja pari- ja perheterapiakoulutuksen menetelmäosuuden. Vastineeksi työantaja eli seurakunta sitoutui antamaan heidän työaikaansa perheneuvonnan tehtäviin 1–2 päivää viikossa.

Kirkossa annettavaa perheneuvontaa ohjaa Perheneuvonnan etiikka, laatu ja määrä -niminen ohjeistus.

– Siinä korostetaan herkkyyttä ja sitä, kuinka herkillä henkilökohtaisilla alueilla perheneuvonnassa liikutaan. Perheneuvojan pitää ymmärtää vastuunsa, ymmärtää erilaisuutta ja moninaisuutta ja kunnioittaa ihmisen elämäntodellisuutta sellaisena kuin se on, Anttonen sanoo.

Mistä asiakas sitten huomaa olevansa juuri kirkon perheneuvonnassa? Ei välttämättä mistään sisällöllisestä seikasta. Toisaalta Anne Anttonen uskoo, että asenteet kirkkoa kohtaan joskus näkyvät ja vaikuttavat myös perheneuvonnassa. Joillakin kirkkoyhteys vie keskustelun helpommin suurin kysymyksiin kuten elämän mielekkyyden pohtimiseen.

– Kirkossa syvät, eksistentiaaliset kysymykset tulevat ehkä helpommin puheeksi ja kirkon työntekijöillä on valmiutta käsitellä näitä kysymyksiä, Anttonen arvioi.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi