Marja Heltelä on Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherra eli tuomiorovasti. Hänen mukaansa toivon sanomalle on huutava tarve pandemian ja sodan uhan keskellä.
”Jos nyt onkin alkamassa jotain uutta ja hyvää” – Tuomiorovasti Marja Heltelä haluaa vaihtaa näkökulmaa ja tuomita ihmisille toivoa
Kun Marja Heltelä valittiin Helsingin tuomiorovastiksi, hän kertoi haluavansa olla toivon tuomiorovasti. Toivoa voi löytää myös pandemian ja sodan uhan keskellä.
Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherraksi vuonna 2018 valittu Marja Heltelä kertoi valintansa jälkeen haluavansa olla ”toivon tuomiorovasti”. Tällä hän viestitti, että jos hänen tuomiorovastina, joka on virkanimikkeenä melkoinen nimihirviö, jotain pitää ”tuomita”, niin hän tuomitsee toivoa ihmisille. Toivon välittäminen on hänestä kirkon ydintehtävä.
Kun pandemia jatkuu jo kolmatta vuotta, monen ihmisen henkinen jaksaminen alkaa olla äärirajoilla. Korona on tuonut sairauden ja kuoleman jokapäiväisiin uutisiin ja syvälle ihmisten mieliin.
Lisäksi on ilmastonmuutos, joka ahdistaa etenkin nuoria. Nyt ilmassa leijuu vielä suursodan uhka Ukrainassa. Suurvaltojen välillä käytetään sanoja, joita aikanaan aseriisunnasta gradunsa tehnyt Heltelä ei muista käytetyn 30 vuoteen.
Ei ihme, jos monia pelottaa. Mistä Heltelä tämän kaiken keskellä löytää toivoa?
– Haluan olla toivon tuomiorovasti nyt enemmän kuin koskaan, sillä toivon sanomalle on huutava tarve. Mietin, että kun tähän asti on odotettu ja puhuttu, milloin tämä oikein loppuu, niin auttaisiko, jos välillä vaihtaisi näkökulmaa. Onko sydämemme avoin sille, jos nyt onkin alkamassa jotain uutta ja hyvää?
Nyt nähdään paremmin, mikä on todella tärkeää.
Heltelä ei tällä halua kiistää ihmisten koettelemusten raskautta. Seurakunnan työntekijät käyvät joka päivä tilanteeseen liittyviä keskusteluja. Vaan ehkä kaiken tämän keskellä olisi hyvä huomata myös positiiviset asiat, jotka jo nyt tai viimeistään pandemian päättyessä toteutuvat, jos niin haluamme.
– Lentoliikenteen vähentyminen on säästänyt luontoa. Ihmiset ovat löytäneet kotimaanmatkailun ja lähiluonnon, joka on monelle henkireikä. Läheisyyden ja koskettamisen merkitys ovat nousseet arvoon arvaamattomaan. Kun ennen monet asiat olivat itsestäänselvyyksiä, nyt nähdään paremmin, mikä on todella tärkeää.
Marja Heltelän mukaan Jumalan valtakunta on koko ajan olemassa, vaikka meistä ei siltä aina näyttäisi. Hyvän vahvistamiseen maailmassa voi jokainen osallistua.
Seurakunta on lisännyt avun kanavia
Edellä mainitut asiat ovat toivon signaaleja, joihin Marja Heltelän mukaan kannattaa tarttua ja vahvistaa niitä. On hyvä tietoisesti etsiä omasta arjesta asioita, jotka tuovat iloa ja joista voi olla kiitollinen.
Oleellista on se, että itse kukin voi olla toivon tuoja. Kun auttaa toisia, pitää huolta läheisistään ja esimerkiksi soittaa yksinäiselle sukulaiselle, se tuo merkitystä elämään.
Heltelä palaa vielä siihen, miten kriisien keskellä voi olla vaikea löytää toivoa. Hän on kuunnellut paljon ja keskustellut ihmisten kanssa, joiden elämän korona on myllertänyt.
– Mitä sanoa ihmiselle, jonka rakas läheinen makaa yksin sairaalassa, eikä häntä pääse katsomaan kuin lasin läpi? Mitä ajattelee morsian, joka joutuu siirtämään häitään jo kolmatta kertaa? Entä, mitä miettii muusikko, joka myy soittimensa ostaakseen ruokaa perheelleen tai yksinyrittäjä, jolta korona vei työt? Heltelä pohtii.
Heltelän mukaan seurakunnassa kohdataan ja autetaan koko ajan ihmisiä erilaisten kriisien keskellä. Se on kirkon työntekijöiden arkea.
Korona-aikana tuomiokirkkoseurakunnassa on otettu käyttöön puhelinnumero, johon arkisin kello 9–18 vastaa pappi tai diakoniatyöntekijä. Seurakunnalle jätetyt esirukouspyynnöt ovat lisääntyneet samoin kuin pappien jakamat yksityiset ehtoolliset. Kirkkojen aukioloa on lisätty.
Ei Jumala ole meitä nytkään hylännyt. Hän on läsnä tämän kriisin keskellä.
Suurimman surunkin keskellä pidetään esillä toivoa.
– Koko kristinusko alkoi siitä, että oltiin hautausmaalla kuoleman äärellä. Yllättäen kuolema ei ollutkaan loppu, vaan uusi alku. Hyvä voittaa pahan, elämä kuoleman ja lopulta voittaa rakkaus. Ei Jumala ole meitä nytkään hylännyt. Hän on läsnä tämän kriisin keskellä ja kun me näemme vain hetken, hän näkee koko kaaren eteenpäin.
Jos Jumala kerran on läsnä tässä tilanteessa, joka uutisia seuratessa tuntuu Raamatun profeetta Jesajan sanoin ”kuoleman varjon maalta”, niin moni varmaan nyt kysyy, miksi kaikki tämä paha? Siihen Heltelä vastaa, että kannattaa kääntää katsetta.
– Jumala ei tehnyt meistä robotteja. Voimme joka päivä ihan arkisissa asioissa valita hyvän ja pahan välillä. Kannattaa kysyä ihmisen vastuuta. Ilmastonmuutokseen, pandemian leviämiseen ja Ukrainan tilanteeseen vaikuttavat ihmisten teot. Mitä voisimme tehdä toisin, miten toimisimme paremmin, sitä kannattaa miettiä, Heltelä sanoo.
Heltelä nostaa esille virren 600 säkeet ”Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman”. Hän sanoo, että tuo toinen maailma, Jumalan valtakunta, on koko ajan olemassa, vaikka meistä ei siltä näyttäisi. Hyvän vahvistamiseen voi jokainen osallistua.
Nuorten viesti: yhdessä selviämme tästä
Marja Heltelä kertoo nuorten keskustelutilaisuudesta, toivon illasta, jossa nuoret vastasivat kysymykseen, miten koronasta selvitään. Nuorten mukaan siitä selvitään yhdessä. Heltelä lisää, että jos vain kaipaamme kovasti aikaa parempaa ja jäämme murehtimaan maailmantilannetta, jäämme yhteiseen kaipuuseen, emmekä pääse puusta pitkälle. Sen sijaan kannattaa miettiä, mitä itse voimme tehdä ja miten voisimme tuoda toivoa toisille.
– Tavallinen ihminen ei voi vaikuttaa siihen, mitä Vladimir Putin tekee Ukrainassa. Siitä päätetään toisenlaisissa pöydissä. Siihen, mitä lähellämme tapahtuu tai miten itse suhtaudumme vaikkapa naapuriin tai kierrätykseen, voimme vaikuttaa. Jokaiselle on annettu oma elämä elettäväksi. Riittää, kun tekee oman osansa. Jos kaikki tekisivät niin ja pyrkisivät hyvään asioissa, joissa pystyvät vaikuttamaan, maailma muuttuisi paremmaksi, Heltelä sanoo.
Jos toivoo, että ihmiset hymyilisivät enemmän, kannattaa aloittaa itsestä, sanoo Marja Heltelä.
Hän jatkaa, että jos toivot, että ihmiset hymyilisivät enemmän, aloita itsestäsi.
– Jokainen voi toimia omien voimiensa mukaan. Tämä ei siis ole uusi laki, jossa pitäisi ylittää itsensä, vaan kehotus nähdä omat mahdollisuudet.
Vaikka olemme keskeneräisiä, niin juuri sellaisina voimme kantaa toistemme kuormia.
– Kun olin itse aivan rikki avioeron jälkeen ja yritin selvitä epäsäännöllisessä työssä kolmen lapsen yksinhuoltajana, minua autettiin ja tuettiin. Se toi toivoa. Kuten nuoret sanoivat, yhdessä tästä tosiaan selvitään, vaikka päivä tai vain askel kerrallaan.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Työterveyspsykologi Anu Harjumaaskola: Toivon näkökulma rauhoittaa mieltä odottamattomien kriisien kohdatessa
Hyvä elämä AjankohtaistaNaistenpäivä Oulunkylän kirkolla tarjoaa hetken hyvinvointia keholle, mielelle ja sielulle.
