Naispappeus ja uskonnonopetus jakavat arkkipiispaehdokkaita, eutanasia ei juurikaan
Arkkipiispaehdokkaat ottavat Kirkko ja kaupungin vaalikoneessa kantaa muun muassa uskonnonopetukseen, eutanasiaan, kirkolliskokouksen vähemmistön suojaan ja turvapaikanhakijoihin.
Arkkipiispa Kari Mäkinen jää kesäkuun alussa eläkkeelle. Hänen seuraajakseen 8.2. käytävässä arkkipiispanvaalissa on viisi ehdokasta. Kirkko ja kaupungin vaalikone nostaa esille selkeitä eroja ja yhtäläisyyksiä ehdokkaista.
Ehdokkaat ovat lähetysjohtaja, teologian tohtori Ville Auvinen (s. 1966), organisaation ja johtamisen yliopisto-opettaja, teologian tohtori Heli Inkinen (s. 1957), kansanedustaja, teologian tohtori Ilkka Kantola (s. 1957), Espoon hiippakunnan piispa, teologian tohtori Tapio Luoma (s. 1962) ja Porvoon hiippakunnan piispa, dosentti Björn Vikström (s. 1963).
Vaalikoneen perusteella ehdokkaista selvästi konservatiivisin on Auvinen. Luoma edustaa vastauksissaan varovaisen perinteistä linjaa, kirkon keskitietä, mutta on valmis myös muutoksiin. Inkinen, Kantola ja Vikström ovat kahta muuta uudistusmielisempiä.
Vaalikoneesta selviää, että kaikki arkkipiispaehdokkaat ovat yksimielisiä siitä, että ihmiskunta on muuttamassa maapalloa elinkelvottomaksi ja että tämä on syntiä. Kaikki ehdokkaat myös käyttäisivät kirkon ”profeetallista ääntä”, jos yhteiskunnan säästöt kohdistuvat työttömiin ja vähäosaisiin. Tässä kysymyksessä hajontaa syntyy lähinnä siksi, että kysymyksen muotoilussa viitattiin arkkipiispa Mäkiseen ja osa ehdokkaista toteaa hänen puolustaneen heikompien oikeuksia kiitettävällä tavalla.
Eroja syntyy etenkin suhtautumisessa samaa sukupuolta olevien kirkolliseen vihkimiseen ja vihkimisiä toimittaneiden pappien rankaisuun. Tästä asiasta Kirkko ja kaupunki uutisoi jo keskiviikkona.
Auvinen antaisi naisten pappisvihkimykset toiselle piispalle
Konservatiivien ehdokkaaksi vaaleihin lähtenyt Auvinen jää yksin suhtautumisessaan naisten pappeuteen ja piispuuteen. Kaikki muut ehdokkaat ilmoittavat olevansa valmiita vihkimään sekä naisia että miehiä papeiksi. Kukaan muu ei ole valmis järjestämään erillisiä pappisvihkimyksiä niille miehille, jotka eivät halua tulla vihityksi papiksi samaan aikaan naisten kanssa.
Auvinen kertoo olevansa virkakysymyksessä ”perinteisellä kannalla” ja toimivansa vakaumuksensa mukaan. Arkkihiippakunnassa hän delegoisi itselleen mahdottoman tehtävän hiippakunnan toiselle piispalle. Sen sijaan virkatehtäviin kuuluvat naispuolisten pappien virkamääräykset seurakuntiin hän olisi valmis hoitamaan.
Muut piispaehdokkaat ovat täysin tai melko samaa mieltä siitä, että kymmenen vuoden päästä piispojen joukossa pitäisi olla puolet naisia. Auvinen vastustaa tätä ajatusta.
Ehdokkaista liberaaleimmat ovat valmiita muuttamaan määräenemmistösäädöksiä. Varovaisemman linjan ehdokas Luomakin voisi harkita asiaa. Konservatiiviehdokas Auvinen haluaa pitää kiinni määräenemmistöstä.
Eutanasialle lähes yksimielinen ei
Eduskunnassa on parhaillaan käsiteltävänä kansalaisaloite eutanasian sallimisesta. Arkkipiispaehdokkaista neljä vastustaa eutanasiaa. He toivovat sen sijaan saattohoidon ja palliatiivisen hoidon kehittämistä.
Heli Inkisen kanta ei ole yhtä ehdoton, vaikka hänkin korostaa kipulääkityksen merkitystä. Hän viittaa Belgian kokemuksiin ja toteaa, että vaikeita tilanteita on sekä elämän alku- että loppupäässä. Belgiassa eutanasian piiriin kuuluvat tietyissä tilanteissa myös vakavasti sairaina syntyvät lapset.
Kantola on huolissaan siitä, että moni vanhus saattaisi kokea velvollisuudekseen pyytää kuolinapua ja pelkää eutanasian heikentävän luottamusta terveydenhuoltoon. Toisaalta hän muistuttaa siitä, että ihmiset eivät nyt ole tasavertaisia kivunlievityksen saajina.
Yhteinen katsomusaine voisi Kantolan ja Vikströmin mukaan sopia lukioon
Uskonnonopetuksesta tiukimmin nykyisen mallin eli oppilaan oman uskonnon opetuksen kannalla on Auvinen, mutta myös muut ehdokkaat korostavat sen hyviä puolia. Inkinen on valmis siihen, että kunnat voisivat kokeilla ja valita erilaisten mahdollisuuksien välillä. Hän pitää yhteistä katsomuksellista opetusta monikulttuurisella pääkaupunkiseudulla mahdollisena.
Kantola ja Vikström olisivat valmiita siihen, että lukiossa voisi olla kaikille oppilaille yhteinen katsomusaine. Perusopetuksessa sen sijaan tarvitaan omaa opetusta, joka luo pohjaa muiden katsomusten kohtaamiselle. Yhteiset oppitunnit voivat välillä olla sielläkin mahdollisia. Luoma muistuttaa, että oman uskonnon opetus on merkittävää kaikille, mutta aivan erityisesti vähemmistöille.
Arkkipiispaehdokkaat ovat yksimielisiä siitä, että ihmiskunta on muuttamassa maapalloa elinkelvottomaksi ja että tämä on syntiä.
Turvapaikanhakijoita ei pidä piilotella
Kaikki ehdokkaat ovat valmiita auttamaan apua tarvitsevia turvapaikanhakijoita, mutta korostavat sen tapahtuvan mieluiten yhteistyössä viranomaisten kanssa. Vahvimmin lainkuuliaisuuden kannalla on Kantola.
Kantola muistuttaa ekumeenisen neuvoston kirkkoturvaohjeista, joiden mukaan hädänalaisille voidaan antaa ensiavun tyyppistä suojaa. Viranomaisille voidaan antaa lisätietoa ja auttaa turvapaikanhakijaa käyttämään oikeusturvakeinoja. Käännytyspäätöksiä kirkko ei kuitenkaan voi muuttaa.
Vikströmin mukaan hädänalaisia tulee ilman muuta auttaa, mutta pakolaisia ei pidä piilotella. Julkisessa keskustelussa kirkon edustajien on reagoitava, jos pakolaispolitiikka ei kunnioita ihmisoikeuksia. Myös Luoma korostaa tukea turvapaikanhakijoille ja yhteistyötä viranomaisten kanssa.
Auvisen mukaan jokainen yksittäistapaus on käsiteltävä erikseen. Hän muistuttaa kristityiksi kääntyneiden turvapaikanhakijoiden tilanteesta ja toivoo viranomaisten luottavan tässä kirkon asiantuntemukseen. Inkinen nostaa esille laupiaan samarialaisen esimerkin ja toivoo pakolaiskiintiön nostoa.
Kirkolliskokouksen määrävähemmistö estää uudistuksia
Vaalikoneessa kysyttiin arkkipiispaehdokkaiden kantaa kirkolliskokousvaaleihin ja kirkolliskokouksen päätöksentekoon. Kirkon ylimmässä päättävässä elimessä on opillisiksi tulkituissa kysymyksissä vaatimus kolmen neljäsosan määräenemmistöstä.
Ehdokkaista liberaaleimmat Kantola, Vikström ja Inkinen ovat valmiita muuttamaan määräenemmistösäädöksiä. Varovaisemman linjan ehdokas Luomakin voisi harkita asiaa. Konservatiiviehdokas Auvinen haluaa pitää kiinni määräenemmistöstä.
Kantolan mukaan monet pitkään valmisteltavat isot uudistukset valuvat määrävähemmistön vuoksi hukkaan ja vievät turhaan aikaa ja rahaa. Hänen mielestään vain joitakin kirkon oppiin tiukimmin kuuluvia asioita voitaisiin jättää määrävähemmistövaatimuksen taakse tai antaa niissä valtaa piispainkokoukselle.
Vikströmin mielestä nykyiset kriteerit johtavat siihen, että pieni vähemmistö pystyy estämään uudistukset, jotka ovat enemmistön mielestä välttämättömiä. Hän pienentäisi määräenemmistön kahteen kolmasosaan paitsi joissakin kirkon tunnustukseen liittyvissä asioissa.
Inkinen ymmärtää vähemmistösuojan, mutta toteaa sen ajavan siihen, että seurakuntavaaleista tulee todennäköisesti yhden asian vaalit. Eli ehdokkaat valitaan sen mukaan, miten he suhtautuvat samaan sukupuolta olevien vihkimiseen kirkossa.
Luoman mukaan on hyvä, että syvälle käyvät uudistukset vaativat suuren yksimielisyyden. Hän voisi kuitenkin pohtia määrävähemmistön pienentämistä ja sitä, missä asioissa sitä sovelletaan.
Auvinen katsoo, että määräenemmistösäännökset suojaavat kirkkoa alati muuttuvilta yleisiltä mielipiteiltä. Sen sijaan Auvisella ei ole kantaa siihen, pitäisikö kirkolliskokousedustajien vaali muuttaa suoraksi kansanvaaliksi.
Muista ehdokkaista maallikkoedustajien kansanvaalin kannalla on Kantola. Vikströmin mukaan kansanvaali kuulostaa kauniilta, mutta voisi johtaa Ruotsin kirkon kaltaiseen tilanteeseen, jossa ruotsidemokraatit tavoittelivat kirkon vaaleissa ”jytkyä”. Luoma säilyttäisi nykyisen käytännön, jossa seurakuntien luottamushenkilöt valitsevat kirkolliskokousedustajat. Myös Inkisen mielestä nykymallissa on enemmän hyviä kuin huonoja puolia.
Ehdokkaiden vastauksia kysyttiin kaikkiin 25 väitteeseen. Käy kokeilemassa vaalikonetta täältä.
Vaalit ovat helmikuussa
Arkkipiispa Kari Mäkinen jää kesäkuun alussa eläkkeelle. Hänen seuraajansa valitaan vaaleissa 8. helmikuuta. Mahdollinen vaalin toinen kierros käydään 16. helmikuuta.
Vaalissa äänioikeutettuja ovat Turun arkkihiippakunnan papit ja lehtorit sekä seurakuntien valitsemat maallikkoedustajat ynnä kirkolliskokousedustajat sekä hiippakuntavaltuustojen, tuomiokapitulien ja kirkkohallituksen jäsenet muistakin hiippakunnista. Yhteensä 1 525 henkilöä pääsee äänestämään kirkon näkyvimmästä johtajasta, näistä puolet on pappeja, puolet maallikoita.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
"Loppujen lopuksi kaikki sujui hyvin" – kolme eri ikäistä naista kertoo, millaista on olla pappi
Hengellisyys30 vuotta sitten Marjatta Laitinen vihittiin papiksi yhtenä ensimmäisistä naisista Suomessa. Leena Huovinen opiskeli teologiaa. Sari Rajala ei tuolloin ollut syntynytkään.
