null Vaalikone kertoo: Samaa sukupuolta olevien vihkiminen avioliittoon jakaa arkkipiispaehdokkaita

Arkkipiispa Kari Mäkisen seuraajaksi ovat ehdolla Ville Auvinen, Heli Inkinen, Ilkka Kantola, Tapio Luoma ja Brörn Vikström.

Arkkipiispa Kari Mäkisen seuraajaksi ovat ehdolla Ville Auvinen, Heli Inkinen, Ilkka Kantola, Tapio Luoma ja Brörn Vikström.

Ajankohtaista

Vaalikone kertoo: Samaa sukupuolta olevien vihkiminen avioliittoon jakaa arkkipiispaehdokkaita

Viidestä arkkipiispaehdokkaasta kolme vastasi myönteisesti Kirkko ja kaupungin torstaina julkaistavan vaalikoneen kysymykseen, jonka mukaan kirkon pitäisi vihkiä myös samaa sukupuolta olevat jäsenensä avioliittoon.

Kirkko ja kaupunki avaa huomenna nettisivuillaan arkkipiispanvaalin vaalikoneen. Sen avulla lukijat voivat testata, kuka ehdokkaista on lähimpänä omia ajatuksia. Vaalikone tekee historiaa: koskaan aikaisemmin ei piispaehdokkaiden näkemyksiä ole voinut vertailla vaalikoneen avulla.

Arkkipiispasta pääsevät äänestämään Turun arkkihiippakunnan papit ja seurakuntien valitsemat maallikkoäänestäjät, kirkolliskokouksen jäsenet, sekä hiippakuntavaltuustojen, tuomiokapitulien ja kirkkohallituksen jäsenet. Kaikkiaan äänioikeus on 1525 henkilöllä.

Vaalissa on mukana viisi ehdokasta. Ehdokkaat ovat lähetysjohtaja, teologian tohtori Ville Auvinen (s. 1966), organisaation ja johtamisen yliopisto-opettaja, teologian tohtori Heli Inkinen (s. 1957), kansanedustaja, teologian tohtori Ilkka Kantola (s. 1957), Espoon hiippakunnan piispa, teologian tohtori Tapio Luoma (s. 1962) ja Porvoon hiippakunnan piispa, dosentti Björn Vikström (s. 1963).

Vaalikone avataan torstaina, jolloin Kirkko ja kaupunki uutisoi laajemmin ehdokkaiden näkemyksistä.

Inkinen, Kantola ja Vikström kannattavat samaa sukupuolta olevien vihkimistä

Viime vuoden aikana kirkossa on keskusteltu paljon uuden avioliittolain seurauksista. Kirkko ja kaupungin vaalikoneessa ehdokkaat ottivat kantaa siihen, pitäisikö kirkon vihkiä myös samaa sukupuolta olevat jäsenensä avioliittoon.

Arkkipiispaehdokkaista kolme eli Inkinen, Vikström ja Kantola kannattavat samaa sukupuolta olevien vihkimistä. Luoma on osittain eri mieltä ja Auvinen vastustaa vihkimisiä.

Heli Inkinen perustelee näkemystään sillä, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi eikä kirkolla ole oikeutta syrjäyttää aikuisia rippikoulun käyneitä kirkkoon kuuluvia kirkon toimituksista. Hänen mukaansa samaa sukupuolta olevien parien vihkiminen on saatava pian mahdolliseksi.

Myös Ilkka Kantolan mukaan seksuaalisuus kuuluu Jumalan luomislahjoihin. Joidenkin ihmisten kohdalla tämä lahja ilmenee hänen mukaansa homoseksuaalisuutena.

Raamatusta nousevan vapauttavan kehityksen vuoksi kirkon pitäisi Vikströmin mielestä arvioida uudelleen myös suhtautumistaan homoseksuaalisuuteen.

Kansanedustaja Kantola vetoaa myös siihen, että samaa sukupuolta olevien parisuhde ja seksuaalisuus on yhteiskunnassa lailla suojattu. Siksi avioliitto ei hänestä voi saada kirkolta tuomiota vaan siunauksen ja varauksettoman hyväksynnän.

Björn Vikström korostaa, että kirkon pitäisi tehdä päätös samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä kirkon oman perinteen ja raamatuntulkinnan pohjalta: ”Jos me kerran olemme tasavertaisia ja tasa-arvoisia Jumalan edessä, tämän pitäisi näkyä orjuuden ja rotusorron hävittämisenä, demokratian arvostamisena ja sukupuolisena tasa-arvona”, hän kommentoi. Raamatusta nousevan vapauttavan kehityksen vuoksi kirkon pitäisi Vikströmin mielestä arvioida uudelleen myös suhtautumistaan homoseksuaalisuuteen.

Tähän mennessä esitetyt teologiset perustelut eivät vielä ole vakuuttaneet arkkipiispaksi pyrkivää Tapio Luomaa. Hän ei vaalikonevastauksessaan asettunut varauksetta samaa sukupuolta olevien vihkimisen kannalle.

Luoman mukaan kirkolliskokouksen päätös edellyttää riittäviä teologisia, kirkon omasta uskosta nousevia perusteluja. Lisäksi hänen mukaansa pitäisi selkeästi kirjata, että toimitus ei ole papille pakollinen.

Omantunnonvapauteen viittaa vastauksessaan myös Inkinen, jonka mukaan kirkossa pitäisi olla mahdollista löytää tilaa kahdelle rinnakkaiselle avioliittoteologialle. Tällaisesta mahdollisuudesta käytiin kirkolliskokouksessa keskustelua marraskuussa. Professori emerita Eila Helander esitti kyseistä mallia piispainkokoukselle tekemässään selvityksessä.

Luoma kertoi marraskuussa Radion Dein kyselytunnilla olevansa itse valmis vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja, jos kirkko sellaisen päätöksen tekee, vaikka lähtökohtaisesti pitääkin avioliittoa miehen ja naisen välisenä suhteena.

Arkkipiispakandidaateista Ville Auvinen on tässä jyrkin. Hänen mukaansa Jumalan sana on selkeä, avioliitto on miehen ja naisen välinen eikä kirkolla ole mitään omaa siunausta jaettavana.

Auvinen vetoaa naispappeuden vastustajien kohteluun

Kun sukupuolineutraali avioliittolaki maaliskuussa 2017 astui voimaan, osa papeista alkoi vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. Tämä on johtanut tuomiokapituleihin tehtyihin kanteluihin, joihin on annettu erilaisia ratkaisuja vakavasta moitteesta varoitukseen. Espoon hiippakunnan tuomiokapituli antoi joulukuussa varoituksen myös naisparin siunanneelle papille. Päätöksiin on haettu oikaisuja, ja ainakin osa aikoo valittaa hallinto-oikeuteen.

Kirkko ja kaupunki kysyi arkkipiispaehdokkaiden kantaa väitteeseen ”homopareja vihkiviä pappeja pitää rangaista”.

Ainoa, joka oli väitteen kanssa täysin eri mieltä, eikä siis rankaisisi pappeja, oli Heli Inkinen. Tiukimmin rankaisulinjalla on Ville Auvinen. Muut ehdokkaat korostavat kirkon sääntöjä.

Inkisen mukaan siitä, että muutamien hiippakuntien tuomiokapitulit ovat antaneet rangaistuksia papeille, jotka ovat ”kuunnelleet kutsumustaan palvella tasapuolisesti seurakuntalaisiaan”, seuraa, että kirkon asioita ratkaistaan hallinto-oikeuksissa eikä kirkossa. Hänen mielestään kirkon pitäisi hakea mallia muista Pohjoismaista, joissa samaa sukupuolta olevia pareja vihitään. Inkinen korostaa, ettei ole pappien eikä vihkiparien syy, että kirkon päätöksentekoprosessi on lähtenyt hitaasti liikkeelle asiassa, jossa Suomen laki ja kirkon käytäntö ovat nyt ristiriidassa keskenään. Hän arvioi, että rankaiseminen synnyttää marttyyrejä ja luo kirkossa pelon ilmapiiriä.

Auvinen muistuttaa, että kirkossa on muissakin asioissa rangaistu niitä, joiden on katsottu toimineen vastoin kirkon järjestystä.

Auvinen on täysin toisella linjalla. Hän muistuttaa, että rankaisematta jättäminen merkitsisi samaa sukupuolta olevien kirkollisen vihkimisen hyväksymistä. Auvinen muistuttaa, että kirkossa on muissakin asioissa rangaistu niitä, joiden on katsottu toimineen vastoin kirkon järjestystä. Naispappeutta vastustava Auvinen viittaa pappeihin, jotka ovat kieltäytyneet yhteistyöstä naispuolisten pappien kanssa. Hän korostaa, että kirkon pitäisi yhdenvertaisuuden toteutumisen tähden rangaista pappeja samalla tavalla asioissa, joissa pappi toimii vastoin kirkon määräyksiä.

Ilkka Kantolan mukaan tilanne on onnettomin niille kirkon jäsenille, joilta avioliiton kirkollinen vihkiminen tai siunaaminen evätään. Hän ei silti pidä hyvänä, että osa pappeja on ryhtynyt toimimaan vastoin piispan ja tuomiokapitulin ohjetta. Siksi heidän toimintaansa koskeva kantelu on tutkittava ja kapitulin on annettava asiasta päätös. Hän ei ole valmis tässä tilanteessa antamaan papistolle etukäteen vapaata valtakirjaa vihkiä pareja.

Björn Vikströmin mielestä rangaistuksia pitää välttää, koska ne eivät ratkaise ongelmaa. Hän pyrkii hoitamaan asiat keskustelemalla ja ohjeistamalla, mutta jos pappi jatkaa toimintaansa, työnohjaukselliset varoitukset ja kurinpitotoimet voivat tulla kyseeseen.

Vikström ottaa esille saman asian kuin Auvinen. Hän muistuttaa, että kaikkia pappeja on kohdeltava yhdenvertaisesti. Vetoaminen ”omaantuntoon” tai ”kutsumukseen” ei kumoa velvoitetta seurata kirkkojärjestystä tai pappislupausta sen enempää tässä asiassa kuin suhtautumisessa naisten pappeuteen. Linja ei siis voi vaihdella asian mukaan.

Suhtautumisessa samaa sukupuolta olevan parin avioliiton siunaamiseen Vikström asettuu eri linjoille kuin kollegansa Tapio Luoman johtama Espoon tuomiokapituli. Vikström ei rankaisisi maistraatissa solmitun avioliiton siunaamisesta, koska rajaa siunaamisen ja piispainkokouksen hyväksymän ”kanssa ja puolesta” rukoilemisen välillä on vaikea määritellä. Hän pyrkisi keskustelemalla etsimään luontevan tavan toimia.

Tapio Luoman mukaan oleellisinta ei ole rangaistus vaan työnantajan ohjeistuksen noudattaminen.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.