Hengellisyys

Jokaisella on oma hengellinen polkunsa – Papit Henry Morgan ja Kati Pirttimaa kertovat, miten matkalla voisi päästä alkuun

Jumala-suhteessa ei ole kyse tottelemisesta vaan luottamisesta ja kasvamisesta, sanoo hengellisen ohjauksen uranuurtaja Henry Morgan.

29.08.2019 10:25
Kaisa Halonen
Erkki Toukolehto

Missä olin ennen syntymääni? Mitä kuoleman jälkeen tapahtuu? Miksi me ihmiset olemme tällaisia? Miksi me olemme täällä? Onko Jumalaa olemassa? Mikä on elämän tarkoitus?

Teini-ikäiseltä Henry Morganilta eivät kysymykset loppuneet. Rippikoulutuntien jälkeen hän jäi vielä jatkamaan keskustelua nuoren papin kanssa. Pappi jaksoi kuunnella ja otti pojan pohdinnat vakavasti. Eräänä päivänä hän kysyi, oliko Henry ajatellut ryhtyvänsä papiksi, ja kehotti harkitsemaan sitä.

Nyt Henry Morgan on ollut pappina lähes viisikymmentä vuotta. 1990-luvulla hän perusti The Annunciation Trust -järjestön ja ryhtyi päätoimiseksi hengelliseksi ohjaajaksi ja kouluttajaksi.

Hengellisenä ohjaajana Morgan kokee jakavansa sitä samaa, mitä aikoinaan teini-ikäisenä rippikoulupapiltaan sai: hän pyrkii luomaan turvallisen tilanteen, jossa hengellisistä kysymyksistä voi puhua avoimesti ja rehellisesti, ja rohkaisemaan niihin syventymisessä.

– Joskus Jumala mainitaan, toisinaan ei, mutta aina hän on läsnä, Morgan lisää.

Yksi Morganin vakiokysymyksiä on: ”Missä Jumala on kaikessa tässä?” Sitä hän miettii, kun ohjattava kertoo mistä tahansa itselleen tärkeästä asiasta, ja sen tunnistamisessa hän haluaa auttaa.

Mikä tahansa voi olla rukousta

Jokaisella on Henry Morganin mukaan oma polkunsa Jumalan luo. Toisilla se on kivikkoisempi, toisilla tasaisempi. Jokaista Jumala kuitenkin kutsuu, lakkaamatta.

– En sanoisi niin, että Jumala ohjailee elämäämme. Pikemminkin hän toivoo meidän alkavan luottaa häneen.

Morgan vertaa Jumala-suhdetta läheiseen, rakastavaan ihmissuhteeseen. Ei siinäkään ole kyse toisen tottelemisesta vaan toisen kanssa kasvamisesta.

Itse hän aloittaa jokaisen aamunsa Jumalan seurassa. Hänen rukoushetkeensä sisältyy musiikkia, kuvia, runoja ja eri uskontojen piirissä syntyneitä tekstejä.

– Tuon myös eri ihmisiä ja tilanteita Jumalan eteen. Lopuksi olen vielä jonkin aikaa hiljaisuudessa.

Olen vakuuttunut siitä, että useimmat ihmiset tietävät jo Jumalasta sen, mitä heidän tarvitsee tietää.
- Henry Morgan

Morgan muistuttaa, että mahdollisia tapoja rukoilla on lukemattomia. Mikä tahansa, mikä ruokkii ja vaalii suhdetta Jumalaan, voi olla rukousta. Oma tapa rukoilla voi löytyä luonnossa kulkemisesta, taiteen tekemisestä tai vaikka ristikoiden ratkomisesta.

– Jumala on se, joka rukouksessa tekee suurimman työn. Meidän osaksemme jää tehdä sitä, mikä tuottaa meille iloa – eikä siihen useinkaan tarvita sanoja. Jos käskisin sinua rukoilemaan, mutta et saisi mennä kirkkoon tai käyttää sanoja, mitä tekisit ja minne menisit?

Kirkko ei osaa vastata ihmisten etsintään

The Annunciation Trust -järjestö toimii kirkoista riippumattomana ja tukee myös niitä, jotka hengellinen etsintä on vienyt pois kirkosta. Morganin mukaan kirkko ei ainakaan Englannissa oikein osaa vastata ihmisille, jotka kaipaavat syvempää merkitystä elämälleen.

– Niin kuin monet muutkin vaikeuksissa olevat perinteiset instituutiot, Englannin kirkko koettaa ratkaista tilannetta uudistamalla organisaatiotaan. Se on vähän kuin Titanicin upotessa olisi siirrellyt kansituoleja uuteen järjestykseen. Minusta on traagista, että samaan aikaan, kun Jumala selvästikin rohkaisee ihmisiä hengelliseen etsintään, monet kirkot näyttävät olevan kiinnostuneempia omista sisäisistä asioistaan, Morgan pohtii.

– Eikö olisi upeaa, jos kirkot olisivat paikkoja, jonne ihmiset voisivat tulla jakamaan kysymyksiään ja joissa heitä kuunneltaisiin ja rohkaistaisiin ja heidät otettaisiin vakavasti?

Saarnoja ihmiset eivät Morganin mukaan kirkolta tarvitse. Eivätkä he kaipaa ensisijaisesti lisää tietoakaan.

– Olen vakuuttunut siitä, että useimmat ihmiset tietävät jo Jumalasta sen, mitä heidän tarvitsee tietää. Heidän vain pitäisi kaivaa esiin tuo sisälleen kätketty aarre ja oppia luottamaan siihen. Ja siinä monet tarvitsisivat apua.

Jumalasta on tullut suurempi ja salaperäisempi

Kyselytutkimusten mukaan noin 70 prosentilla briteistä on ollut kokemuksia jostakin itsestään suuremmasta. Niin Henry Morganillakin. Kolmisenkymmentä vuotta sitten hän oli epätoivoinen eikä tiennyt, mitä tekisi. Eräänä yönä hän heräsi siihen, että Jumala puhui hänelle. Ei ääneen, vaan hänen sisällään.

– Se oli syvä tunne kohtaamisesta jonkun itseni ulkopuolisen kanssa, kokemus, jota en voinut epäillä. Se muutti minut. Se oli vähän samaa kuin että olisi lukenut kirjoja ja nähnyt elokuvia tiikereistä ja sitten yllättäen joutuisi kasvokkain elävän tiikerin kanssa.

Tuon yön jälkeen Morganilla on ollut samantapaisia kokemuksia melko usein.

Kaikille Jumala ei kuitenkaan puhu, vaikka sitä kuinka kaipaisi ja toivoisi. Morgan arvelee, että joskus hengelliset kokemukset jäävät myös tunnistamatta.

– En usko, että Jumala hylkää ketään, mutta tiedän, että joskus voi tuntua siltä. Siinäkin hengellisestä ohjauksesta voisi olla apua, hän sanoo.

– Ajattelen usein Äiti Teresaa, joka lähti työhön Kalkutan slummeihin koettuaan Jumalan kutsuvan häntä siihen. Kun hän aloitti työnsä, Jumala tuntui katoavan vuosikymmeniksi. Se tuntui hänestä tuskalliselta, mutta silti hän jatkoi työtään ja näytti aina iloiselta. En tiedä, miten hän pystyi siihen.

Omin tapa rukoilla löytyy vain kokeilemalla.
- Kati Pirttimaa

Morganilla itsellään on takana raskas elämänvaihe. Muutama vuosi sitten hän sairastui syöpään ja kävi läpi rankat syöpähoidot. Hän myös menetti tyttärensä. Näiden kokemusten ja iän myötä hänen käsityksensä Jumalasta on muuttunut. Jumalasta on tullut suurempi, yksinkertaisempi ja salaperäisempi.

– Se, mitä meidän on mahdollista hänestä tietää, on kuin pieni saari suurella salaisuuden merellä. Siksi järjen sijasta on opeteltava luottamaan omaan sydämeensä ja sieluunsa.

Hengellinen elämä ei ole suorittamista

Entinen Canterburyn arkkipiispa Rowan Williams on todennut, että ihmisen täytyy ensin kysyä itseltään, kuka minä olen, jotta hän voisi kysyä Jumalalta, kuka sinä olet.

Se on ollut tärkeä oivallus pappi Kati Pirttimaalle.

– Kristinuskossa ajatellaan, että meillä on persoonallinen Jumala, jonka voimme kohdata. Niin kuin muutkaan tärkeät suhteet, suhde Jumalaan ei hoidu ihan itsekseen, vaan sille on syytä varata erityistä aikaa. Hengellinen elämä on Jumalan kanssa olemista, jotakin muuta kuin suorittamista ja tavoitteiden asettamista.

– Hiljentymisessä on kyse myös siitä, että ihminen tulee sinuiksi itsensä kanssa ja tietää, kuka on, kuinka voi, mitä kaipaa ja mistä iloitsee. Silloin hänelle avautuu myös se, mihin Jumala haluaa hänen käyttävän elämäänsä. Kun asettuu olemaan Jumalan kanssa ja rehellisesti pohtimaan itseään ja Jumalaa, vastauksetkin löytyvät.

Tee sitä, mistä nautit

Pirttimaa on kuullut monen kertovan, kuinka he kaipaavat hiljaisuutta ja tilaa. Hänen mielestään ei tarvitse osata erotella, onko se hengellistä kaipuuta vai levon tarvetta. Jumala toimii hiljaisuudessa niin kuin parhaaksi katsoo. Pirttimaa uskoo myös, että Jumala toimii silloinkin, kun hän tuntuu mykältä ja kaukaiselta.

– Jostain syystä elämään näyttää kuuluvan jaksoja, jolloin mikään ei tunnu miltään. Jo vanhat mystikot kokivat niitä. Minua helpottaa, kun tiedostan, että tämä on vain tällainen vaihe. Tämä ei ole minun vikani, en ole tehnyt mitään väärin ja tämä menee ohi. Monet ovat myös tajunneet jälkeenpäin, että tuossahan se Jumala kyllä johdatti ja vastasi, vaikka silloin sitä ei huomannut.

– Jos itsellä on joku hiljentymisen rutiini, kannattaa varjella sitä, vaikka ei tuntuisikaan miltään. Kannattaa myös tehdä sitä, mistä nauttii. Koko elämä on Jumalan lahjaa, joten kyllä Jumala on mukana ihan kaikessa.

Mustavalkoisuus karisee iän myötä

Vaikka tietäisi, että rauhoittuminen olisi hyväksi, omia tapoja on vaikea muuttaa. Pirttimaa itsekin on joutunut hakemaan keinoja, joilla hiljentymisestä saisi osan normaalia päivärytmiä, mutta ilman suorituspaineita.

Monelle paineita saattaa tosin tulla jo vaihtoehtojen paljoudesta. Tarjolla on retriittejä, meditaatiota, luontopyhiinvaelluksia, kristillistä joogaa, pyhää tanssia, ikonimaalausta, raamattupäiväkirjailua.

– Omin tapa rukoilla löytyy vain kokeilemalla. Myös eri elämänvaiheissa saattaa kaivata erilaisia asioita. Nuorena ehkä tarvitaan tiivistä yhteisöä ja opillisesti selkeää uskoa. Kun tulee elämänkokemusta, mustavalkoisuus karisee ja alkaa kaivata tilaa pohtia asioita itse, Pirttimaa sanoo.

Omaa kasvutarinaansa Pirttimaa pitää melko tavallisena. Nuorempana hän kuului hyvin tiiviiseen hengelliseen yhteisöön.

– Sittemmin olen luovinut tieni avarampaan olemiseen. Kirkko on minulle rakas, mutta tarkoitan kirkolla Kristuksen kirkkoa kaikkialla maailmassa, en vain tätä omaa kirkkoamme.

– Yksi keskeinen löytö on ollut armollisuus itselleni. Kristittynä eläminen ei ole kiinni siitä, miten noudatan tai olen noudattamatta joitakin normeja. Enemmänkin on kyse siitä, että vastaanotan Jumalan rakkautta ja voin jakaa sitä ympärilleni.

Konkreettinen löytö Pirttimaalle on ollut skotlantilaisella Ionan saarella toimiva yhteisö ja sen hengellisyys, joka ammentaa paljon kelttiläisestä perinteestä.

– Kelttiläiseen kristillisyyteen kuuluu ajatus, että Jumala on läsnä luomassaan ja kaikki luotu on pyhää. Se istuu hyvin meidän suomalaisten perusvireeseen ja on myös ajankohtaista ilmastokysymyksen vuoksi.

Mene messuun

Kristillinen usko ei ole vain yksityistä hartaudenharjoittamista kotona kynttilän valossa tai pyhän kokemista metsän sylissä. Pirttimaa muistuttaa, että kristinusko on yhteisöllinen uskonto.

– Elämässä voi olla vaiheita, jolloin kääntyy sisäänpäin ja oma rukous ja sen rakentaminen on tärkeää. Mutta pitemmän päälle se, että on vain yksin, ei kanna.

Siksi kannattaisi myös mennä messuun, vaikka se tuntuisi aluksi vieraalta.

– On ihan ok istua messussa omissa ajatuksissaan. Joku kohta saattaa kolahtaa, tai sitten ei. Voi hyväksyä sen, että ei tajua. Meillä on usein valtava tarve ymmärtää ja selittää kaikki, mutta ei Jumalaa tai elämää voi koskaan kokonaan selittää tai lopullisesti ymmärtää.

Muokattu 26.8.2022: poistettu menovinkki Henry Morganin Suomen-vierailun tapahtumiin syksyllä 2019.

Kaipaatko hengellistä ohjausta?

Hengellistä ohjausta ja sielunhoitoa voit kysyä kotiseurakunnastasi: espoonseurakunnat.fi, helsinginseurakunnat.fi tai vantaanseurakunnat.fi. Myös monet retriitinohjaajat ovat kokeneita hengellisiä ohjaajia. Ryhmämuotoista hengellistä ohjausta saa esimerkiksi arkiretriittiryhmissä. Henkilökohtaista hengellistä ohjausta voi saada esimerkiksi osana retriittiä. Katso myös hiljainentila.fi/hengellinen-ohjaus.

Lisää aiheesta: