Kreikan sana Apokalypsis merkitsee salaisuuden verhon paljastamista. Apokalyptiikassa Jumalan ajatellaan ohjaavan historiaa ja ottavan täyden vallan lopunajallisessa käänteessä. Ajatusta hyvän ja pahan välisestä kosmisesta taistelusta on hyödynnetty politiikassa. Kuva: Hans Eiskonen
Lopunaikojen odotus siirtyi uskonnosta politiikkaan – hyvän ja pahan kosmisessa kamppailussa omalla kansalla tai ideologialla on erityistehtävä
Apokalyptiikka yhdistää Putinin Venäjää, Yhdysvaltojen poliittista kulttuuria, ääri-islamistisia terroristeja ja ekokatastrofista varoittanutta Pentti Linkolaa.
Sanasta apokalyptiikka tulevat ensimmäisenä mieleen Raamatun Ilmestyskirjan eli Johanneksen Ilmestyksen hurjat näyt maailmaa kohtaavista sodista ja luonnonkatastrofeista, Antikristuksesta ja Ilmestyskirjan pedosta 666-numeroineen sekä viimeisestä tuomiosta ja taivaallisesta uudesta Jerusalemista.
Noita näkyjä on lainattu esimerkiksi metallimusiikkiin, mutta apokalyptiikalla on ollut ja yhä on iso rooli myös politiikassa. Tästä kertoo tuore Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikön julkaisema teos Apokalypsi nyt! Perikadon politiikka, jonka ovat toimittaneet pappi ja Helsingin yliopiston Uuden testamentin eksegetiikan dosentti Niko Huttunen ja Venäjän kulttuurihistorian dosentti Elina Kahla.
Venäjän kulttuurihistorian dosentti Elina Kahlan mukaan Venäjän johto pönkittää valtaansa uskonnollisilla myyteillä. Venäjä esitetään kansana, jolla on erityinen tehtävä maailmanlaajassa taistelussa hyvän ja pahan välillä. Kuva: Jussi Helttunen
Erityisen merkittävän aseman apokalyptiikka on saanut juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin piirissä. Ne ovat levittäneet sitä suureen osaan ihmiskuntaa ja myös muualle kuin uskonnolliseen ajatteluun. Apokalyptiikan perintöä ovat lineaarinen aikakäsitys, hyvän ja pahan dualismi ja suuren maailmanhistoriallisen käänteen odotus.
Tuota käännettä apokalyptiikassa edeltää usein suuri ja väkivaltainen ratkaisutaistelu, jossa hyvä lopulta voittaa. Sen jälkeen seuraa uusi onnen aika: uskonnoissa Jumalan valtakunta ja politiikassa uusi maailmanjärjestys, kuten marxilaisuudessa.
Kuka saa määritellä oikean amerikkalaisuuden?
Yhdysvaltalaisen LCC International Universityn poliittisen historian professori Markku Ruotsila arvioi kirjassa, että apokalyptinen ajattelu on läpäissyt Yhdysvaltain poliittisen kulttuurin koko sen historian ajan. Siirtomaakauden puritaanit loivat kansalliset perusmyytit, jotka kumpusivat kristillisistä lopunajan tulkinnoista. Niissä Yhdysvaltoja pidetään Uutena Jerusalemina, jolla on tehtävä ihmiskunnan pelastushistoriassa.
Ruotsilan mukaan Yhdysvaltain, ja sen johdolla muun maailman, täydellistymisen uskosta ammentavat 2000-luvullakin paitsi maan eri kristilliset toimijat myös monet maalliset ääriliikkeet oikeistolaisista vasemmistolaisiin. Niin tekevät myös edistysoptimistiset sekulaarit liberaalit ja uutta suuruuden aikaa kaipaavat Donald Trumpin MAGA-populistit.
Donald Trumpin kannattajat toistavat hänen iskulausettaan Make America Great Again eli MAGA. Osa heistä pitää Trumpia Jumalan valitsemana toimijana. Kuva: Istock
Yhdysvalloissa kristillisissä lopunajallisissa tulkinnoissa keskeisessä roolissa on ajatus tuhatvuotisesta valtakunnasta joko niin, että kristityt rakentavat sen maan päälle jo ennen Kristuksen paluuta (postmillenialismi) tai niin, että Jeesus palaa ensin ja valtakunta syntyy sen jälkeen (premillenialismi). Kumpaankin liittyy käännettävä edeltävä kriisiaika.
Puritaanien apokalyptiikasta muodostui Ruotsilan mukaan Yhdysvaltain kansalaisuskonto, joka pyhittää perustuslakia ja enemmistön elämäntapaa eli ”amerikkalaista unelmaa” ja individualismia. Tästä on syntynyt kaksi eri versiota, joista toisessa Yhdysvaltojen uskotaan käännyttävän pelkällä esimerkillään muita kansoja. Toisessa versiossa sen tehtävä on aktiivisesti edistää malliaan ja vapauden ideologiaa, tarvittaessa asein.
Yhdysvalloissa kylmän sodan jälkeen alkaneet kulttuurisodat ovat Ruotsilan mukaan kamppailua oikeudesta määritellä oikea amerikkalaisuus. Kyse on kahdesta erilaisesta näystä hyvän yhteiskunnan ja ihmisarvoisen elämän luonteesta ja tiestä näitä kohti.
Vasemmistolais-progressiivinen puoli on tarjonnut liberaalin edistysoptimismin mukaista näkyä. Siinä Yhdysvallat on vähitellen muuttumassa alun perin tarkoitetun kaltaiseksi. Oikeistolais-traditionalistisen puolen mukaan juuri tässä uskomuksessa piilee suurin uhka: yritys luoda edistystä valtiollisin toimin koetaan siellä kristillisen Amerikan tuhoamiseksi, Antikristuksen tyrannian esiasteeksi.
Onko lopunaikoja mahdollista loitontaa?
Yhdysvaltain kristillinen oikeisto on pyrkinyt ratkaisemaan ongelmaa, miten toimia maailmassa, jossa lopputulos eli nykyisen maailman loppu on väistämätön. Onko lopunaikoja mahdollista loitontaa ja saada viime hetken siunauksia, jos Yhdysvallat saadaan säilymään vahvasti kristillisenä maana?
Isossa roolissa apokalyptiikan kansantajuistamisessa on ollut Left Behind -kirjasarja. Siinä sankareita ovat lopunajan vainojen keskellä kristityksi kääntyneet amerikkalaiset ja vihollinen YK:n kautta hallitseva sosialistinen Antikristus. Niin sanotussa ”seitsemän vuoren domionismissa” puolestaan uskotaan, että ennen Kristuksen paluuta koittaa suuri herätys, jossa kaikki valta palautuu kristityille. Monelle näin ajattelevalle Donald Trump ja hänen MAGA-liikkeensä ovat Jumalan valitsemia toimijoita tuon vallan edistämiseksi.
Apokalyptiikan vaikutus näkyy Ruotsilan mukaan erilaisissa salaliittoteorioissa, joissa kristilliseen ainekseen yhdistyy sekulaareja teorioita ja scifi-kirjallisuuden vaikutusta. 40 miljoonaa amerikkalaista uskoo johonkin QAnonin nimissä levitettyyn teoriaan.
Mig-29 ja Mig-30 -koneet lensivät muodostelmassa Kremlin yli 7.5.2021. Venäjän ortodoksinen kirkko antaa hyökkäyssodalle uskonnolliset perusteet. Kuva: Pave Byrkin/IStock
Venäjä pitää itseään jumalankantajakansana
Elina Kahlan mukaan Venäjän johdon toimiin kytkeytyy myyttinen messianismi, johon kuuluu ajatus Venäjästä jumalankantajakansana, jolla on erityinen tehtävä maailman kansojen joukossa. Maan autoritaarinen johto pyrkii esiintymään messiaanisen tehtävänsä täyttävänä katekhonina, maailmanlopun ja yleensä laittomuuden pidättelijänä muidenkin kansojen puolesta. Johtaja on lopulta vastuussa vain Jumalalle.
”Hyökkäyssodan oikeuttaminen katekhon-rooliin kytkeytyvänä velvoittavuutena tarkoittaa myös omien soturien uhraamista ja heidän pitämistään marttyyreina”, Kahla kirjoittaa.
Venäjän ortodoksisen kirkon johtaja patriarkka Kirill piti 25.9.2022, neljä päivää Venäjän osittaisen liikekannallepanon jälkeen, opetuspuheen, jossa hän esitti, että sotilaan kuolema on uhraus, joka puhdistaa kaikki hänen tekemänsä synnit.
Kahlan mukaan Venäjän maallinen ja kirkollinen johto on uudistanut ja myös aseistanut ikiaikaisen Venäjän vuoden 988 kastemyytistä periytyvän liiton. Tavoitteena on uskontoon vetoamalla oikeuttaa hyökkäyssota.
”Itsevaltaisen valtioihanteen kannattelijana Venäjän virallinen ortodoksikirkko sponsoroi ja tuottaa sisältöä ylhäältä ohjatun kansalaisuskonnon tarpeisiin. Syntytarina, symbolikieli, kansalliset juhlat, sotilaalliset esikuvat ja uhrimieli korostuvat pyrkimyksissä yhtenäistää kansakunta ja mobilisoida se tarpeen vaatiessa”, Kahla kiteyttää.
Venäjän konservatiiviseen käänteeseen liittyy perinteisten arvojen puolesta käytävä kulttuurisota, jossa kohteeksi joutuvat muunsukupuoliset ja seksuaalivähemmistöt sekä tasa-arvon puolustajat.
Venäjän arvot ovat Putinin mukaan inhimillisyys, armollisuus ja myötätuntoisuus.
Messianismi edellyttää perivihollista, jonka vuoksi taistelu voidaan näyttää hyvän ja pahan välisenä kamppailuna. Ensisijainen uhka tulee lännestä. Ukrainalaiset leimataan fasisteiksi ja toisen maailmansodan tuloksen kieltäjiksi, joten heitä verrataan Juudakseen. Sota Ukrainaa vastaan kehystetään uskonnon puolustamiseksi ja puhdistautumiseksi.
Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Santeri Kytöneva tuo esiin sen, miten Vladimir Putin on käyttänyt satanismin käsitettä kuvatessaan länttä antimessiaanisena vastustajana. Putinin mukaan läntisen eliitin uskon ja perinteisten arvojen kumoaminen näyttäytyy käänteisenä uskontona, suorastaan satanismina. Venäjän arvot sen sijaan ovat Putinin mukaan ”inhimillisyys, armollisuus ja myötätuntoisuus”.
Isisin ”apokalyptinen Hollywood-elokuva” vetosi nuoriin
Jönköpingin yliopiston konfliktintutkija Marco Nilsson käsittelee artikkelissaan islamin ja erityisesti jihadismin suhdetta apokalyptiseen maailmankuvaan. Koraanin perusta apokalyptiselle ajatusmaailmalle on hänen mukaansa usko siihen, että ihmiset, jotka Jumala on luonut, palaavat Luojansa luo saadakseen palkan tai tuomion.
Tulevaisuudessa maailma loppuu, mutta ennen sitä messiaaninen hahmo palaa maan päälle ja käydään suuri lopunajallinen taistelu. Muslimit voittavat siinä Mahdin johdolla kristityt. Sitten ilmestyy demoninen hahmo nimeltä Dajjal, joka vastaa antikristusta ja huijaa monia uskovia puolelleen. Hänet kukistaa sitten taivaasta saapuva Jeesus.
Irakin terrorismin vastaisen yksikön sotilaat pitävät Isisin lippua ylösalaisin vallattuaan kesäkuussa 2017 Mosulin takaisin terroristijärjestöltä. Isis korostaa propagandassaan myös muslimien sisäistä vastakkainasettelua. Ne, jotka eivät järjestöä tue ovat väärällä puolella lopunajallisessa sodassa. Kuva: Fadel Senna/AFP/Lehtikuva.
Apokalyptisia teemoja on Nilssonin mukaan esiintynyt paljon pyhän sodan eli jihadin teoreetikkojen kirjoituksissa. Esimerkiksi Afganistanissa taistelua Neuvostoliiton joukkoja vastaan perusteltiin lopun ajan merkeillä. Myös al-Qaidan johtaja Osama bin Laden viittasi islamilaisiin haditheihin, joiden mukaan taistelut alkavat Khorasanissa, johon Afganistan kuuluu. Näin organisaatio tavoitteli lisää uskottavuutta ja taistelijoita.
Al-Qaida pyrki Nilssonin mukaan polarisoimaan maailmaa taistelemalla kaukaista vihollista eli Yhdysvaltoja vastaan. Se asemoi vastustajikseen juutalaiset ja ”ristiretkeläiset”. Irakissa syntynyt Isis tai IS, mitä nimeä Nilsson käyttää, pyrki luomaan vastakkainasettelua muslimiyhteisön sisällä. Ne, jotka eivät järjestöä tukeneet, eivät olleet oikeita muslimeja.
Isisin mediatuotannossa käytettiin apokalyptisia kuvia ja viitattiin juutalaisvastaisiin kertomuksiin. Juutalaisten sanottiin olevan salaliitossa Dajjalin kanssa.
Nilsson nostaa esiin kiinnostavan havainnon. Isisin korostama muslimien sisäinen vastakkainasettelu vetosi uuteen sukupolveen, sillä se tarjosi mahdollisuuden liittyä todellisten muslimien eliittiryhmään. Koska länsimaissa asuvilla nuorilla muslimeilla oli heikko yhteys sekä asuinmaahansa että kotimaansa uskontoon ja kulttuuriin, jihadismista tuli joillekin heistä elämään merkitystä luovaa toimintaa. Heistä tulisi sankareita.
Jotkut näistä nuorista kuuntelivat lumoutuneina kertomuksia ankarasta rangaistuksesta, joka tulee lankeamaan niille, jotka ovat historian väärällä puolella. ”Ilmeinen syy tähän kiinnostukseen oli se, että tarinat tuomiopäivästä ja helvetistä olivat hyvin jännittäviä nuorelle yleisölle. Ne olivat eräänlainen apokalyptinen Hollywood-elokuva”, Nilsson toteaa.
Ihmisoikeudet ovat kuolemantuomio luomakunnalle
Helsingin yliopiston uskontotieteen dosentti Heikki Pesonen käy läpi radikaalin syväekologin Pentti Linkolan ajattelua. Vaikka Linkola ei teksteissään viittaa kristilliseen apokalyptiikkaan, hän käyttää uskonnollista terminologiaa ja apokalypsin rakennepiirteitä maallistuneessa muodossa. Pesosen mukaan poliitikot, ympäristöaktivistit ja tutkijat ovat toimineet näin 1970-luvulta alkaen motivoidakseen ihmisiä toimimaan katastrofin estämiseksi.
Pesosen mukaan Linkola korostaa väkivaltaisen, ihmislajin vähentämiseen tähtäävän kumouksen merkitystä. Teollistuneen kulutusyhteiskunnan kritiikki ja konservatiivinen kaipuu menneisyyteen linkittyy ekofasistiseen tapaan ajatella. Linkola korostaa ihmisten eriarvoisuutta. Hänen mukaansa demokratia on Linkolalle kuoleman järjestelmä ja ihmisoikeudet kuolemantuomio luomakunnalle.
Kalastaja, esseisti ja radikaali syväekologi Pentti Linkola käytti apokalyptisia näkyjä kuvatessaan maapallon elonkehän tuhoutumista. Kuva: Markus Pentikäinen/Otavamedia/Lehtikuva.
Apokalypsi on Linkolan mielestä jo alkanut, mutta tulevaisuuteen voidaan kuitenkin ehkä vaikuttaa. Pesosen mukaan Linkolan lähtökohtainen toimi on ”ihmispopulaation pienentäminen voimakkaasti”. Tämän tulee tapahtua joko väkivalloin tai pehmeämmillä keinoilla, riippuen siitä, mitä ja minkä aikakauden Linkolan tekstiä lukee.
Pehmeämpikin linja perustuu pakolle. Siinä autoritäärinen hallinto valvoo ihmisten elämää, joka rakentuu maatalousvaltaisen yhteiskunnan luomalle perustalle. Erityisesti lapsen hankinnassa päätäntävalta on siirrettävä äidiltä ja isältä yhteiskunnalle tai mieluummin maailmanhallitukselle, kertoo Pesonen.
Pesosen mukaan Linkola visioi, kuinka ihmisten vähentäminen voisi tapahtua myös suoremmin, ”vielä toisen maailmansodan saksalaisia kaasukammioitakin eleettömämmin ja diskreetimmin, lähinnä kenties rajoitetuin ydinaseiskuin tai bakteriologisin tai kemiallisin menetelmin yhtäaikaisesti maailman suurissa väestökeskuksissa – ylikansallisen YK:n tapaisen elimen tai jonkin huipputekniikalla varustautuneen maailmanvastuuta kantavan pienryhmän toimesta.”
Linkola tuottaa Pesosen mukaan runollisiakin kuvia katastrofista, jonka lopullinen päätös on ihmislajin sukupuutto. Hän haluaisi kuitenkin pelastaa ihmisen lajina. Häneltä löytyy myös utooppinen näkymä harvalukuisesta, luonnon ehdoilla elävästä ylimyslajista.
Atomipommin räjähdyksessä loukkaantunut äiti imettää lastaan Nagasakissa Japanissa vuonna 1945. Kuva: Universal Images Group/Lehtikuva
Ihminen on toistaiseksi olemassa
Ydinase on antanut ihmisille mahdollisuuden tehdä lopun toisistaan, ja näin ihmisistä on tullut apokalypsin valtiaita, kirjoittavat professori emeritus Vesa Oittinen ja väitöskirjatutkija Sakari Säynäjoki artikkelissaan. Siinä he käsittelevät saksalaisfilosofi Günther Andersin ajattelua. Anders oli paljon esillä kylmän sodan aikana. Kun Bulletin of the Atomic Scientists -tiedejulkaisun Tuomiopäivän kello osoittaa nyt 90 sekuntia vaille keskiyötä, Anders on jälleen ajankohtainen.
Ydinaseen tuoma ihmisten kaikkivoipuus ei Andersin mukaan ole samaa kuin Jumalan kaikkivoipuus. Se ei merkitse kykyä luoda jotain tyhjästä vaan ainoastaan kykyä tehdä kaikki luotu tyhjäksi. Jos aiemmin voitiin puhua ihmisen olemassaolosta ongelmattomana asiana, on nyt käytettävä ilmaisua ”ihminen on toistaiseksi olemassa”. Jos ydinaseita käytetään, uhkaa tuho, joka hävittää myös historian. Mitään ei ole koskaan ollutkaan.
Uuden testamentin eksegetiikan dosentti Niko Huttusen mukaan skannaamme uhkia, jotta pystymme vastaamaan niihin. Kuva: Joonas Brandt
Apokalyptiset uhat näyttävät realisoituneen
Dosentti Niko Huttunen, elämmekö nyt aikaa, jossa erilaisille apokalyptisille visioille on erityinen tilaus?
– Kyllä. Kaikenlaiset apokalyptiset uhat näyttävät nyt realisoituneen, etenkin sota ja pandemia. Niistä jotkut ihan vakavissaan väittivät, että ne ovat taakse jäänyttä aikaa ainakin Euroopassa. Maanjäristyksiä ja nälkää on ollut aina. Nyt on eri tavalla kuin aiemmin havahduttu ympäristöongelmiin ja erityisesti ilmastonmuutokseen. Kiinnostavaa on mielen muutos: olemme herkistyneet näille uhille.
Miksi utopioita onnellisesta lopusta näkyy vähemmän?
– Uhat ja negatiiviset asiat näyttävät olevan sellaisia, jotka vetoavat voimakkaasti ihmismieleen. Meidät on rakennettu niin, että skannaamme uhkia, jotta pystymme reagoimaan ja vastaamaan niihin. Tämä ei välttämättä ole merkki synkästä maailmankuvasta, vaan kyse voi olla myös terveestä havahtumisesta vaaraa aiheuttaviin tilanteisiin. Toisaalta, kuten Mika Aaltola kirjamme loppusanoissa sanoo, elämme uhkaähkyistä aikaa ja tämä heijastuu myös ideologioihin ja uskontoihin.
– Ei sekään, että ollaan voimakkaan onnellisten utopioiden vallassa, ole välttämättä positiivista. Esimerkiksi marxilaisuus loi aatteena mitä parhaimman ja kauneimman utopian, jonka nimissä todellisuudessa tehtiin mitä suurempia hirveyksiä. Samoin natsismi sisälsi utopian kukoistavasta Saksasta. Sitä lähdettiin luomaan sodilla ja kaasukammioilla. Voimakkaan ihanteellisissa utopioissa on se vaara ja varjopuoli, että niihin sisältyy apokalyptinen dualismi hyvästä ja pahasta. Jotta voi luoda hyviksi määritellyille taivaan, pitää luoda toisille helvetti. Jos halutaan parempaa maailmaa, tavoitteiden ja menettelytapojen pitäisi olla suhteessa toisiinsa.
Millaisia yhteyksiä nykyajassa on siihen, jolloin ensimmäiset apokalyptiset tekstit syntyivät?
– Ensimmäisten aikojen apokalyptiikka oli pienen kansan tai ryhmän heräämistä näkemään sen, että asiat maailmassa ovat menossa päin prinkkalaa ja paha saa vallan. Jotta toivo säilyi, piti ajatella, että jostain salatusta syystä Jumala sallii nyt tämän, mutta hänellä on lopullinen valta maailmassa ja hyvä voittaa. Kuten silloin, niin nytkin, ilmassa on monenlaisia uhkia, joiden edessä ihmiset kokevat itsensä voimattomiksi. Uskonnollinen apokalyptiikka antaa voimaa jaksaa ja tuo toivoa, että asiat muuttuvat, sillä ne ovat Jumalan käsissä. Maallistunut apokalyptiikka ei sisällä tätä. Siinä muutosagentin roolia tarjotaan joillekin ihmisille tai ihmisryhmille, jos toivoa yleensäkään on.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Asiantuntijoiden mukaan maailma on nyt lähempänä tuhoa kuin koskaan aiemmin – perjantaina vietettävä Hiroshima-päivä muistuttaa ydinaseiden uhasta
AjankohtaistaMuodostumassa on uusi ydinaseiden kierre, josta tulisi olla huolissaan, kertoo kansainvälisen politiikan professori Juha Vuori Tampereen yliopistosta.
