Buddhalainen äärinationalistinen munkki Wirathu pitämässä puhetta Myanmarin toiseksi suurimmassa kaupungissa Yangonissa. Kuva: Ye Aung Thu / Lehtikuva-AFP
Usko, valta ja nationalismi – vuosi 2018 näytti tämän kolmiyhteyden ikävät seuraukset
Siellä, missä uskonto lyö kättä nationalismin, heimoajattelun ja rasismin kanssa, syntyy silkkaa kärsimystä. Vuoden 2018 uutisissa oli monta esimerkkiä tästä, mutta myös hyvästä.
Useimpien ihmisten elämässä usko on positiivinen voimavara ja monille myös kannustin auttaa muita. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion yhtenä isona taustatekijänä pidetään luterilaisuutta. Ihmiset myös odottavat kirkolta, että se auttaa, kannustaa lähimmäisenrakkauteen ja tekee diakoniatyötä.
Uskonnoilla on iso rooli myös rauhanrakentamisessa, vaikka tätä puolta ei konfliktikeskeisessä julkisuudessa yleensä nosteta esille. Kirkko ja kaupungin vuoden 2018 uutisissa aihetta on kuitenkin käsitelty useaan otteeseen niin globaalilla tasolla kuin paikallisesti. Suomessa on uskontokuntien valjastamisessa sovittelijan rooliin huippuosaamista, jota viedään myös maailmalle.
Paikallisesti uskonnot voivat saada aikaan rauhanomaisen muutoksen vaikeissa tilanteissa. Esimerkiksi Zimbabwessa, jossa kirkot rakentavat yhteiskuntaa Robert Mugaben diktatuurin jälkeen ja Kolumbiassa, jossa vuosikymmenien sissisodan päättymiseen vaikutti lähetystyöntekijä.
Kirkot ovat usein vastavoima myös rasismille. Ne muistuttavat hallituksia inhimillisyydestä ja kaikkien ihmisten yhtäläisestä ihmisarvosta, kuten kirkot tekivät kannanotossaan pakolaisten kohtelusta.
Hindunationalisti osoittamassa mieltään Intian Delhissä. Kuva: Adnan Abidi / Lehtikuva/Reuters
Buddhalaismunkki kiihotti vihaan Myanmarissa
Kaikki tuo on jatkuvaa ja jokapäiväistä, mutta ikävä kyllä kolikolla on myös kääntöpuoli. Kun uskonto kytketään valtapolitiikkaan, nationalismiin, heimoaatteeseen, rasismiin tai toisten uskontojen demonisoimiseen, syntyy pahaa jälkeä. Vuonna 2018 niin tapahtui monta kertaa.
Surullisin esimerkki, ja monille yllätys, on usein rauhanomaisena uskontona pidetyn buddhalaisuuden valjastaminen vihan aatteeksi Myanmarissa eli Burmassa. Kiihkobuddhalaisen Ma Ba Tha -liikkeen johtaja munkki Wirathu on vuosikausien ajan kylvänyt vihaa maan rohiynga-vähemmistöä kohtaan. Rohiyngat ovat pääosin muslimeita ja Myanmarin hallitus pitää heitä laittomina siirtolaisina.
Ääribuddhalaiset saivat maassa läpi lakikokonaisuuden, jossa muun muassa rajoitetaan buddhalaisten naisten oikeutta avioitua muslimien kanssa. Kun maata käytännössä johtava armeija käynnisti operaation rohiyngoja vastaan, se sai ääribuddhalaisten vankkumattoman tuen. Myös maan kristillistä vähemmistöä on vainottu.
Yli 700 000 ihmistä on paennut naapurimaahan Bangladeshiin ja tuhansia surmattiin, kidutettiin ja raiskattiin. YK pitää tapahtunutta rikoksena ihmisyyttä vastaan ja kansanmurhana. Myös Facebookilla katsotaan olleen osansa rasistisuskonnollisen vihan levittämisen mahdollistaneena kanavana.
Myanmarin siviilijohtaja, rauhannobelisti Aung San Suu Kyi ei ole puuttunut tapahtumiin. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International peruutti hänelle myöntämänsä palkinnon.
Ortodoksipappi siunaa ilmatorjuntaohjuksia Venäjän tukikohdassa Krimillä lähellä Ukrainan rajaa. Kuva: Sergei Malgavko / Itar Tass-Lehtikuva
Ukrainan sota repii ortodoksista kirkkoa
Vuoden 2018 suuriin uskontouutisiin kuuluu myös ortodoksisen kirkon sisäinen skisma. Tähänkin liittyy nationalistinen elementti eli Ukrainan sota ja Venäjän toiminta siellä ja Krimillä.
Venäjän ortodoksinen kirkko on presidentti Vladimir Putinin läheinen yhteistyökumppani. Kirkko tukee Putinin hallintoa ja toteuttaa Venäjän valtiolle myötämielistä kirkkopolitikkaa. Putin puolestaan antaa tukensa kirkon konservatiiviselle arvomaailmalle ja sen edustamalle venäläisyydelle.
Irvokkaimmillaan kirkon tuki Venäjän hallinnolle näkyy valokuvassa, jossa ortodoksipappi siunaa Venäjän miehittämälleen Krimin niemimaalle asettamia ilmatorjuntaohjuksia.
Ukrainan hallinto puolestaan on omista syistään tukenut kansallisen, Moskovan patriarkaatista irrallisen kirkon syntymistä. Siihen ukrainalaisilla on tietysti täysi oikeus, mutta konfliktitilanteessa kirkolliset symbolit ovat myös ukrainalaisille nationalisteille kovin läheisiä.
Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti, joka on ortodoksisen maailman patriarkaateista arvostetuin, antoi tukensa Ukrainan ortodoksisen kirkon itsenäisyydelle. Tämä johti siihen, että Venäjän ortodoksikirkko katkaisi ehtoollisyhteyden ekumeeniseen patriarkaattiin kuuluvien kirkkojen kanssa. Tästä syystä myöskään Suomen ortodoksisella kirkolla ja Venäjän ortodoksisella kirkolla ei tällä hetkellä ole ehtoollisyhteyttä.
Kristillinen oikeisto tukee Donald Trumpia
Myös läntisessä Euroopassa populistiset nationalistiset liikkeet ovat yrittäneet valjastaa kristinuskoa kumppanikseen, mutta eivät ole tässä onnistuneet. Esimerkiksi Unkarissa yhä itsevaltaisemmaksi käyvä pääministeri Viktor Orban vetosi keväällä vaalikampanjassaan siihen, että kristinusko olisi maanosan viimeinen toivo islamia vastaan.
Kirkot ovat kuitenkin Euroopassa ja useimmiten myös maailmalla olleet pikemminkin vastavoima äärikansallismielisyydelle ja rasismille. Ääriryhmät ovat jääneet kirkoissa marginaaliin.
Uskonto on harvoin konfliktin syy, mutta sitä käytetään lisäämään bensaa liekkeihin.
Yhdysvalloissa kirkot ovat jakautuneet suhtaumisessa Donald Trumpiin ja hänen Amerikka ensin -politiikkaansa. Trumpia tukenut kristillinen oikeisto pysyy yhä hänen takanaan, mutta syynä ei ole niinkään nationalismi kuin sisäpolitiikka, arvokysymykset ja Trumpin evankelikaaleja hyödyttävät ratkaisut. Niistä tärkeimpiä ovat olleet maan Korkeimman oikeuden tuomarinimitykset.
Myös päätös Yhdysvaltain suurlähetystön siirtämisestä Jerusalemiin miellytti kristillistä oikeistoa. Toisaalta monet liberaalit kirkot ovat vastustaneet Trumpin politiikkaa ja erityisesti tämän suhtaumista siirtolaisiin.
Lähi-idässä uskonnot ovat mukana monessa konfliktissa
Lähi-idässä uskonnon käyttö politiikassa on jokapäiväistä ja siitä seuraava väkivalta ajaa ihmisiä naapurimaihin ja Eurooppaan. Syyrian konfliktissa Assadin hallintoa tukevat shiialainen Iran ja Venäjä.
Assadin vastustajissa demokraattiset elementit ovat hiipuneet vähiin ja salafisti-islamistit muodostavat nyt opposition ytimen. Heitä tukevat sunnalaiset arabimaat.
Ääri-islamilaista Isisiä vastaan taistelivat niin Syyrian hallitus kuin kurdit ja Irakin hallitus. Jälkimmäiset saivat tukea länsimailta, erityisesti Yhdysvalloilta. Nyt kun Yhdysvallat on Trumpin ilmoituksen mukaan vetäytymässä alueelta, seurauksena saattaa olla Turkin hyökkäys Syyrian kurdien kimppuun.
Turkissa presidentti Recep Tayyip Erdogan on konservatiivisen Oikeus- ja kehityspuolueen johtaja, jonka politiikassa yhdistyvät islam ja nationalismi. Erdogan suhtautuu myönteisesti islamistiseen muslimiveljeskuntaan. Se puolestaan on Saudi-Arabian kuningaskunnan vastustaja.
Persianlahden alueella korostuu shiialaisen Iranin ja sunnilaisen Saudi-Arabian vastakkainasettelu. Tällä on iso vaikutus Jemenin sodassa, joka on aiheuttanut siviileille mittaamatonta kärsimystä.
Entä Afrikka? Myös siellä ääri-islamilaisuus aiheuttaa monissa maissa ongelmia. Esimerkiksi Nigeriassa jopa 6 000 kristittyä murhattiin viime kesänä väkivaltaisuuksissa, joita maan kirkot kutsuivat etniseksi puhdistukseksi.
Kongolainen lääkäri ja Isisin seksiorja saivat Nobel-palkinnot
Myös hindulaisessa Intiassa on voimakkaan nationalistinen hallinto, jolla on vahvat yhteydet äärihindulaisuuteen. Uskontopohjaisesta väkivallasta ja jatkuvasta rakenteellisesta väkivallasta ovat tämän vuoksi saaneet kärsiä niin kristityt kuin muslimitkin ja kastittomat eli dalitit.
Uskonto on siis mukana useissa maailman konflikteissa. Se on harvoin konfliktin syy, mutta usein yksi elementti, jota käytetään lisäämään bensaa liekkeihin.
Toisaalta suurin osa siitä, mitä uskontojen nimissä tehdään, on aivan päinvastaista. Viime vuoden koskettavin esimerkki tästä on kongolainen gynekologi Denis Mukwege, joka kampanjoi seksuaalista väkivaltaa vastaan konfliktialueella.
Mukweke, joka on helluntailaispapin poika ja harras kristitty, auttaa sodassa ja sodan seurauksena raiskattuja naisia oman henkensä uhalla. Hän on tämän vuoden toinen rauhannobelisti. Toinen on Isisin seksiorjaksi pakottama jesidinainen Nadia Murad. Hän on uskonnollisen, etnisen ja naisvihamielisen väkivallan uhri, joka taistelee muiden uhrien puolesta julmuutta vastaan. Heidän kaltaisiaan ihmisiä tarvitaan, jotta uskonnoissa vahvistuisi hyvä eikä paha.
Kongolainen lääkäri Denis Mukwege on kristitty ja auttaa Kongon sodassa raiskattuja naisia. Hän sai toiminnastaan Nobelin rauhanpalkinnon. Hänen henkeään ja Panzin sairaalaa suojelevat YK:n rauhanturvaajat. Kuvassa pakistanilainen rauhanturvaaja. Kuva: Marc Jourdier Lehtikuva-AFP
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kommentti: ”Sota on rauhaa” – Vladimir Putin puhuu orwellilaisella uuskielellä ja Venäjän panssarit kääntävät mustan valkoiseksi
Puheenvuorot”Miten reagoida käytökseen, joka tulee täysin toisenlaiselta planeetalta?” Näin kysyi presidentti Sauli Niinistö pari päivää sitten. Yhtä hyvin voisi sanoa, että Venäjän toimet ovat toiselta ajalta.
