Pakkaamossa on rivakka työtahti. Näkymättömällä linjalla ahkeroivat Shariifo Hassan Nur, Karl Myller ja Hilla Juuti.
Myllypurossa pakataan ja roudataan yli tuhat ruokakassia joka päivä – tätä on korona-ajan ruoka-apu
Moni keväällä lomautettu on kutsuttu takaisin töihin, mutta ruoka-avulle on silti kova tarve. Esimerkiksi Matteuksenkirkolla käy joka arkipäivä 400–600 ihmistä noutamassa ruokakassin.
Hävikkiruoka kulkee ympäri Helsinkiä lahjoittajilta pakkaamoon, sieltä jakopisteisiin ja lopulta avunhakijoiden repuissa ja ostoskärryissä koteihin. Valtavaan logistiseen operaatioon tarvitaan kymmenien vapaaehtoisten sekä seurakuntien ja kaupungin työntekijöiden työpanos.
Isot valkoiset muovilaatikot liikkuvat koko päivän ympäri Helsinkiä, välillä täynnä ruokaa ja välillä tyhjinä. Aamulla kello kahdeksan kuljettajat lähtevät kierrokselle viidellä pakettiautolla hakemaan lahjoitettua hävikkiruokaa. Myllypuron Liikuntamyllyn vanhalla lastauslaiturialueella laatikot puretaan autoista ja tyhjennetään uutta kierrosta varten.
Emil Rissanen on työskennellyt Myllypuron pakkaamossa huhtikuun alusta asti.
Laatikoiden sisältö lajitellaan ja pakataan valkoisiin muovikasseihin.
– Siinä on viitisen kiloa ruokaa: leipää, maitoa, hedelmiä, vihanneksia, kylmätuotekasseissa myös lihaa tai kalaa. Kassista saattaa löytyä myös kahvia, hernekeittoa, makaronia, marjoja tai pullaa, joskus hygieniatuotteitakin, kertoo toiminnanohjaaja Anu Kuokkanen.
Kassien sisältö vaihtelee sen mukaan, mitä kaupoista, tehtaista ja suurkeittiöistä jää yli. Kaikkiaan lahjoittajia on lähes sata.
Seurakunnan kahvilaa pyörittäneelle Kuokkaselle kävi kuten niin monelle muullekin koronapandemian iskiessä: kalenteri tyhjeni hetkessä. Korvaavia tehtäviä löytyi Helsinki-avusta ja ruoka-avusta. Nyt hänellä on kädet täynnä töitä ruokatarvikkeiden lajittelun ja jakelun organisoinnissa.
Kesätyöläinen Miika Posti on palannut hakukierrokselta työparinsa kanssa.
Kunto kasvaa, vaatteet väljenevät
Emil Rissanen on yksi heistä, jotka pakkaavat ja nostelevat viiden kilon kasseja ja laatikoita koko aamupäivän.
– Iltapäivällä kyllä tietää jotain tehneensä, kun on lihakset kipeänä, Rissanen naurahtaa.
Hän on Helsingin kaupungin työntekijä, joka toimii asukastalojen ICT-asiantuntijana eli tietokonehommissa. Koronapandemia pysäytti työt, ja työnantaja lähetti hänet korvaaviin tehtäviin ruoka-apuun huhtikuun alussa.
Jos ruokajakoa ei olisi, niin en tiedä, mitä tekisin. - Marja
Kun laatikko täyttyy kasseista, 26-vuotias Rissanen nostaa sen edellisen laatikon päälle eli ”kokoaa tornia”. Seitsemän laatikkoa muodostaa valmiin tornin, joka siirretään autoon. Välillä hän solmii kasseja, purkaa autoa tai on kierroksella apupoikana.
– Tässä saa kuntoilua työn ohessa, mutta vaatteet jäävät liian suuriksi, Rissanen huikkaa ennen kuin katoaa tornien väliin.
Neljän kuukauden keikka
Puolen päivän maissa kuljettajat lähtevät jakelemaan kasseja jakopisteisiin: Itäkeskuksen Matteuksenkirkolle, Malmin Varustamoon, Hermannin diakoniataloon ja joka päivä yhteen Länsi-Helsingin kohteeseen, Malminkartanoon tai Pitäjänmäen, Munkkivuoren tai Huopalahden kirkolle. Muitakin kohteita on.
Pakkaamon nuorin työntekijä on 16-vuotias Karl Myller, joka on työskennellyt siellä vapaaehtoisena alusta asti eli neljä kuukautta.
– Opiskelen amiksessa logistiikkaa. Kun koulut menivät kiinni, seurakunnan nuorisotyönohjaaja kertoi, että täällä tarvitaan vapaaehtoisia. Tulin suoraan tänne.
– Tämä on hauskaa hommaa, vaikka raskasta. Koko ajan pitää liikkua ja nostella. Mutta olen tekevä tyyppi enkä niinkään puhuva, ja siksi tämä on ok paikka minulle, Myller sanoo.
Logistiikan opiskelijalle pakkaamo on myös hyvä harjoittelupaikka.
Linjalla kasseja pakkaa myös Shariifo Hassan Nur.
– Autan joka päivä kello kahdeksasta kahteen. En saa palkkaa, hän kertoo hymyillen.
Viisi vuotta Suomessa asunut rouva löysi paikan Suomen Punaisen Ristin antaman vinkin kautta.
Toiminnanohjaaja Anu Kuokkasen kokemus on, että ruoka-aputyö ”menee ytimeen”. – Ihmiset tarvitsevat näitä kasseja elääkseen.
Jono ulottuu melkein Myllypuroon
Ruokakassien tarve näkyy Itäkeskuksen Matteuksenkirkolla, jonka eteen Stoan aukiolle ilmaantuu jonottajia hyvissä ajoin ennen kello yhtä.
Eläkeläinen Marja on tullut Länsimäestä aikuisen tyttärensä kanssa jo aamukahdeksalta, mutta ei silti ole ensimmäinen. Perheeseen kuuluu myös tyttärenpoika.
– Ruokakassi on meille helpotus. Minun eläkkeeni on pieni, ja tyttäreni on työttömänä. Vuokran kun maksaa, niin ei jää juuri mitään käyttörahaa. Jos ruokajakoa ei olisi, niin en tiedä, mitä tekisin.
Marjan mielestä Stoan aukio on mainio paikka jonottaa ja odotella. On tärkeää päästä välillä istumaan, ja nyt voi käydä kirjastossakin. Oma paikka jonossa pitää merkitä. Tänään aurinko lämmittää suloisesti, mutta sateessakin hän on jonottanut kassia.
Jono liikkuu hiljaa pitkin Olavinlinnantietä.
Myös Virve odottelee jakelun alkua jonon alkupäässä. Hän on päässyt äskettäin sairaalasta pitkän sairauden jälkeen ja tuli jonottamaan kassia ensimmäistä kertaa. Siivoojana työskennellyt Virve saa pientä sairauspäivärahaa. Lääkkeet ovat kalliita.
– Kohta saa nähdä, mitä kassissa on. Varmasti salaatteja. Jos saan salaatteja, teen ”vihreää voita”, Virve suunnittelee.
Hän hienontaa salaatit sauvasekoittimella voin joukkoon ja maustaa levitteen vaikka sitruunalla.
Kello yhden aikaan kassijono kiemurtelee jo pitkin Olavinlinnantietä silmänkantamattomiin. Matteuksenkirkolla käy joka arkipäivä 400–600 ihmistä hakemassa ruokakassin.
Kun kassit on jaettu, moni jää aukiolle penkomaan kassiaan ja vaihtamaan tuotteita sopivampiin. Eräs huivipäinen perheenäiti kaipaa kasviksia ja pyrkii vaihtamaan niitä lihaan muiden kanssa.
Työn touhussa Tanja Silander (oik.), Hilla Juuti, Hannu Mikkonen, Karl Myller ja Shariifo Hassan Nur.
Kesällä avuntarve on hieman pienempi
Jakelua Matteuksenkirkolla koordinoiva kesätyöntekijä Jonna Rättyä kertoo, että yleensä loppukuusta hakijoita on enemmän, koska tuet maksetaan alkukuusta.
Keväällä ruoka-apua hakemaan tuli paljon lomautettuja. Nyt moni heistä on päässyt palaamaan takaisin töihin.
Maaliskuun puolivälistä toukokuun loppuun Myllypurossa pakattiin noin 7 800 kassia viikossa. Lisäksi Hurstin Apu pakkasi noin 1 200 kassia viikossa seurakuntien jakopaikkoihin. Yhteensä Helsingissä jaettiin 9 000 ruokakassia joka viikko. Lisäksi Pelastusarmeija antoi ihmisille ruoka-apua ajanvarauksella.
Nyt kesällä kasseja pakataan noin 6 200 viikossa. Näillä näkymin akuuttikassien jako päättyy perjantaina 7.8., ja Myllypuron ruokajakelu avaa ovensa maanantaina 10.8.
Ruoka-avussa tehdään laajaa yhteistyötä
Myllypuron ruokajakelu alkoi Herttoniemen seurakunnan diakoniatyöstä. Työn laajentuessa perustettiin Myllypuron elintarvikeapu ry., joka on saanut tuntuvaa tukea kaupungilta muun muassa autojen ostoon. Yhdistyksen toiminnanjohtaja on Sinikka Backman. Yhteys Herttoniemen seurakuntaan on edelleen tiivis.
Helsingin seurakuntien lukuisat yhteisöruokailut joutuivat tauolle koronapandemian vuoksi. Seurakunnat ja Helsingin kaupunki yhdistivät voimavaransa korona-ajan ruoka-avun järjestämiseksi. Yhteistyötä on tehty myös Hurstin Avun kanssa, joka on parhaillaan kesätauolla.
Seurakunnilla ja kaupungilla on jo pari vuotta ollut yhteinen ruoka-avun koordinointihanke, jonka tavoitteena on perustaa hävikkiruokaterminaali vuonna 2020 Vantaan Yhteisen Pöydän tapaan. Tilat on löydetty Tapulikaupungista.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Nyt pääsee taas lounaalle kirkolle ja kappelille Espoossa – ”On ihana huomata, kun ihmiset tutustuvat toisiinsa”
AjankohtaistaSuosituilla seurakuntien diakonia- ja kappelilounailla voi nauttia kotiruokaa edullisesti.
