Presidentti Mauno Koivisto ja rouva Tellervo Koivisto kipusivat vuonna 1986 itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalvelukseen Helsingin tuomiokirkkoon. Kova tuuli uhkasi viedä presidenttiparin hatut. Kuva: Hans Paul
Emerituspiispa Eero Huovinen säilyttää mökkinsä puuvessassa presidentillistä lööppiä: ”Koivisto pisti piispan pannaan”
Malmin kirkossa järjestetyssä illassa keskusteltiin kirkon ja presidenttien suhteista. Mauno Koivisto oli harvinaisen ahkera Raamatun lukija.
”Juho Kusti Paasikiven henkilökohtainen henkivartija ja siksi erityisvastuussa siitä, ettei virsitaulu kolahda hänen päähänsä.” Näin kuvasi Helsingin entinen piispa Eero Huovinen ensimmäistä kohtaamistaan ja ”tehtäväänsä” presidentin kanssa.
– Olin silloin kymmenvuotias. Paasikivi osallistui isäni Laurin virkaanasettajaisiin silloisessa Malmin puukirkossa. Tien Malmin asemalta kirkolle kansoittivat koululaiset. Paasikiven tumma auto pysähtyi kirkon oven eteen ja hän käveli portaat ylös kirkkosaliin. Tästä tilanteesta on olemassa valokuva, Huovinen kertoi.
Paasikivellä totta kai oli mukanaan adjutanttinsa. Huovinen oli siitä huolimatta itse ottanut erityistehtäväkseen vartioida, ettei valtionpäämies kolauta päätään virsitauluun, joka oli hänen istumapaikkansa yläpuolella. Ei kolahtanut, eli hyvin meni.
Tämä muisto avasi Malmin kirkossa pidetyn Suomen tasavallan presidentit ja kirkko -tilaisuuden. Kirkkoherra Heikki Arikan kanssa aiheesta puhuivat Huovinen ja tutkija Ville Jalovaara. Jalovaara on tutkinut presidenttien kirkkosuhdetta ja julkaissut aiheesta kirjan Myrskyä ja mystiikka. Suomen tasavallan presidentit ja kirkko (Kirjapaja 2018).
Kekkonen tarvitsi kirkon tukea
Huovinen näki lapsena myös Urho Kekkosen, joka vieraili presidenttinä ollessaan sekä Tapanilan että Puistolan kirkon vihkiäisissä. Se, että presidentit näin näyttävästi osallistuivat paikallisseurakunnan juhliin ei ollut edes silloin kovin tavallista. Tosin Kekkonen oli mukana myös Vantaan Korson kirkon vihkiäisissä 1962.
Kyösti Kallio oli avoimesti uskonnollinen ja puhui asiasta usein. Mauno Koivisto varoi puhumasta uskostaan.
– Eero Huovinen
Huovinen arveli, että Paasikiven toi Malmille se, että virkaanasettamisen toimitti silloin myös Helsingistä vastannut Tampereen piispa Eelis Gulin. Tämä hakeutui erityisen mielellään vallanpitäjien seuraan. Kekkosella puolestaan oli tarve ensimmäisellä kaudellaan hakea myös kirkon tukea.
Takana olivat tiukat presidentinvaalit, joissa Kekkonen tuli valituksi valitsijamiesten niukalla enemmistöllä äänin 151–149. Yksi tekijä vaaleissa saattoi Huovisen mukaan olla se, ettei vastaehdokas K.A. Fagerholm (sdp) kuulunut kirkkoon.
– Toisaalta kokoomus asettui hänen taakseen. Fagerholm oli myös aikeissa liittyä kirkkoon ja oli sitä varten käynyt rippikoulua silloisen Porvoon piispan kanssa, Jalovaara sanoi.
Koivistolla oli vahva kristillinen vakaumus
Eero Huovinen muisteli erityisesti kohtaamisiaan presidentti Mauno Koiviston kanssa. Jalovaaran mukaan Koivistolla oli kriittinen suhtautuminen kirkkoon instituutiona ja selkeä agenda etäännyttää kirkon ja valtion suhteita.
Huovinen allekirjoitti tämän. Hän arveli syyn olleen yhtäältä siinä, että Koivisto vierasti seremonioita ja varoi uskonnon kytkemistä maalliseen valtaan, ja toisaalta presidentin vapaakirkollisessa taustassa. Koiviston isä oli adventisti. Toisaalta Koivisto ja talvisodan aikainen presidentti Kyösti Kallio olivat Huovisen mukaan presidenteistä kaikkein uskonnollisimpia.
– Heidän uskonnollisuutensa ilmaisu oli kuitenkin hyvin erilaista. Kallio oli avoimesti uskonnollinen ja puhui asiasta usein. Koivisto varoi puhumasta uskostaan, ettei tekisi siitä poliittisen vallankäytön välinettä, Huovinen totesi.
Huovinen tapasi Koiviston useaan otteeseen ja siunasi tämän hautaan. Hänen mukaansa Koivistolla oli vahva kristillinen vakaumus. Koivisto on kertonut omasta vahvasta hengellisestä kokemuksestaan kesällä 1944 kuuluisan Lauri Törnin jääkäreissä.
Sauli Niinistö vaikuttaa hyvin perusluterilaiselta presidentiltä.
– Ville Jalovaara
– Hän kuvaa asiaa niin, että hän pääsi taikauskosta armon alle. Kun keskustelin Tellervo Koiviston kanssa, hän näytti miehensä sotaraamattua. Tellervo kertoi, että vaikka Mauno taistelujen keskellä luopui melkein kaikista varusteistaan päästäkseen nopeasti eteenpäin, Raamatustaan hän ei luopunut.
– On mielenkiintoista, millaisia marginaalimerkintöjä hän Raamattuunsa teki. Ensin lyijykynällä sodan aikana, sitten rauhan aikana punakynällä sekä mustekynän ja viivoittimen kanssa. Niin ahkeraa raamatunlukijaa kuin hän oli ei kovin usein tapaa, Huovinen toteaa.
Koivisto otti kirkon kanssa sanallisesti yhteen, kun arkkipiispa John Vikström moitti Suomen pakolaispolitikkaa ja kertoi pitävänsä pakolaisvihamielisyyttä syntinä.
– Koiviston tausta huomioon ottaen kyse saattoi olla Vikströmin sanavalinnasta, ei niinkään itse asiasta. Jos Vikström olisi sanonut esimerkiksi, että tämä ei ole oikein, se ei ehkä olisi sattunut Koiviston korvaan samalla lailla kuin sana synti, Huovinen arvioi.
Koivisto vierasti seremonioita eikä osallistunut Huovisen piispanvihkimiseen. Tämä sai iltapäivälehden tekemään lööpin ”Koivisto pisti piispan pannaan”. Huovisella on lööppi yhä tallella mökkinsä puuvessassa. Hänen mukaansa mistään pannasta ei oikeasti ollut kyse, ja Koivisto kutsuikin uuden Helsingin piispan ja rouvan myöhemmin lounaalle kanssaan.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli emerituspiispa Eero Huovisen (vas) vieraana Turun Kirkkopäivien keskustelutilaisuudessa Turun Logomossa toukokuussa 2017. Kuva: Vesa-Matti Väärä
Halonen liittyi kirkkoon, Niinistö on perusluterilainen presidentti
Mauno Koivisto halusi siirtää piispojen nimitysoikeuden presidentiltä kirkolle, kuten myöhemmin tapahtuikin. Ennen häntä presidentit käyttivät yhteensä kuusi kertaa valtaansa nimittää piispaksi joku muu kuin vaaleissa valittu henkilö. Myös Tarja Halonen olisi Jalovaaran mukaan käyttänyt tätä valtaa, jos se olisi ollut mahdollista. Saattaa olla, että Suomi olisi silloin saanut naispuolisen piispan nykyistä nopeammin.
Jalovaaran mukaan presidenteistä etäisintä suhdetta kirkkoon piti ensimmäinen presidentti K.J. Ståhlberg. Lauri Kristian Relanderin aikana suhde lämpeni. Risto Rytistä on vaikeinta sanoa. Paasikiven suhde uskontoon oli Jalovaaran mukaan vanhatestamentillinen.
Vaikka Carl Gustaf Mannerheim oli kiinnostunut ortodoksisuudesta, hän pysyi luterilaisena. Kekkonen oli lähinnä agnostikko, joka nimitti pitkän kautensa aikana virkaan peräti 22 piispaa.
– Piispa Eelis Gulin ajatteli olevansa Kekkosen ystävä. Jopa niin läheinen, että hän puuttui presidentin yksityisasioihin, kun kuuli huhuja tämän naissuhteista. Kauppaneuvos Kalle Kaihari kävi Gulinia tästä ojentamassa, kertoi Jalovaara.
On parempi, että hallitsija on jumalaton ja viisas kuin hurskas ja tyhmä.
– Eero Huovinen siteerasi Martti Lutheria
Martti Ahtisaarella, Tarja Halosella ja Sauli Niinistöllä on kullakin ollut kirkkoon omanlaisensa, mutta positiivinen suhde.
Vaikka Halonen ei presidenttivuosinaan kuulunut kirkkoon, hän suhtautui kirkkoon arvostavasti ja liittyi siihen pian jäätyään pois virasta. Hän on sittemmin ollut usein mukana kirkon tilaisuuksissa.
Virkansa puolesta arkkipiispa on luonteva keskustelukumppani presidentille, mutta eri presidentit ovat Jalovaaran mukaan pitäneet yhteyttä piispoihin valintansa mukaan. Haloselle läheisimpiä olivat arkkipiispa Kari Mäkinen ja Helsingin piispa Irja Askola.
– Kävin kirjaani varten haastattelemassa presidentti Sauli Niinistöä. Minulle syntyi kuva, että hänellä on aika luonteva suhde kirkkoon. Hän vaikuttaa hyvin perusluterilaiselta presidentiltä, Jalovaara luonnehti.
Niinistölle läheisimmät piispat ovat Jalovaaran mukaan Kuopion piispa Jari Jolkkonen ja Eero Huovinen. Vuonna 2018 Huovinen kastoi Niinistön ja Jenni Haukion lapsen.
Huovinen ei omaa suhdettaan istuvaan presidenttiin lähtenyt kommentoimaan, vaikka on perustanut hänen ja liike-elämän näkyvien johtajien kanssa Tukikummit-säätiön. Säätiö kerää varoja ja ohjaa ne lyhentämättöminä Kirkon diakoniarahaston kautta syrjäytymisvaarassa oleville lapsille ja nuorille.
– Saattaapi kertoa presidentin hyvästä arvostelukyvystä, että hän puhuu Jolkkosen kanssa, Huovinen tuumi.
Piispa päätti illan muistuttamalla Martti Lutherin opetuksesta, jonka mukaan esivallalta edellytetään ensi sijassa hyvää maallista osaamista. Luther kärjisti asian näin: "On parempi, että hallitsija on jumalaton ja viisas kuin hurskas ja tyhmä."
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Sydänten piispa ja Sielujen puolustaja – mitä Irja Askola ja Eero Huovinen kertovat uusissa kirjoissa toisistaan, Jumalasta ja kuolemasta?
HengellisyysSyksyn uutuuskirjoissa on peräti kaksi eläkkeellä olevan Helsingin piispan muistelmateosta. Eero Huovinen toimi Helsingin piispana vuosina 1991–2010 ja hänen seuraajansa Irja Askola vuosina 2010–17. Laitoimme tuoreet kirjat ja piispojen ajatukset vertailuun.
