null Robotiikka mullistaa työelämää – robotit tekevät töitä niin leikkaussaleissa kuin kebab-ravintolassakin

Robotiikka mullistaa työelämää – robotit tekevät töitä niin leikkaussaleissa kuin kebab-ravintolassakin

Suurin osa Suomessa käytettävistä roboteista on teollisuusrobotteja. Tekniikka kuitenkin kehittyy kiihtyvällä tahdilla, joka tuo robotteja uusiin tehtäviin.

Pizzarobotin käsi levittää taikinapohjan päälle tomaattikastiketta. Sitten se ripottaa päälle kinkkusuikaleita ja juustoraastetta. Pian uunista tulvii paistuvan pizzan tuoksu.

Nyt ei olla Rax Buffet -ravintolassa vaan Aalto-yliopiston Project Design Galassa, jossa opiskelijat esittelevät yhteistyöyritysten kanssa kehitettyjä laitteita. Pizzarobotti ei työskentele vielä itsenäisesti, vaan tarvitsee tuon tuostakin ohjausta ja säätöä tabletin kanssa päivystävältä opiskelijalta.

– Nyt on valmiina robotti 1.0. Seuraava tavoite on esitellä tämä robotti asiakkaille jossain toimipaikassa. Asiakkaat näkevät, että oikea robotti tekee pizzan ja tarjoilija tuo sen pöytään, sanoo Restel Oy:n myynti- ja markkinointijohtaja Toni Flyckt.

– Se voisi mahdollisesti tapahtua ensi vuonna. Vuonna 2020 pizzarobotteja voisi jo olla käytössä ketjun toimipaikoissa.

Prototyypillä testattiin myös taikinan tekoa ja kaulimista, mutta se työvaihe vei liian paljon aikaa. Flycktin mukaan robotin säädöt on tehty varovasti eikä ”äärirajoille” ole menty.

Tällä hetkellä Suomen 27 Rax-ravintolassa ei ole sellaisia työntekijöitä, jotka pelkästään paistaisivat pizzaa. Yhdessä ravintolassa valmistetaan noin 200 pizzaa päivässä.

– Tarkoitus ei ole, että pizzarobotti korvaisi suoraan ihmisen. Sen avulla voidaan säästää muutamia työtunteja päivässä, mahdollisesti esimerkiksi yksi työvuoro. Toisaalta ihmisten aikaa vapautuu asiakaspalveluun, Flyckt sanoo.

Robottibussi kulkee noin kilometrin matkan Kehä I:n kupeesta Kivikon liikuntahallille.

Robottibussi kulkee noin kilometrin matkan Kehä I:n kupeesta Kivikon liikuntahallille.

Robottikortti otetaan esiin palkoista puhuttaessa

Yhden pizzarobotin hinnaksi hän arvioi karkeasti 50 000 euroa. Samaa hintaluokkaa on myös paljon julkisuudessa ollut Kalasataman terveys- ja hyvinvointikeskuksen palvelurobotti Pepper.

– Teknologia mahdollistaa niin paljon uusia asioita! Meidän tavoitteemme on olla edelläkävijä ja näyttää ravintoloille uudenlaista tekemisen mallia, jota yhteistyö Aalto-yliopiston kanssa edustaa, Flyckt sanoo.

Yhdysvalloissa start up -yritys Momentum Machines on tuomassa markkinoille robotin, joka pystyy kokoamaan hampurilaisen 10 sekunnissa eli 400 hampurilaista tunnissa. Ihmistyötoveria se ei tarvitse missään työvaiheessa. Yrityksen edustaja on todennut, että robottia ei ole tarkoitettu tehostamaan ihmistyöntekijöiden työtä vaan korvaamaan heidät kokonaan.

Esimerkki on Jussi Marttisen kirjasta Palvelukseen halutaan robotti (Aula & Co 2018). Marttisen mukaan McDonald’sin toimitusjohtaja Steve Easterbrook tosin vakuutti minimipalkka- ja robottikeskustelussa, että ihmisen panos pysyy aina tärkeänä tällä palvelualalla eivätkä työt tule katoamaan.

Pikaruokaloiden robotisoinnista varoitetaan yleensä juuri minimipalkkakeskustelun yhteydessä. Pikaruokaravintoloiden työntekijät ovat vaatineet 15 dollarin minimipalkkaa, ja silloin työnantajat ovat iskeneet robottikortin pöytään. Tuolla tuntipalkalla ihmistyöntekijät häviäisivät kilpailussa koneita vastaan.

Seuraava tavoite on esitellä pizzarobotti asiakkaille jossain toimipaikassa niin, että robotti tekee pizzan ja tarjoilija tuo sen pöytään.

− Restel Oy:n myynti- ja markkinointijohtaja Toni Flyckt

Autoteollisuudesta kaikki alkoi

Teollisuudessa robotteja on käytetty jo vuosikymmenet. Ensimmäinen robotti tuli General Motorsin tehtaalle vuonna 1961. Robotit levisivät nopeasti teollisuuteen 1970- ja 80-luvuilla. Edelleenkin autoteollisuus käyttää niitä eniten. Uudenkaupungin autotehtaalla on käytössä yli 600 robottia, mutta samaan aikaan ihmisiä on palkattu töihin tuhansittain. Vuosittain Suomessa asennetaan teollisuuslaitoksiin useita satoja robotteja, eniten kappaleiden käsittelyyn ja hitsaukseen.

Suomen Robotiikkayhdistyksen laskelmien mukaan suurin osa Suomen roboteista on teollisuusrobotteja. Liikevaihdon mukaan laskettuna hupi-, palvelu- ja hoivarobotteja on vain yksi prosentti Suomen robottikannasta. Niihin luetaan myös imuri- ja ruohonleikkuurobotit sekä nopeasti yleistyneet dronet eli kauko-ohjattavat lennokit.

– Toiseksi yleisin palvelurobotti Suomessa on lypsyrobotti. Niitä on käytössä tuhatkunta, valottaa Robotiikkayhdistyksen puheenjohtaja Jyrki Latokartano, joka työskentelee Tampereen teknillisessä yliopistossa teollisuusrobotiikan asiantuntijana.

Tavallinen kaupunkilainen ei ole käynyt navetassa ainakaan 2000-luvulla, joten lypsyrobotista tulee helposti mieleen ihmishahmoinen, navetassa liikkuva lypsykone. Lypsyrobotti on kuitenkin iso tuotannonhallintajärjestelmä, joka myös ruokkii lehmät. Eläimet kävelevät itse lypsykarsinaan ja syömään – rehua ei saa ennen lypsyä – eikä ihminen osallistu lypsämiseen ollenkaan. Automaattilypsytiloja on Suomessa lähes 900. Niissä tuotetaan kolmannes suomalaisten maidosta.

Lypsyn aikana robotti kerää paljon dataa lehmän aktiivisuudesta ja voinnista sekä maidon laadusta. Jos maidosta löytyy viitteitä esimerkiksi utaretulehduksesta, automatiikka estää maidon pääsyn eteenpäin.

Aivohalvauspotilaiden kuntoutukseen kehitetty kävelyrobotti jaksaa väsymättä toistaa potilaalle sopivaa liikerataa, joka on ohjelmoitu laitteeseen.

− Robotiikkayhdistyksen puheenjohtaja Jyrki Latokartano

Leikkauksessa robotti on kirurgin työkalu

Sairaaloissa leikkausrobotteja on käytetty Suomessa jo pitkään. Jyrki Latokartanon mukaan robotti on leikkauksessa kirurgin työkalu. Se ei tee mitään itsenäisesti.

– Robotti helpottaa kirurgin työtä. Kirurgi ei ole robotin välittömässä läheisyydessä vaan omassa ohjauspömpelissäään. Potilaan koko vatsaa ei tarvitse avata, vaan tähystysleikkauksessa riittää kynän mentävä reikä. Kirurgi tekee kaiken työn, mutta robotin avulla hän pystyy tekemään tarkempaa työtä pienemmässä tilassa. Pienet leikkaushaavat paranevat huomattavasti suuria nopeammin.

Leikkausrobotti kehitettiin alun perin sotakäyttöön. Kirurgin ei tarvitsisi olla rintamalla, vaan hän voisi käyttää robottia etänä. Puolustusresursseilla kehitetty robotti on otettu yleiseen käyttöön perusterveydenhuollossa, mutta sodissa sitä ole juuri käytetty.

Aivohalvauspotilaiden kuntoutukseen on kehitetty kävelyrobotti, jonka avulla potilaalle opetetaan uudestaan liikeratoja.

– Robotti on siinä loistava. Se jaksaa väsymättä toistaa potilasta varten laitteeseen ohjelmoitua liikerataa. Kenenkään ei tarvitse kävelyttää potilasta tai liikuttaa potilaan jalkoja, mikä on raskasta työtä, Latokartano sanoo.

Kävelyrobotti on kallis laite. Alle kymmenen hoivakotia on investoinut sellaiseen.

Hoitohenkilökuntaa kuljettamisessa ja kantamisessa avustavat robotit yleistyvät. Robotit kuljettavat ruokaa, vuodevaatteita ja leikkaustarvikkeita, jolloin hoitohenkilökunnalle vapautuu aikaa varsinaiseen hoitotyöhön. Hoiva-alalla käytetään myös sosiaalisia robotteja, joista hyljerobotti on tunnetuin. Latokartanon mukaan se on ”kissan tapainen”. Se reagoi kosketukseen, pitää ääntä, tarjoaa ihmiselle seuraa ja parantaa siten mielialaa. Hyljerobottia käytetään varsinkin muistisairaiden vanhusten ilahduttajana.

Pitkäaikaissairaiden lasten ja nuorten etäopiskelua varten on Norjassa kehitetty AV1-robotti.

– Lapsille on ollut heti selvää, että robotti on ”Ella” tai ”Anton”. Sen avulla potilas voi pitää yhteyttä koulukavereihinsa ja osallistua opetukseen, kertoo Ben Bergman Multitronic Pro Oy:ltä.

Muissa Pohjoismaissa käyttöön otettua AV1-robottia testataan syksyllä Suomessa sairaalakoulussa. Sitä markkinoidaan erityisesti yksinäisyyden lievittäjänä.

Myös lääkeannostelurobotti löytyy jo markkinoilta. Tässä tapauksessa Robotiikkayhdistyksen Jyrki Latokartano puhuu mieluummin automaatista, vaikka laitetta kutsutaan myös robotiksi.

– Ehkä sitä voi kutsua robotiksi hyvin väljästi ajateltuna. Yleensä kuitenkin robotti on konkreettisesti olemassa. Se liikkuu itse useampaan suuntaan tai liikuttaa jotain esinettä tai työkalua. Jos vain bitit liikkuvat, kyseessä ei ole robotti.

Bitit liikkuvat tietokoneohjelmissa. Tällaisia ”ohjelmistorobotteja” eli botteja toimii monissa asiakaspalveluissa vastaamassa kysymyksiin. Myös pääkaupunkiseudun seurakuntien Jouluradioon saatiin viime talvena tällainen ”digitonttu”, jota kutsutaan Subinaksi.

Metropolian projekti-insinöörit Azat Ismailogullari ja Ville Arffman esittelevät Helsingissä koekäytössä olevaa robottibussia. Automaattiohjauksen vaihtoehtona voi käyttää peliohjainta.

Metropolian projekti-insinöörit Azat Ismailogullari ja Ville Arffman esittelevät Helsingissä koekäytössä olevaa robottibussia. Automaattiohjauksen vaihtoehtona voi käyttää peliohjainta.

Robottibussit kulkevat jo Helsingissä

Robotit ja tekoäly suorittavat erityyppisiä tehtäviä. Kun tekoäly pystyy käsittelemään rutiininomaisesti suuria tietomassoja, esimerkiksi palkanlaskennan tietoja, niin robotti suorittaa tiettyjä ohjelmia annettujen reunaehtojen perusteella.

– Jos autotehtaassa hitsataan Mersun autonkoreja kasaan ja linjalle heitetään toisen auton osat, ei tapahdu mitään. Toista automerkkiä varten kaikki tarttujat ja kiinnittimet on vaihdettava ja ohjelmat tehtävä ­uudestaan. Muuten robotti ei voi ”oppia” uutta tehtävää, Jyrki Latokartano havainnollistaa.

Valmistavassa teollisuudessa trendinä on nyt yhteistyörobotiikka. Robotti laittaa osia paikalleen johonkin kokoonpanoon, ja vierellä ihminen asentaa sellaisia osia, joita automaatti ei pysty kiinnittämään, kuten johtoja ja letkuja. Puhutaan coboteista.

Kuljetusalalla etsitään kustannussäästöjä miehittämättömistä ajoneuvoista. Automaattimetroa ei Helsinkiin tullut, mutta maailmalla kehitetään muun muassa ”aavelaivoja” eli etäohjattavia aluksia, jotka kuljettavat rahtia ilman miehistöä. Suomi on tässä työssä eturintamassa.

Helsingin Kivikossa kokeillaan toukokuusta marraskuuhun ranskalaista robottibussia, joka ajaa kilometrin matkaa Kehä I:n kupeesta Kivikon liikuntahallille. Mukana on aina vastuuhenkilö tai kaksi. Testipäivänämme robottibussissa istuvat Metropolian projekti-insinöörit Azat Ismailogullari ja Ville Arffman.

Robotti ajaa sille ohjelmoitua reittiä sujuvasti ja rauhallisesti. Vastuuhenkilöllä on kuitenkin ohjain kädessään, ja tarvittaessa hän voi siirtyä heti käsiohjaukseen. Isommissa teknisissä ongelmissa hätänapilla saa nopeasti yhteyden Ranskaan, tukikeskukseen. Hätäpysäytysnappikin bussista löytyy.

Myöhemmin on suunnitelmissa, että yksi henkilö voisi vahtia kahta tai jopa viittä robottibussia etävalvomosta.

Robottibussilla ei ole tarkoituskaan tunkea mukaan Kehä I:n liikennevirtaan.

– Tämä on syöttöliikennettä. Se on tarkoitettu täydentämään matka kotoa määränpäähän niin, että julkisilla kannattaa lähteä, kun pääsee ihan perille asti, selvittää Ismailogullari.

Robottibussi ei siis tässä kilpaile työstä bussinkuljettajien kanssa. Toisenlaisessa käytössä, kuten lentokenttäkuljetuksissa, robotti ja ihminen olisivat vaihtoehtoja.

Olisiko roboteista apua mehiläiskatoon?

Maaliskuussa uutisoitiin, että yhdysvaltalainen päivittäistavaraketju Walmart on patentoinut robottimehiläisen. Kuulostaa scifiltä – ja onkin oikeastaan. Monissa maissa on raportoitu mehiläiskadosta, mikä tietää vaikeuksia kasvien pölytykselle ja sitä kautta heikentää satoja.

Nyt jättiyhtiö on investoinut rahaa pölytysrobotin kehittämiseen. Kyseessä on pikkuruinen hyönteisen näköinen drone, joka lentää kukasta kukkaan mehiläisen lailla. On ironista, että englannin kielen sana drone merkitsee alun perin kuhnurimehiläistä.

Mutta voiko robotti auttaa ratkaisemaan mehiläiskadon, joka on oire vakavista ongelmista ekosysteemissä?

Jyrki Latokartanolle robottimehiläinen ei ole tuttu.

– Montako miljardia mehiläistä tarvittaisiin pölytykseen? Kaikki ne pitää rakentaa ja huoltaa, ja kun ne hajoavat, tulee lisää jätettä.

Asiantuntijan mukaan robottimehiläinen on esimerkki parvirobotiikasta: dronet pystyvät parvena kommunikoimaan ja optimoimaan toimintaansa. Yksi robotti löytää kukkapellon tai puun ja voi kutsua muut mehiläiset paikalle.

Aina tekniikan kehittyessä ihmisten työtehtävät ovat muuttuneet. Enää ei ole tynnyrintekijöiden ammattikuntaa, mutta uusia ammatteja on tullut tilalle.

− Robotiikkayhdistyksen puheenjohtaja Jyrki Latokartano

Tekninen kehitys tapahtuu yhä nopeammin

Palataan vielä pikaruokaan. Pizzarobottia kehitetään ja hampurilaisrobottia kehitetään, mutta yksi kebab-robotti Suomessa jo toimii.

– Kyllä, nokialaisesta pizzerista löytyy sellainen laite. Robotti leikkaa kebabia kuuman grillin edessä koko päivän. Siihen hommaan ei helposti löydy ihmistyöntekijää, Jyrki Latokartano kertoo.

Tässä tapauksessa robotti ei vie ihmiseltä työpaikkaa, ainakaan suoraan. Mutta Yhdysvalloissa kehitteillä oleva hampurilaisrobotti sen tekisi.

On selvää, että yksittäinen yritys pyrkii tehostamaan toimintaansa ja tuottavuuttaan. Matalapalkkaisten hampurilaisravintolan työntekijöiden korvaaminen koneilla ei kuitenkaan välttämättä olisi järkevää koko yhteiskunnan kannalta. Olisiko työttömillä pikaruokaduunareilla edes varaa ostaa niitä hiukan halvempia robottihampurilaisia?

– Yksinkertaisimmat työt ovat suurimmassa vaarassa kadota, Latokartano sanoo.

– Hampurilaisrobotti tarvitsee huoltajan ja ylläpitäjän, mutta pihvinpaistaja ei välttämättä ole siihen tarpeeksi koulutettu. En silti usko, että valtavat määrät hampurilaisen paistajia jää yhtäkkiä työttömiksi. Laiteinvestointi on niin iso.

Toisilla aloilla roboteille annetaan sivutehtävät. Ihmistä ei tarvita välttämättä siihen, että työnnetään vuodevaaterullakko käytävälle.

– Ainahan tekniikan kehittyessä ihmisten työn luonne ja työtehtävät ovat muuttuneet. Enää ei ole tynnyrintekijöiden ammattikuntaa, mutta uusia ammatteja on tullut tilalle, Latokartano tiivistää.

Uutta on hänen mukaansa se, että tekninen kehitys kiihtyy koko ajan. Hitaampaa vaihetta ei ole tulossa.

Toista video

Jätehuoltoyhtiö Remeon robotit lajittelevat rakennusjätettä Viikissä

Jätteenkäsittely on yksitoikkoista, likaista, epäergonomista ja joskus myös vaarallista työtä. Se vaatii tarkkuutta ja nopeutta. Silti sitä tehdään vielä paljon käsityönä, Euroopassakin. Jätehuoltoyhtiö Remeo on yksi robotiikan hyödyntämisen edellekävijöistä Suomessa. Yhdessä suomalaisen ZenRoboticsin kanssa kehitetyt robotit lajittelevat rakennusjätettä Remeon Helsingin toimipisteellä Viikissä. Rakennusjätettä tulee 50–100 kuorma-autollista päivässä.

– Siellä on ensin lajittelulinjasto, jossa tehdään karkea esilajittelu. Kaivinkoneella poimitaan isommat osat ja hyödyntämiskelvottomat materiaalit sivuun, kuvailee Remeon Etelä-Suomen aluejohtaja Kimmo Käenmäki.

– Sen jälkeen on varsinainen linjastokäsittely, jossa seulotaan hieno aines ja otetaan isommat kappaleet pois erilaisilla seuloilla ja täryttimillä. Lopuksi robotti tunnistaa materiaalit, poimii puun, metallin ja kiviaineksen ja lajittelee ne omiin loosseihinsa.

Viikissä käsiteltävä rakennusjäte on peräisin pääkaupunkiseudun työmailta. Rakentamisen buumi näkyy: tarjolla olisi enemmän käsiteltävää kuin Remeo tällä hetkellä pystyy ottamaan vastaan. Jätteiden heittely on roboteille helppo homma, mutta eri materiaalien tunnistaminen vaatii teknologialta paljon.

– Tunnistamisyksikössä on infrakameroita, 3D-kameroita ja värikameroita. Virheitä ei tule paljon, tekeehän robotti vain sen, mitä sille on opetettu ja mitä siltä pyydetään. Joskus päällekkäin olevat eri materiaalit voivat kuitenkin aiheuttaa sen, että jokin pala jää käsittelemättä, Käenmäki kertoo.

Robottien etuna on se, että ne eivät väsy vaan painavat töitä samaa tahtia koko ajan. Remeolla linjasto pyörii kahdessa vuorossa arkipäivisin. Robotiikan ansiosta työvoiman tarve on kasvanut.

– Huolto ja poikkeustilanteet vaativat ihmistä. Ja kun käsiteltävän rakennusjätteen määrä on kasvanut, meillä on enemmän ihmisiä töissä materiaalin syöttämisessä ja lastaamisessa. Käsin tätä työtä ei meillä ole tehty koskaan.

Jäteala elää murroskautta, mistä kertoo esimerkiksi se, että oikeastaan koko jäte-sana voidaan kyseenalaistaa. Iso osa siitä, mitä kutsumme jätteeksi on oikeastaan raaka-ainetta jollekin uudelle. Robotin lajittelemasta puusta tulee haketta, kiviaines hyödynnetään maanrakennuksessa ja metalli metalliteollisuudessa. Robotiikan hyödyntäminen alalla on vasta alussa. Käenmäki ei usko, että tulevaisuudessa kaikkea jätettä käsitellään robottien avulla, mutta robotit ovat prosessissa se viimeinen lajittelija.

– Jätteet ovat moniulotteisia ja monimuotoisia, ja jokainen jätekuorma on erilainen. Seulomista ja muuta esikäsittelyä joudutaan tekemään aina.

Hanna Antila

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi