Vauvoja kastetaan enemmän kuin kastetilastot kertovat – jos toinen vanhemmista ei kuulu kirkkoon, lapsi jää usein kastamatta
Kirkosta eroamisen lisäksi kasteiden määrää laskee ulkomaalaistaustaisen väestön kasvu.
Kasteiden määrän väheneminen on fakta, jota on turha kiistää. Sekin on totta, että kirkkoon kuuluvien osuus väestöstä on laskenut eli kirkosta eroaminen vaikuttaa kasteisiin. Samoin kuin se, että lapsen kastaminen ei ole kirkon jäsenillekään enää itsestäänselvyys – ja että pohjoisessa lapsi kastetaan useammin kuin pääkaupunkiseudulla.
Näiden julkisuudessa esiintyvien tosiasioiden taakse jää piiloon asioita, jotka antavat ilmiöstä hieman toisenlaisen kuvan. Kuten se, että kirkon oma tilastointitapa saa erityisesti pääkaupunkiseudulla kastetilastot näyttämään vielä synkemmiltä kuin ne ovat. Tai se, että ulkomaalaistaustaisen väestön määrän kasvaessa on aika luonnollista, että luterilaisen kirkon jäseniksi kastettujen prosenttiosuus kaikista syntyneistä laskee.
Kastettujen lasten määrä laskee myös siksi, että lapsia syntyy vähemmän. Niin Suomessa kuin Helsingissä syntyneiden määrä on viime vuosina laskenut merkittävästi. Helsingissä syntyy vähiten lapsia koko maassa.
Osa lapsista rekisteröidään ensin väestörekisteriin ja kastetaan vasta sitten.
– Aki Niemi
Tilastoja kannattaa katsoa vielä yhdestä näkökulmasta – nimittäin siitä, miten maahanmuutto asiaan vaikuttaa. Helsingissä syntyi viime vuonna 6 388 vauvaa. Niistä 1 295:lle merkittiin äidinkieleksi joku muu kuin kotimainen kieli.
– Niistä lapsista, joiden äidinkieleksi on merkitty suomi, ruotsi tai saamenkieli, noin 55 prosenttia kastetaan. Pääkaupunkiseudun monikulttuuristuminen näkyy niin, että kastettujen lasten suhteellinen osuus syntyneistä vähenee, kun suuri osa tänne muista maista muuttaneista ei kuulu luterilaiseen kirkkoon, sanoo Helsingin seurakuntayhtymän tilastoasiantuntija Aki Niemi.
Kaikkien edellä mainittujen syiden takia kasteiden määrä on vuodesta 2010 laskenut paljon. Tuona vuonna Suomessa syntyi 60 980 vauvaa, joista kastettiin 48 437 eli 79,3 prosenttia. Viime vuonna kastettujen osuus oli enää 64,9 prosenttia.
Helsingissä syntyi vuonna 2010 6 709 vauvaa. Näistä kastettiin 3 704 eli 55,2 prosenttia. Viime vuonna kastettujen osuus oli enää 37 prosenttia syntyneistä.
Vauvana kastettuja on todellisuudessa enemmän
Kirkon kastetilastoja synkistää myös tilastollinen harha. Kaikkia vauvana kastettuja ei tilastoida lapsikasteiksi.
– Osa lapsista rekisteröidään ensin väestörekisteriin ja kastetaan vasta sitten. Heidät on silloin tilastoitu kirkkoon liittyneiksi eli aikuiskasteisiin. Oikeampi vauvana kastettuja kuvaava luku sisältää myös kaikki ensimmäisen ikävuoden aikana kastetut, Aki Niemi kertoo.
Asian vaikutus kastetilastoihin ei ole aivan pieni. Helsingissä näitä lapsia oli viime vuonna 452. Kun heidät lisätään mukaan 2 362 vauvana kastettuun, nousee kastettujen määrä seitsemän prosenttiyksikköä. Todellisuudessa kasteen sai siis viime vuonna 44,1 prosenttia helsinkiläisvauvoista.
Kirkon nelivuotiskertomuksen mukaan alle 1-vuotiaiden vaikutus on valtakunnallisella tasolla muutaman prosentin suuruinen eli myös muualla Suomessa vauvana kastettuja on todellisuudessa enemmän kuin kastetilastot kertovat.
Miksi sitten osa lapsista merkitään ensin väestörekisteriin? Vaikka asiasta ei ole tarkkaa tietoa, näppituntuma on. Se selviää kysymällä Helsingin seurakuntien jäsenyystietoja ylläpitävästä keskusrekisteristä.
– Siihen, että lapsen nimet rekisteröidään ensin maistraattiin, on yleisin syy tarve hankkia lapselle passi. Joskus tarvitaan lapsen tiedot myös virkatodistukseen. Tai sitten halutaan varmistaa nimen sopivuus kysymällä asiaa maistraatista. Jos kaste halutaan pitää vasta monen kuukauden päästä, silloinkin lapsi rekisteröidään ensin väestötietojärjestelmään. Nimi pitää nimittäin rekisteröidä kolmen kuukauden kuluessa lapsen syntymästä, rekisteriasiantuntija Anne Suikkanen selvittää.
Tässä tilastossa näkyvät ne vauvana kastetut, jotka on ensin rekisteröity seurakunnissa. Osa rekisteröidään ensin maistraattiin ja kastetaan myöhemmin.
Miksi osa jäsenistä jättää lapsensa kastamatta?
Niistä kirkon jäsenistä, jotka voisivat tuoda lapsensa kastettavaksi, lähes neljännes päättää, että lasta ei kasteta. Usein tämä päätös on tehty ennen lapsen syntymää jo seurusteluvaiheessa.
Esimerkiksi viime vuonna Helsingissä syntyneistä kirkon jäsenten lapsista arviolta 700 lasta ei liitetty minkään uskontokunnan jäseneksi. Sama ilmiö tulee vastaan eri puolilla Suomea, vaikka toki pääkaupunkiseudulla muuta maata vahvemmin.
Kirkon tutkimuskeskuksen kyselytutkimus kertoo miksi. Yleisin syy kastamattomuuteen on, että vanhemmat haluavat antaa lapselleen mahdollisuuden päättää asiasta myöhemmin itse.
Merkittäväksi perusteluksi lapsen kastamattomuudelle nousi myös se, että vanhempi ei pidä itseään uskovaisena (55 prosenttia) tai hänellä on ohut side kirkkoon (47 prosenttia). Yksi kymmenestä vastaajasta piti tärkeänä syynä kastamattomuudelle sitä, että kasteesta ei saa tehtyä omannäköistä juhlaa.
Lapsen itsemääräämisoikeutta korostaa usein kasteeseen kriittisesti suhtautuva vanhempi.
– Kirkon jäsenrekisterin mukaan vuonna 2018 syntyneistä kastamattomista lapsista 86 prosenttia on sellaisista perheissä, joissa toinen vanhemmista ei kuulu luterilaiseen kirkkoon. Tällä on merkittävä vaikutus kastepäätökseen, sanoo Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja Hanna Salomäki.
Kirkon tutkimuskeskuksen kyselyn mukaan perheissä, joissa lasta ei kastettu, miehistä 48 prosenttia vastasi, että kumppani ei halunnut, että lapsi kastetaan. Naisista näin vastasi 58 prosenttia.
Toisin kuin esimerkiksi Norjassa, Suomessa lähinnä kastamattomuus nähdään lapsen valintana.
– Hanna Salomäki
Jos lapsi kastettiin, lapsen kastamiseen koki puolison puolelta painetta miehistä 19 ja naisista seitsemän prosenttia. Eli jos asiasta ollaan eri mieltä, lasta ei yleensä kasteta.
– Toisin kuin esimerkiksi Norjassa, Suomessa lähinnä kastamattomuus nähdään lapsen valintana. Onko ajatus sellainen, että kastamattomuudesta pääsee tarvittaessa myöhemmin eroon, mutta kasteesta ei, pohtii Salomäki.
Tukea niillekin perheille, joiden lasta ei kasteta
Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla ja monella muullakin paikkakunnalla eri puolilla Suomea on jo vuosia sitten havaittu, että kirkon jäsenten lapsia jää satamäärin kastamatta.
Tämän vuoksi on järjestetty erityisiä matalan kynnyksen kastepäiviä. Niissä perheet voivat tuoda lapsensa mutkattomasti kasteelle ja seurakunta tarjoaa papin lisäksi tilan ja kakkukahvit. Ensi viikonloppuna tällainen järjestetään Espoon Tapiolassa ja Helsingissä Kallion seurakunnassa.
Kastepäivät ovat tavoittaneet osan perheistä ja Helsingissä niissä on kastettu parisataa lasta.
– Vaikka kastepäivät ovat tärkeitä, ja niitä kannattaa järjestää, ne eivät yksinään ratkaisen kastamattomuuteen liittyviä kysymyksiä. Jos perheen haaste on ollut esimerkiksi kasteen käytännön järjestelyissä tai kastetta ei vain ole tullut tehtyä, kastepäivä on ollut monelle hyvä vaihtoehto, sanoo projektipäällikkö Eeva Salonen Helsingin seurakuntien yhteisestä seurakuntatyöstä.
Yksi kasteeseen vaikuttava tekijä on vaikeus saada kummeja, jos pariskunnalla ei esimerkiksi ole sopivia kirkkoon kuuluvia sukulaisia tai ystäviä. Tähän tulee helpotusta, jos kirkolliskokous hyväksyy Kirkkohallituksen esityksen, jonka mukaan jatkossa riittää vain yksi kummi.
Salosen mukaan kirkon pitäisi olla entistä vahvemmin myös niiden jäsentensä tukena, jotka haluavat lapselleen kristillisen kasvatuksen tai tutustumista kirkkoon, vaikka lasta ei kasteta.
– Kun tähän asti on mietitty kontaktimahdollisuuksia lapsen kautta, nyt niitä on mietittävä vanhemman kautta. Jos vanhemmat haluavat lapsensa tutustuvan kirkkoon, vaikka häntä ei kasteta, on hyvä viestiä, että perhekerhot, muskarit ja messut ovat kaikille avoimia. Lapsi on aina tervetullut, ei se ole kasteesta kiinni, sanoo kasvatuksen asiantuntija Laura Pellikka.
Pellikka ja nuorisotyön pappi Aila Mäkinen korostavat sitä, että seurakunnissa kunnioitetaan ihmisten valintoja. Kahden erilaisen uskonnon tai vakaumuksen perheessä asiat voivat olla herkkiä.
– Arvomaailmojen kohtaaminen on yleinen teema yhteiskunnassa ja uskontodialogi on monessa kodissa arkea. Paitsi kahden uskonnon, myös uskon ja uskonnottomuuden kohtaaminen, sanoo Mäkinen.
Pellikka työskentelee Helsingin seurakuntien Kasvu hyvään elämään -hankkeessa. Siinä mietitään sitä, miten Kirkko Helsingissä voi olla toivottamassa jokaisen lapsen tervetulleeksi maailmaan riippumatta siitä, kastetaanko lapsi vai ei. Viesti on yksinkertainen ja olennainen: ”Jokainen lapsi on arvokas.”
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Lapsikastetta ja kirkkoon kuulumista kannattaa todennäköisemmin lapsen nuori isä kuin äiti – Lilja-vauvan kastamisesta vanhemmat olivat yksimielisiä
Hyvä elämä HengellisyysVanhempien mielestä myös kastamatta jättäminen on valinta, joka tehdään lapsen puolesta.
