Kommentti: ”Sota on rauhaa” – Vladimir Putin puhuu orwellilaisella uuskielellä ja Venäjän panssarit kääntävät mustan valkoiseksi
”Miten reagoida käytökseen, joka tulee täysin toisenlaiselta planeetalta?” Näin kysyi presidentti Sauli Niinistö pari päivää sitten. Yhtä hyvin voisi sanoa, että Venäjän toimet ovat toiselta ajalta.
Päivää sen jälkeen, kun olympialaiset toisessa diktatuurissa päättyivät, Venäjän presidentti Vladimir Putin päätti tunnustaa Itä-Ukrainan separatistialueiden itsenäisyyden. Saman tien hän kertoi, että Venäjän luomiin ”kansantasavaltoihin” lähetetään virallisestikin venäläisiä joukkoja. Todellisuudessa Venäjä on ollut sodassa mukana jo kahdeksan vuotta.
Samalla Putin kertoi, että Donetskin ja Luhanskin kanssa solmitaan YYA- eli ystävyys, yhteistyö- ja avunantosopimukset. Uusi YYA-sopimus astui heti käytäntöön, ja Ukrainan ja Valko-Venäjän rajoilla pitkään käynnissä ollut jopa 190 000 sotilaan ”valmiusharjoitus” muuttui ”rauhanturvaoperaatioksi.”
Putin toimii naapurimaidensa kanssa samoin kuin Josif Stalin aikoinaan. Tosin Putin ei jäänyt odottamaan sitä että länsimaiden kanssa saataisiin solmittua sopimus, jolla ostettaisiin maailmanrauha pienten maiden kustannuksella. Tai sitä, että uusi maailmanjärjestys saataisiin aikaan salaisella lisäpöytäkirjalla, kuten tapahtui vuonna 1939 Hitlerin ja Stalinin jakaessa Baltian maita, Puolaa ja Suomea omiin etupiireihinsä.
Länsimaat osoittivat viimeviikkoisessa Münchenin konferenssissaan yllättävää yksimielisyyttä tuomitessaan Venäjän toimet. Saa nähdä, kestääkö se Putinin uusimman siirron, nyt kun pitäisi tosiaan käyttää niitä paljon puhuttuja pakotteita.
Venäjä on etsinyt tekosyitä sodan laajentamiselle jo pitkään.
Venäjä on etsinyt tekosyitä sodan laajentamiselle jo pitkään. Venäjä on syyttänyt Ukrainaa tykistöiskuista tai hyökkäyksistä, vaikka todellisuudessa Venäjä on itse jo pitkään järjestellyt uusia Mainilan laukauksia. Nyt venäläisväestöä kansantasavalloissa uhkasi kuulemma kansanmurha, ja puheessaan Putin vetosi siihen, että Venäjällä on nyt 60 000 evakkoa. Niitä on sinne viime päivinä ihan itse busseilla tätä varten kuljetettu.
Vladimir Putinin puheet ja muidenkin Venäjän johtajien käyttämä kieli tuovat mieleen George Orwellin kirjan 1984 totalitaarisen diktatuurin käyttämän uuskielen. Siinä sota on rauhaa ja tietämättömyys voimaa. Historia kirjoitetaan täysin uusiksi uusilla sanoilla, joiden jälkeen myös todellisuus muuttuu, sillä kukaan ei enää muista, mitä sellaiset sanat kuin vapaus, kunnia, oikeudenmukaisuus, kansainvälisyys, demokratia tai tiede tarkoittavat. Ne ovat yksinkertaisesti hävinneet maailmasta. Jos joku erehtyisi sellaisia käyttämään, hän tekisi ajatusrikoksen eli syyllistyisi rikosajatteluun tai entisajatteluun.
Putinin Venäjä ei ole totalitaarinen diktatuuri, sillä siellä on yhä toisinajattelijoita ja yhä jopa vapaita, vaikkakin marginaaliin ajettuja, tiedotusvälineitä. Toki monet toisinajattelijat ovat vankilassa. Maan parlamentista eli duumasta on tehty Putinin kumileimasin.
Ortodoksinen kirkko, niin kauheaa kuin se onkin, pyhittää Putinin vallan ja sodan logiikan. Siinä keskeistä on korostaa venäläisten uhrivalmiutta ja menneiden sotien pyhyyttä. Jopa Josif Stalinia jotkut kirkonmiehet mainostavat uskon puolustajana.
Moskovan patriarkaatti käy omaa kirkkopoliittista kamppailuaan Ukrainassa, jossa sen alaisen kirkon kilpailija on Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin tunnustama kirkko. Koska ollaan Venäjän ortodoksisuuden ja sitä kautta itse venäläisyyden ydinalueella, kirkkokiista kytkeytyy syvästi maailmanpolitiikkaan. Kiovan ruhtinas Vladimir suuri otti kasteen vuonna 988 ja hänen maastaan tuli ortodoksinen. Se on osa Venäjän kansallista tarinaa, jota Putin korostaa.
Putinin historiantulkinta nousee myyttisestä menneisyydestä.
Putinin historiantulkinta nousee myyttisestä menneisyydestä. Siinä tärkeää on palauttaa Venäjän kiistaton suurvalta-asema ja jos ei suoraan entisen Neuvostoliiton rajoja, niin ainakin luoda Venäjän ympärille puskurivyöhyke. Ukraina ei Putinille ole oikea valtio, vaan Vladimir Iljitš Leninin luoma keinotekoinen kokonaisuus. Siksi sen pyristely Moskovaa vastaa on loukkaavaa, pyhäinhäväistys.
Ukrainalaisia on historiansa aikana ennenkin pyritty venäläistämään ja maan mittavia luonnonvaroja riistämään. Josif Stalin käytti Ukrainaa vilja-aittana, josta vietiin ruokaa maailmalle samaan aikaan, kun miljoonat ukrainalaiset kuolivat nälkään. Tuon ajan orwellilaiseen todellisuuteen kuuluu se, että jos nälkäkuoleman partaalla ollut ukrainalainen poimi pellolta tähkän, hän sai kuolemantuomion sosialistisen omaisuuden varastamisesta. Ukrainalaiset käyttävät tapahtumista sanaa holodomor, nälällä tappaminen, joka viittaa siihen, että teko oli tahallinen.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat kehottivat viime viikolla rukoilemaan, jotta ihmiset säästyisivät sodan kärsimyksiltä. Tuo rukous on entistäkin ajankohtaisempi, vaikka sota on siis ollut Ukrainassa käynnissä jo vuosien ajan. Kun ihmiskunnan pitäisi koota voimansa kamppailussa koronapandemiaa ja ilmastonmuutosta vastaan, ei todellakaan pitäisi olla enää tilaa suursodalle. Kunpa joku kertoisi tämän myös Putinille.
En voi kuin yhtyä arkkipiispa Tapio Luoman tämänpäiväisiin sanoihin Twitterissä: ”Pilvet Euroopan taivaalla synkistyvät, kun häikäilemätöntä väkivaltaa, pakkoa ja vääristelyä luullaan voimaksi. Rauha ei ole nappula, joka kyynisissä voimapeleissä voidaan uhrata, vaan olotila, jonka säilyttämiseen sitoutuminen yksin takaa kestävän tulevaisuuden.”
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin uutispäällikkö.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Tämä kolahti: Kiovan muistojen kirjuri kuljettaa lukijan Ukrainan julmaan nälänhätään, josta maailma vaikeni
Hyvä elämäNeuvostojohtaja Josif Stalin näännytti miljoonia ukrainalaisia nälkään. Erin Littekenin ajankohtainen romaani kuvaa todellisuutta fiktion keinoin.
