Kirkollisesti vihittävien määrä on laskenut pääkaupunkiseudulla.
Pääkaupunkiseudulla alle 40 prosenttia avioliitoista solmitaan kirkollisesti
Kirkon avioliittotilastojen laskua on vauhdittanut kirkosta eroaminen ja maahanmuutto. Myös Suomessa solmittujen avioliittojen määrä on laskussa.
Samaa sukupuolta olevien avioliitot ovat kirkkoa jakava periaatekysymys, mutta vaikka ne kaikki solmittaisiin kirkossa, kokonaiskuva avioliittoon vihkimisistä ei muuttuisi. Se on kirkon kannalta ikävää, sillä enää selvästi alle puolet kaikista avioliitoista solmitaan kirkollisesti.
Kirkon jäsenistäkin noin 40 prosenttia valitsee siviilivihkimisen – tai oikeastaan joutuu valitsemaan. Jos toinen puolisoista ei kuulu mihinkään kirkkoon, ainoa vaihtoehto kirkon jäsenellekin on maistraatti. Osa kuitenkin hakee avioliitolleen siunauksen kirkosta.
Kirkkohäät ovat yleisempiä ensimmäisissä avioliitoissa. Jos avioliitto solmitaan toista tai kolmatta kertaa, osoite on ensiliittoa herkemmin maistraatti.
Pääkaupunkiseudulla tilastot ovat vielä karumpia, koska niihin vaikuttavat muuta maata enemmän sekä maahanmuutto että kirkosta eroaminen.
Maahanmuuttajissa on paljon kristittyjä, mutta vain osa kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Sekin lisää siviilivihkimisten suosiota. Monikulttuuriset parit vihitään useimmiten maistraatissa.
Lisäksi 61 virallisesti rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan papit, imaamit tai muut hengenmiehet vihkivät vuosittain satoja omiin uskontokuntiinsa kuuluvia pareja.
Koko maan tilastoista näkyy avioliiton suosion väheneminen.
Espoossa kirkossa vihitään 40 prosenttia pareista
Pääkaupunkiseudun seurakunnista Espoossa vihittiin luterilaisessa kirkossa kirkollisesti viime vuonna 531 paria, kun kaupungissa solmittiin samana vuonna 1 327 avioliittoa.
Kirkollisia vihkimisiä Espoossa oli noin 40 prosenttia. Valtaosa lopuista oli siviilivihkimisiä ja hyvin pieni osa ortodoksikirkon tai muiden kirkko- tai uskontokuntien omia vihkimisiä.
Jos toinen puolisoista ei kuulu kirkkoon, ainoa vaihtoehto kirkon jäsenellekin on maistraatti.
Vuonna 2006 prosenttiluvut olivat toisin päin: siviilivihkimisiä oli 41,8 prosenttia ja loput kirkollisia. Tuolloin kirkollisen vihkimisen valitsi Espoossa 929 pariskuntaa, kun avioliittoja kaupungissa solmittiin kaiken kaikkiaan 1 597.
Kirkkoon kuuluvista kirkossa vihittiin vuonna 2016 Espoossa 57,2 prosenttia. Kymmenen vuotta aiemmin kirkolliseen vihkimiseen päätyi 58,2 prosenttia. Laskua on siis vain prosentin verran.
Kun maistraatissa solmitun avioliiton siunaamiset (viime vuonna 39, kymmenen vuotta sitten 50) lasketaan mukaan, kirkko oli läsnä 61,4 prosentissa omien jäsentensä avioliitoista. Vuonna 2006 prosenttiluku oli 63,3, eli jäsenten keskuudessa kirkon läsnäolo on lähes ennallaan.
Muutos avioliittotilastoissa selittyy kirkosta eroamisella ja maahanmuuttajien määrän kasvulla.
Vantaalla niukka enemmistö jäsenistä valitsee kirkon
Vantaalla solmittiin vuonna 2016 yhteensä 1 154 avioliittoa, joista vain 437 oli kirkollisia vihkimisiä. Vuonna 2006 kirkollisia vihkimisiä oli vielä 686.
Avioliittojen kokonaismäärä on myös Vantaalla laskussa, sillä kymmenen vuotta sitten avioliittoja solmittiin Vantaalla 1 383.
Kaikista Vantaalla solmituista avioliitoista 37,8 prosenttia solmittiin viime vuonna kirkollisesti. Vuonna 2006 vastaava prosenttiluku oli 52,9.
Kirkon jäsenten solmimista avioliitosta 54,9 prosenttia solmittiin Vantaalla kirkossa. Kun tähän lisätään siviiliavioliittojen siunaamiset, joita oli 34, kirkko oli mukana 59,3 prosentissa jäsentensä avioliitoista. Vantaallakin neljäkymmentä prosenttia käy vain maistraatissa.
Vantaalla luvut ovat kymmenessä vuodessa laskeneet enemmän kuin Espoossa. Vuonna 2006 kirkko joko vihki tai siunasi kaksi kolmesta eli 66,6 prosenttia vantaalaisten jäsentensä avioliitoista.
Helsingissä joka kolmas pari vihitään kirkollisesti
Helsingin seurakunnissa kirkollisesti vihittiin viime vuonna yhteensä 1 250 paria. Kirkollisten vihkimisten määrä on Helsingissä ollut tasaisessa laskussa lukuun ottamatta vuotta 2009, jolloin määrä hieman kasvoi. Viime vuonna määrä laski edellisvuodesta 60 vihkimisellä.
Kirkollisia vihkimisiä oli vuonna 2006 Helsingissä 1 873, kymmenen vuotta myöhemmin 623 vähemmän. Vihkimisten määrä siis laski kymmenen vuoden aikana kolmanneksella. Vertailuvuonna 2006 Helsingissä vihittiin kaiken kaikkiaan 3 526 paria. Vuodelta 2016 on käytettävissä Tilastokeskuksen ennakkotieto, jonka mukaan vihkimisiä oli 3 608.
Jos avioliitto solmitaan toista tai kolmatta kertaa, osoite on ensiliittoa herkemmin maistraatti.
Kirkollisesti vihittiin kymmenen vuotta sitten 53,1 prosenttia helsinkiläisistä. Viime vuonna osuus oli enää 34,6 prosenttia – vain joka kolmas pari.
Helsingin seurakuntien jäsenistä kirkollisen vihkimisen valitsi 51,4 prosenttia. Siviilivihkimisen valitsi hieman yli puolet seurakuntien omista jäsenistä.
Tämä suhdeluku on viime vuodet pysynyt lähes samana. Jäsenten keskuudessa kirkon suosio ei siis juurikaan ole laskenut, mutta ei myöskään noussut. Vihkimisten määrän lasku johtuu muista syistä, kuten maahanmuutosta, kirkosta eroamisesta ja avioliiton suosion laskusta.
Avioliittojen siunaamisista ei Helsingissä ole tarkkaa tilastoa.
Kirkon omista jäsenistä enemmistö kuitenkin vihitään papin edessä.
Koko maassa luterilaisittain vihitään alle puolet
Tilastokeskuksen tietojen vihkimisiä oli koko maassa vuonna 2006 yhteensä 28 236 ja vuoden 2016 ennakkotietojen mukaan 24 439. Vaikka väestö kasvaa, vihkimisten määrä on siis selvässä laskussa.
Kirkollisesti vihittiin viime vuonna alle puolet kaikista pareista, 45,8 prosenttia eli kirkon tilastojen mukaan 11 188 paria. Samaan aikaan maistraatissa vihittiin 8 320 paria, joissa ainakin toinen puolisoista kuului kirkkoon. Kirkossa vihittiin enää 57,4 prosenttia sen omista jäsenistä.
Vuonna 2006 luvut olivat 17 237 ja 8 636 eli 66,1 prosenttia jäsenistä vihittiin kirkollisesti.
Vaikka muun Suomen tilastot ovat hieman kauniimpia kuin pääkaupunkiseudulla, kirkossa on peiliin katsomisen paikka. Tätä asiaa pohtii Vantaan Tikkurilan seurakunnan nuorten aikuisten pappi Satu Huttunen Kirkko ja kaupungin haastattelussa.
Korjaus 6.4. kello 8.25: Jutussa sanottiin aiemmin: "Jos toinen puolisoista ei kuulu kirkkoon, ainoa vaihtoehto kirkon jäsenellekin on maistraatti." Lause on muutettu muotoon: "Jos toinen puolisoista ei kuulu mihinkään kirkkoon, ainoa vaihtoehto kirkon jäsenellekin on maistraatti."
Korjaus 6.4. kello 12.00: Jutussa sanottiin aiemmin, että kirkon jäsenistä noin 60 prosenttia valitsee siviilivihkimisen. Oikea luku on noin 40 prosenttia. Jutussa sanottiin myös, että kaikista Vantaalla solmituista avioliitoista 40,8 prosenttia solmittiin viime vuonna kirkollisesti. Oikea luku on 37,8 prosenttia.
Vihkimiseen liittyy rippikoulu
Evankelis-luterilaisessa kirkossa avioliittoon vihittävien tulee olla rippikoulun käyneitä kirkon jäseniä. Kirkollisesti voidaan vihkiä myös sellaiset parit, joista toinen kuuluu luterilaiseen ja toinen johonkin muuhun kristilliseen kirkkoon. Täydellinen lista piispainkokouksen hyväksymistä kristillisistä uskontokunnista löytyy Suomen ekumeenisen neuvoston sivuilta.
Kun avioliitto on solmittu maistraatin kautta siviiliviranomaisen edessä tai toisessa kirkkokunnassa, sille voidaan pyytää siunausta evankelis-luterilaisen perinteen mukaisesti. Avioliiton siunaaminen on yleistä kansainvälisten avioliittojen kohdalla tai silloin, kun toinen puolisoista ei ole minkään kristillisen kirkon jäsen.
Samaa sukupuolta olevan maistraatissa vihityn avioparin kanssa ja puolesta rukoillaan kunkin seurakunnan oman käytännön mukaan. Tosin osa kirkon papeista on myös valmis siunaamaan tai vihkimään samaa sukupuolta olevan parin, vaikka kirkko ei siihen lupaa annakaan.
Avioliiton siunaaminen muistuttaa kirkollista vihkimistä. Merkittävin ero on kysymysten sanamuodossa, koska siunausta pyydetään jo solmitulle avioliitolle. Avioliiton siunaamisen kaavassa ei myöskään ole sormusrukousta eikä sormuslupauksia. Sormusten vaihtamisen katsotaan kuuluvan avioliittoon vihkimiseen.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Koronakevään vauvoja kastetaan nyt – Espoossa kasteita 65 prosenttia tavallista elokuuta enemmän
AjankohtaistaKasteiden määrä romahti keväällä. Kesällä tilanne on muuttunut täysin päinvastaiseksi.
