”Minulla oli aiempaa kokemusta hyväksikäytöstä, ja luulin aiheuttaneeni tilanteen itse. Surin sitä, etten ollut turvassa edes seurakunnassa”, 45-vuotias nainen kirjoittaa.
Lukijat kertovat alaikäisiä lähennelleistä kirkon työntekijöistä – ”Kirkossa ehkäistään nykyään ahdistelua tiukemmin kuin laki edellyttäisi”
”Halusi samaan makuupussiin nukkumaan”, entinen seurakuntanuori kuvaa nuorisotyöntekijää. Johtaja Jarmo Kokkonen Kirkkohallituksesta vakuuttaa, että työntekijät eivät enää lähde yksin nuorten kanssa telttailemaan. Laaja kysely kertoo, että 95 prosenttia rippikoululaisista tunsi olonsa turvalliseksi viime vuonna.
”Nuoriso-ohjaaja jakoi tyttöjä sisäpiiriin ja muihin ja puhui erittäin seksuaalisesti vihjailevasti. Järjesti leireillä hierontatilanteita ja kommentoi, että onko jalkapohjasi tästä arka, tiedätkö mihin seksuaaliseen se voi liittyä. Hän lähti telttailemaan seurustelevan nuorenparin ja noin 15-vuotiaan sinkkutytön kanssa ja halusi samaan makuupussiin nukkumaan.”
46-vuotias nainen kertoi kohdanneensa kyseisen nuorisotyöntekijän pääkaupunkiseudun seurakunnassa 1980-luvun lopulla. Hän on yksi kuudesta lukijasta, jotka kirjoittivat alaikäistä työssään ahdistelleesta evankelis-luterilaisen kirkon työntekijästä, kun Kirkko ja kaupunki kysyi seksuaalisesta ahdistelusta uskonnollisessa yhteisössä. Yhteensä vastauksia tuli noin 50.
Lukijoiden kertomuksissa kirkon työntekijät ahdistelivat alaikäisiä 20–40 vuotta sitten, paitsi yksi tapaus on vuodelta 2018.
Kasvatus- ja perheasioiden johtaja Jarmo Kokkonen Kirkkohallituksesta ei ole kuullut, että joku Suomen luterilaisen kirkon työntekijä olisi syyllistynyt työssään alaikäisen ahdisteluun.
– Toisaalta kaikki ei kantaudu minun korviini. Kirkossa ei ole järjestelmää, johon ahdistelutietoa kerättäisiin. Jos häirintää tai hyväksikäyttöä tapahtuu, ensimmäinen asia on, että siitä ilmoitetaan viranomaisille. Alaikäisen ahdistelu aiheuttaa ilmoitusvelvollisuuden.
Johtaja Jarmo Kokkonen. Kuva: Mikko Huotari
Kukaan ahdistelusta kertoneista lukijoista ei ilmoittanut ottaneensa yhteyttä ahdistelijan esimieheen, kollegaan tai viranomaiseen.
”En kertonut kenellekään. Minulla oli aiempaa kokemusta hyväksikäytöstä, ja luulin aiheuttaneeni tilanteen itse. Surin sitä, etten ollut turvassa edes seurakunnassa”, 45-vuotias nainen kirjoitti.
Hän kertoi seurakunnan johtavan nuorisotyöntekijän ahdistelleen useita toimintaan osallistuneita tyttöjä luterilaisessa seurakunnassa 1990-luvulla. ”Nuorisotyöntekijä aloitti pienellä silittelyllä ja halailulla ja meni ajan kuluessa pidemmälle, puristi liian lähelle ja hakeutui kahdenkeskisiin tilanteisiin, joissa tunnusti rakkauttaan. Joillekin tytöille hän ehdotti suoraan seksiä.”
– Olisi rohkeaa sanoa, että tuollaista ei tapahdu nykypäivänä, mutta mahdollisuudet ahdistelulle ovat entistä pienemmät, koska työntekijät työskentelevät aina pareittain tai tiimeinä. Toimintakulttuuri on muuttunut, Kokkonen sanoo.
”Uhri synnytti lapsen”
Luterilainen pappi ahdistelee alaikäistä kahdessa lukijan viestissä. Anonyymi vastaaja kertoo häirinnästä, kun pappi ”kävi koulussa pitämässä jotain tilaisuutta” kaksi vuotta sitten Pohjois-Pohjanmaalla.
Toinen lukija kirjoittaa, että 15–18-vuotias seurakuntanuori ryhtyi suhteeseen papin kanssa pääkaupunkiseudulla sijaitsevassa seurakunnassa 2000-luvun alussa. ”Suhteen seurauksena uhri synnytti lapsen, jonka isää ei ole koskaan julkisesti kerrottu. Asiasta tietävät vain läheisimmät ihmiset.”
Kahdessa lukijan viestissä ahdistelija oli kanttori. ”Olin 15-vuotias, hän 50-vuotias. Unelma kuorolaulamisesta särkyi, kun en kyennyt esiintymään kuoron kanssa. Sairastuin paniikkihäiriöön”, kirjoittaa 50-vuotias nainen.
– Onneksi kynnys ilmoittaa epäasiallisesta kohtelusta on madaltunut viime vuosina. Kirkossa ehkäistään nykyään ahdistelua tiukemmin kuin laki edellyttäisi, Jarmo Kokkonen sanoo.
Kokkonen kertoo, että rikosrekisteriote saatetaan tarkastaa työntekijöiden lisäksi myös vapaaehtoisilta, jotka työskentelevät pitkään lasten tai nuorten parissa. Myös muutamaksi kuukaudeksi kesätyöhön tulevilta voidaan pyytää rikosrekisteriote.
Kirkon Turvallinen seurakunta -asiakirja ohjeistaa puuttumaan häirintään napakasti.
Nuoret kokevat rippikoulun turvalliseksi
Kirkko ja kaupungin lukijat kertoivat myös muutamasta tapauksesta, jossa toinen alaikäinen ahdisteli alaikäistä kirkon toiminnassa. Häirinnän ja yhdessä tapauksessa raiskausten kerrottiin tapahtuneen rippikoulussa.
”Isonen lähetteli rippikoululaiselle piirtämiään seksuaalissävytteisiä kuvia kyseisestä rippikoululaisesta. Kuvissa oli rippikoululainen vähissä vaatteissa. Sama isonen kaappasi myös muutaman muun rippikoululaistytön huoneeseensa ja kaatoi heidät sängylle. Asiaa ei käsitelty”, kertoo 33-vuotias nainen.
Jarmo Kokkonen vakuuttaa, että isoseksi ei oteta yhtäkään nuorta, jota joku seurakunnan työntekijä ei tunne.
– Vastuuta ei anneta kasvavalle nuorelle, jolla vaikuttaa olevan vääränlaista kiinnostusta rippikoululaisia kohtaan. Myös isoset työskentelevät aina pareittain.
Kirkko kerää vuosittain riparilaisten ja isosten kokemuksia kyselyssä, johon saatiin viime vuonna yli 15 000 vastausta. Rippikoululaisista 95 prosenttia ja isosista 97 prosenttia kertoi: ”Minulla oli turvallista rippikoulussa”.
– Tämä on iso kuva rippikoulusta, mutta jokainen häirintätapaus on liikaa. Niitä ei saisi olla yhtäkään, sanoo Kokkonen.
Rippikoulukyselyssä ei ole tiedusteltu erikseen seksuaalisesta ahdistelusta.
– Vaihdamme vuosittain muutaman kysymyksen. Ahdistelusta voisi olla syytä tehdä täsmäkysymys nuorille.
Toimintaohjeet seurakunnassa ahdistelluille
• Suomen evankelis-luterilainen kirkko edellyttää seurakunnilta nollatoleranssia seksuaaliselle häirinnälle. Seksuaaliseksi häirinnäksi ja hyväksikäytöksi määritellään seksuaalisesti vihjailevat eleet ja ilmeet, härskit puheet, kaksimieliset vitsit sekä vartaloa, pukeutumista tai yksityiselämää koskevat huomautukset ja kysymykset, seksuaalisesti värittyneet aineistot, kirjeet, sähköpostit tai puhelinsoitot, koskettelu, sukupuolista kanssakäymistä koskevat ehdotukset tai vaatimukset ja äärimmillään raiskaus ja sen yritys. Häirintää on myös yksityisyyttä loukkaavien kuvien ottaminen, toisesta otettujen yksityisten kuvien jakaminen ilman lupaa ja seksin kuvaaminen salaa.
• Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli ohjeistaa, että jos seurakunnan työntekijälle tulee epäilys lapsen seksuaalisesta ahdistelusta, hänellä on velvollisuus ilmoittaa asiasta viipymättä poliisille ja lastensuojelulle. Työntekijän ei pidä itse haastatella alaikäistä ja arvioida, onko tapahtunut rikos, vaan poliisille on kerrottava epävarmoistakin tapauksista. Ilmoitusvelvollisuus ylittää rippisalaisuuden.
• Jos ahdistelluksi joutuu täysi-ikäinen, Helsingin hiippakunta neuvoo häntä ottamaan yhteyttä poliisiin, esimieheen tai työnantajan nimeämään yhteyshenkilöön. Poliisitutkinta voi käynnistyä, jos täysi-ikäinen ahdisteltu vaatii tekijälle rangaistusta. Seurakunnan työntekijä ei saa kertoa aikuisen kokemasta häirinnästä poliisille ilman uhrin lupaa.
• Jos tilanne on akuutti, kannattaa soittaa poliisilaitokselle tai hätänumeroon 112. Helsingin poliisilaitoksen seksuaalirikosjaoksella on oma puhelinnumero 0295 471 612 ja sähköpostiosoite seksuaalirikokset.helsinki@poliisi.fi. Rikosilmoituksen voi tehdä myös internetissä.
• Oikeutta voi hakea, vaikka tapahtumasta olisi vuosia. Syyteoikeus törkeästä raiskauksesta ja lapsen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä vanhenee 20 vuodessa. Raiskaus, pakottaminen seksuaaliseen tekoon ja seksuaalinen hyväksikäyttö vanhenevat lain näkökulmasta 10 vuodessa.
• Apua seksuaalisen väkivallan uhreille tarjoavat esimerkiksi Naisten Linja, Poikien Talo, Raiskauskriisikeskus Tukinainen, Seri-tukikeskus seksuaaliväkivallan uhreille, lapsena hyväksikäytettyjä aikuisia tukeva Suomen Delfins ja Tyttöjen Talo.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kommentti: Pyllyn kommentointi kadulla voi tuoda ensi vuonna syytteen, mutta lapsen kanssa saa yhä harrastaa seksiä
PuheenvuorotMuistan kiiluvasilmäiset ikäutelut teiniajoiltani. Reilusti vanhempia miehiä kiinnosti, olemmeko ystävieni kanssa niin sanotusti sakkolihaa vai vapaata riistaa.
.jpg)