Helsingissä kirkkoon kuuluu enää puolet kaupunkilaisista – Vantaa ja Espoo seuraavat kohta perässä

null Helsingissä kirkkoon kuuluu enää puolet kaupunkilaisista – Vantaa ja Espoo seuraavat kohta perässä

Helsingissä kirkkoon kuuluu enää puolet kaupunkilaisista – Vantaa ja Espoo seuraavat kohta perässä

Pääkaupunkiseudun maahanmuuttovaltaisilla alueilla luterilaisia on jo vähemmistö. Kirkkoon kuuluu yhä selvä enemmistö suomen- ja etenkin ruotsinkielisistä. Seurakuntakohtaiset erot ovat kuitenkin suuria. Mikä eroja selittää ja miltä tulevaisuus näyttää?

Vuodenvaihteessa Helsingin seurakuntayhtymän seurakuntiin kuului enää tasan puolet kaupunkilaisista. Helmikuussa määrä laski jo sen alle. 

Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvia helsinkiläisiä on kuitenkin yhä hieman yli puolet. Tämä selittyy sillä, että Helsingissä toimiviin valtakunnallisiin Olaus Petri ja Deutsche Gemeinde -seurakuntiin kuuluu yhteensä yli tuhat helsinkiläistä.

Vantaa seuraa lähivuosina perässä, sillä siellä jäsenyysprosentti oli vuodenvaihteessa 52,6. Espoolaisista evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuului 55,6 prosenttia ja kauniaislaisista 69,6 prosenttia.

Kirkosta eroaminen on yksi syy seurakuntien jäsenmäärän laskuun, vaan ei ainoa. Myös kasteiden määrä vähenee, sillä kaikki kirkon jäsenetkään eivät tuo lapsiaan kastettaviksi. Syynä voi olla esimerkiksi se, että perhe on monikulttuurinen tai että valinta kirkon jäsenyydestä halutaan jättää lapselle itselleen.

Pääkaupunkiseudulle muuttajien enemmistö on jo pitkään ollut maahanmuuttajia. Vaikka heissä on paljon kristittyjä, harva heistä kuuluu tai myöhemmin liittyy luterilaiseen kirkkoon.

Muuttajista monet ovat hyvin uskonnollisia, mutta tämä ei näy tilastoissa. Esimerkiksi muslimeista harva kuuluu uskonnollisiksi yhdyskunniksi rekisteröityihin islamilaisiin seurakuntiin, ja pieniä kristillisiä rekisteröimättömiä seurakuntia on paljon.

Kun esimerkiksi Vantaan kaupungin tilastot kertovat, että uskontokuntiin kuulumattomia oli vuonna 2019 jo 41,4 prosenttia kaupunkilaisista, tilasto ei kerro koko totuutta. Tässä joukossa on tuhansia kristittyjä, muslimeita, hinduja ja buddhalaisia, jotka eivät todellakaan ole uskonnottomia, vaan usein hyvin uskonnollisia. Uskonnollisuuden kirjo näkyy kuoluissa: Vantaalla islamia omana uskontona oppii joka kymmenes peruskoululainen.



 

Pääkaupunkiseudun kaupungeista eniten vieraskielisiä asuu Vantaalla, noin 21 prosenttia. Helsingissä vieraskielisten osuus koko väestöstä on 16,5 ja Espoossa 18 prosenttia. Kauniaisten asukkaista heitä on vain noin kuusi prosenttia.

Maahanmuuton tilastollisesta merkityksestä kertoo se, että esimerkiksi Espoon suomen- ja ruotsinkielisestä väestöstä 68,7 prosenttia kuuluu kirkkoon. Sama tilanne on Vantaalla ja Helsingissä: suomen- ja ruotsinkielisistä yhä selvä enemmistö kuuluu kirkkoon.

Millaiset asiat vaikuttavat kirkon jäsenyyteen?

Muualta muuttaneiden määrä ei silti yksin selitä kaupunkien kirkkoon kuuluvan väestön prosentuaalisia eroja. Niin kaupunkien kuin kaupunginosien eroja selittävät myös muut tekijät. Siellä missä on paljon ikäihmisiä tai vaikka omakotitaloissa asuvia suomen- tai ruotsinkielisiä lapsiperheitä, kirkkoon kuuluminen on yhä pääsääntö. Vastaavasti jos väki on nuorempaa, muuttaa usein ja asuu vuokralla, prosentit ovat pienempiä.

Insight360 Oy tekee arvo- ja asenneperustaisia segmentointitutkimuksia suomalaisista. Se kytkee tuhansien ihmisten kyselytutkimuksiin erilaisia tietokantoja, asiakasrekistereitä ja verkkoasioinnista muodostuvaa tietoa, ja muodostaa niistä kuvan väestöstä ja tutkituista kohderyhmistä. Tiedot kytketään paikkatietoon. Kirkkoa ja seurakuntia varten yrityksellä on käytössä 4 000 ihmisen vastauksiin perustuva kyselytutkimus.

Yrityksen konsultointijohtaja Karoliina Nivarin mukaan kirkkoon kuulumisen alueellisia eroja selittää maahanmuuton lisäksi esimerkiksi se, että Espoossa asuu Helsinkiä ja Vantaata enemmän suomen- ja ruotsinkielisiä lapsiperheitä. Vantaalla lapsiperheistä moni on maahanmuuttajaperheitä. Helsingissä on muita enemmän pieniä talouksia.





Espoolaisten suurituloisuusindeksi on 166, helsinkiläisten 146 ja vantaalaisten 117. Omistusasunnoissa asuvat ovat yleensä suurituloisempia ja sitoutuvat vuokra-asujia tiukemmin omaan alueeseen ja sen toimijoihin, kuten kirkkoon. Siellä, missä muuttoliike on nopeaa, kirkkoon kuuluminen on yleensä vähäisempää.

– Espoossa asuu Helsinkiä ja Vantaata enemmän ihmisiä, joita me kutsumme arvomaailmaltaan ja elämäntavoiltaan ”perinteisiksi säilyttäjiksi”. Kaikkein eniten herkkyyttä kirkosta eroamiseen on nuorissa aikuisissa, joita tutkimuksissamme kutsutaan ”irrallisiksi”, Nivari sanoo.

Irrallisten elämäntavassa ja arvomaailmassa korostuu muutos. He muuttavat paljon, viettävät aikaa digimaailmassa, liittyvät samanmielisten heimoihin, suhtautuvat kriittisesti auktoriteetteihin ja ovat elämäntavaltaan kaupunkilaisia. Kirkko ei ole heille trendikäs.

Elämyshakuiset nuoret naiset korostavat tasa-arvoa ja kallistuvat avaraan henkisyyteen, suoriutujamiehet arvostavat menestystä ja ovat arvomaailmaltaan konservatiiveja. Kun monet naiset jättävät kirkon siksi, että kirkko ei ole riittävän tasa-arvoinen, osa miehistä hermostuu liiasta suvaitsevaisuudesta.


 

Kun irrallisista vajaa puolet on kirkon jäseniä ja moni on lähtökuopissa, niin seurakunnissa, joiden alueella heitä on paljon, on väistämättä alhaisempi jäsenyysprosentti kuin naapuriseurakunnassa, jossa väestöprofiili on toisenlainen.

Kirkko ja kaupunki etsi Espoosta, Helsingistä ja Vantaalta suomenkieliset seurakunnat, joissa kirkkoon kuuluvia on prosentuaalisesti vähiten ja eniten. Millaisia syitä kirkkoherrat näkevät seurakuntakohtaisten erojen taustalla?



 

Espoossa suurin ero on Tapiolan ja Leppävaaran välillä

Espoossa oli vuodenvaihteessa lähes 293 000 asukasta. Heistä 18 prosenttia on vieraskielisiä. Espoossa puhutaan 118 eri kieltä ja suurimmat kieliryhmät ovat venäjä, viro ja arabia. Seurakunnista matalin kirkkoon kuulumisprosentti on Leppävaarassa, 48,9 prosenttia. Tapiolassa kirkkoon kuuluu alueen asukkaista 59,1 prosenttia. Vieraskielisiä on Leppävaarassa 23,4 ja Tapiolassa 14 prosenttia alueen väestöstä.

Heikki von Hertzenin aukio Tapiolassa.

– Kyllä suurin selittäjä seurakuntien välillä on tuo luku eli meillä on paljon vähemmän maahanmuuttajia kuin Leppävaarassa. Toki Otaniemen kampuksella ja alueen yrityksissä on paljon monikulttuurista väkeä, mutta heistä suuri osa asuu muualla, Tapiolan seurakunnan kirkkoherra Päivi Linnoinen kertoo.


Kirkkoherra Päivi Linnoinen.

Otaniemen alueen asujaimisto on pääosin nuoria, eikä siellä juuri ole lapsiperheitä saati ikäihmisiä. Kirkkoon kuuluu vain pieni osa väestä. Sen sijaan Tapiolan keskustan, Mankkaan ja Laajalahden asukasprofiili on aivan toinen. Ikäihmisten ja keski-ikäisten osuus on suuri, ja monissa rakennuksissa asuu jo toinen sukupolvi.

– Puutarhakaupungin identiteetti on vahva, ihmiset viihtyvät täällä. Olemme rakentaneet toimintaamme tukemaan tätä. Tapiolan kirkko, joka nyt on remontissa, on jylhän karu, mutta toiminnassa on lämpöä ja laatua, Linnoinen kertoo.

Leppävaaran kirkkoherra Kalervo Salon mukaan maahanmuuttajien merkitys jäsenyysprosenttiin näkyy siinä, että suomenkielisistä asukkaista yhä kaksi kolmesta kuuluu kirkkoon. Suurin osa alueella muuttajista tulee kuitenkin muualta, muuttoliike on vilkasta ja myös suomenkielisten nuorten osalta usein nopeaa.

– Tämä tarkoittaa sitä, että ihmiset eivät useinkaan juurru alueelle, saati seurakuntaan kovin syvällisesti. Aloitin pappina Leppävaarassa vuonna 1992. Silloin seurakuntalaisia oli 15 000. Nyt heitä on 24 000. Vaikka seurakuntalaisten määrä on kasvanut muuttoliikkeen vuoksi, alueen väkimäärä on kasvanut paljon enemmän. Myös kirkosta eroaminen vaikuttaa. Heissä on ollut paljon nuoria aikuisia, joita tällä alueella asuu paljon, Salo kertoo.


Kirkkoherra Kalervo Salo.

Helsingissä suurin ero on Pakilan ja itähelsinkiläisen Mikaelin seurakunnan välillä

Helsinkiläisiä oli viime vuodenvaihteessa 656 920. Vieraskielisiä oli vuonna 2019 16,2 prosenttia väestöstä. Osalla Helsingin alueista vieraskielisten osuus on jo yli kolmasosa väestöstä ja joillakin alueilla vieraskielisten lasten osuus on yli 50 prosenttia. Erityisen paljon vieraskielisiä on Itä-Helsingissä. Puhuttuja kieliä on yli 140, suurimmat kieliryhmät ovat venäjä, somali, viro ja arabia.



Helsingin kaupunginosien välillä on myös sosioekonomisia eroja. Hyvätuloisimpia alueita ovat kantakaupunki, Östersundom, Lauttasaari, Munkkiniemi, Kulosaari, Pakila ja Tuomarinkylä. Monet Helsingin itäiset kaupunginosat kuuluvat kaikissa perhetyypeissä alimpaan tulokolmannekseen. Niissä on myös muita Helsingin alueita matalampi koulutaso, korkeampi työttömyysaste ja enemmän vuokra-asuntoja.

Edellä mainitut erot näkyvät myös seurakuntien eroina. Suomenkielisistä seurakunnista pienin jäsenyysprosentti on Itä-Helsingissä sijaitsevassa Mikaelissa, 42,3 prosenttia. Korkein luku on Pakilassa 67,6 prosenttia.

Kiinnostava ilmiö Helsingissä on myös se, että myös kantakaupungin Paavalissa ja Kalliossa kirkkoon kuulutaan keskimääräistä vähemmän, kun taas Tuomiokirkkoseurakunnassa ja Töölössä enemmän. Tätäkin selittää väestörakenne: monikulttuurisuus, ikä, asuminen ja varallisuus.


Hyvän Paimenen kirkko Pakilassa. 

Pakila on kuin Suomi pienoiskoossa.
– Pakilan vt. kirkkoherra Tiia Valve-Tuovinen 

Pakilan seurakunnan vt. kirkkoherra Tiia Valve-Tuovinen toteaa, että Pakila on kuin Suomi pienoiskoossa. Jostain syystä seurakuntalaisia on Pakilassa ollut jo pitkään saman verran kuin kirkkoon kuuluvia on koko maassa. Niin nytkin: kumpikin luku on 67,6 prosenttia.

Halkosuontie, Pakila.

Pakila muistuttaa monessa mielessä enemmän suomalaista pikkukaupunkia kuin vaikkapa Mikaelin seurakunta tai Kallio. Alue on pientalovaltaista, kerrostaloja on vähän. Vaikka diakoniaa tarvitaan ja köyhyyttäkin on, keskimääräinen tulotaso on hyvä. Maahanmuuttajia on melko vähän, samoin yhden hengen talouksia.


Kirkkoherra Tiia Valve-Tuovinen.

– Täällä on lapsiperheitä ja myös sukupolviasumista eli täällä lapsuutensa viettäneet muuttavat perheen kanssa takaisin. Perinteisiä perhearvoja arvostetaan, lapsia kastetaan, rippikoulu käydään ja nuoria liittyy sen käytyään kirkkoon. Nämä asiat selittävät korkeaa jäsenyysprosenttia, Valve-Tuovinen sanoo.

Mikaelin seurakunnan kirkkoherra Martti Häkkänen on asunut Kontulassa 30 vuotta. Muut seurakunnan kaupunginosat ovat Mellunmäki, Kivikko, Vesala, Kurkimäki ja Östersundom. Alueelta löytyy niin vaurautta kuin köyhyyttä. Taloudellinen huono-osaisuus vaikuttaa Häkkisen mukaan kirkkoon kuulumiseen niinkin, että monet eroavat kirkon jäsenyydestä taloudellisista syistä.

– Ihmiset ovat kertoneet, että haluaisivat kuulua kirkkoon ja arvostavat sen työtä. Kun perheessä joudutaan miettimään, onko rahaa ruokaan ja terveydenhuoltomenoihin, kirkollisvero on yksi säästökohde. Osa sanoo palaavansa myöhemmin, mutta käykö niin, on toinen juttu. Varsinkin jos eroaa nuorena, palaaminen voi jäädä.


Kirkkoherra Martti Häkkänen.

Häkkäsen mukaan suurin yksittäinen muutos seurakunnan alueella on monikulttuurisen väestön määrän kasvu. Muista maista muuttaneita on seurakunnan alueen 40 000 asukkaasta ainakin 15 000. Vaikka suomen- ja ruotsinkielisistä kirkkoon kuuluu melkein kaksi kolmesta, heidän määränsä vähenee.

– Yksi harmillinen asia on myös se, että kirkkoon kuuluvienkin perheiden lapsia jätetään kastamatta. Toki osa sitten liittyy kirkkoon rippikouluiässä.
 

Vantaalla suurin ero on Hakunilan ja Hämeenkylän välillä

Vuoden 2020 lopussa Vantaan kaupungin asukasluku oli 237 231. Vantaan väestönlisäys, 3671 asukasta, ei juuri vaikuttanut seurakuntien jäsenmäärään, sillä väestönlisäyksen syy on jo vuosikausien ajan ollut maahanmuutto. Vieraskielisiä on Vantaalla suhteessa väestöön eniten pääkaupunkiseudulla.

Entistä useampi vantaalaislapsi syntyy maahanmuuttajaperheeseen. Tämä näkyy osaltaan myös siinä, että syntyneistä lapsista Vantaalla kastettiin vuonna 2019 enää 44 prosenttia. Viime vuonna luku oli vielä pienempi, mutta tämä johtui pitkälti siitä, että koronan vuoksi osa vauvoista kastettiin hieman myöhemmällä iällä ja kasteet kirjattiin kirkkoonliittymisiksi.

Osa maahanmuuttajista on liittynyt kirkkoon. Viime vuonna 1 398 seurakuntalaista puhui äidinkielenään muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea. Lisäksi 173:n äidinkieli ei ollut tiedossa. Seurakuntalaisten määrästä tämä on silti vain murto-osa.


Hakunilan kirkko.

Vantaan Hakunilan suuralueella maahanmuuttajataustaista väkeä on erityisen paljon. Niinpä Hakunilan seurakunnassa kirkkoon kuuluu vain 45,1 prosenttia alueen väestöstä.

– On selvää, että kielitausta vaikuttaa luterilaiseen kirkkoon kuulumiseen. Meidän alueellamme on kuitenkin paljon vieraskielisiä, jotka kuuluvat johonkin muuhun kristilliseen kirkkoon tai yhteisöön. Tämä unohtuu helposti, kirkkoherra Hans Tuominen muistuttaa.


Kirkkoherra Hans Tuominen.

Tuomisen mukaan Hakunilan suuralueella vieraskielisten osuus vaihtelee kaupunginosittain. Hakunilassa luku on lähes 40 prosenttia, Länsimäessä jopa selkeästi sen yli. Itä-Hakkilassa vieraskielisten osuus on alle kymmenen prosentin ja maaseutumaisessa Sotungissa, jossa on paljon ruotsinkielisiä, luku on vielä pienempi.

– Jos katsotaan lukuja esimerkiksi 0–7-vuotiaiden kohdalla, vieraskielisten osuus on vieläkin isompi Länsimäessä ja Hakunilassa. Tämä vaikuttaa suoraan kasteiden määrään seurakunnassamme, Tuominen sanoo

– Asumisen ja koulutustason merkitystä kirkkoon kuulumiseen on hankala arvioida. Meillä on alueita, joissa on lähes pelkästään omistusasuntoja sekä myös alueita, jotka koostuvat pääosin vuokrakerrostaloista. Jos näiden alueiden kirkkoon kuulumista tutkittaisiin tarkemmin, erot olisivat varmaan aika isot.

Mitä muita seurakuntia matalammasta jäsenyysprosentista seuraa ja miltä tulevaisuus näyttää?

– Seurakunnan jäsenmäärä vähenee vuosittain noin 300–500 jäsenellä, suurelta osin siksi, että alueelle ei rakenneta uutta. Kymmenen viime vuoden aikana olemme joutuneet vähentämään työntekijöitämme noin 30 prosenttia. Toisaalta meillä on paljon vapaaehtoisia vastuunkantajia. Lisäksi meillä on loistavat alueelliset yhteistyöverkostot, joiden kanssa toimimme ihmisten parhaaksi. Yhdessä tekemällä tulevaisuus näyttää ihan valoisalta, Tuominen sanoo.

Myös netissä haluamme kannustaa ihmisiä pohtimaan kristinuskon perusopetuksia.
– Hämeenkylän kirkkoherra Matti Hyry

Vantaan toisella laidalla Hämeenkylän seurakunnassa kirkkoon kuuluu lähes 56,8 prosenttia alueen asukkaista. Maahanmuuttajia on huomattavasti vähemmän kuin Hakunilassa ja vuokrataloja on vähän. Osa seurakunnan alueista on pientalovaltaista ja kerrostaloissakin on runsaasti omistusasuntoja.


 

– Seurakuntien erot kirkkoon kuulumisessa saattavat selittyä sosioekonomisilla syillä. Niitä ovat muun muassa koulutusaste, tuloluokka ja asumismuoto. Perherakenne ei niinkään erota meitä muusta Vantaasta. Kärsimme muuttotappiosta, joka selittynee osaltaan kirkkoon kuuluvien nuorten aikuisten poismuutolla. Heidän tilalleen muuttaa kirkkoon kuulumattomia samanikäisiä, kirkkoherra Matti Hyry kertoo.


Kirkkoherra Matti Hyry.

Vaikka paremmin toimeentulevista useampi kuuluu kirkkoon, se ei Hyryn mielestä tarkoita, että kirkon pitäisi palvella vain heitä. Päinvastoin diakoniatyötä tarvitaan myös Hämeenkylässä ja Hyry uskoo, että moni hyvätuloinen haluaa tukea sitä kirkollisveroillaan. Nuoria aikuisia Hyry arvelee tavoitettavan parhaiten netin kautta.

– Moni heistä sanoo kyselytutkimuksissa uskovansa toisin kuin kirkko opettaa. Pohdimme tämän tiedon valossa, kuinka hyvin nuoret ylipäätään tuntevat kirkon keskeisen opetuksen. Tämän vuoksi haluamme myös netissä kannustaa ihmisiä lukemaan Raamattua ja pohtimaan kristinuskon perusopetuksia.

22.04.2021 11:30
  • Pauli Juusela
  • Valokuvat Jussi Helttunen (miljööt) sekä Esko Jämsä ja Marianna Siitonen (kirkkoherrat), Grafiikat Maija Saari

Jaa tämä artikkeli: